31-vuotias taituri on toteuttanut tavoitteensa A-maajoukkueesta sekä ammattilaisuudesta ulkomailla, mutta uudelle kaudelle löytyy jälleen uusi päämäärä.
Kokkolan kauppatori täyttyi riemusta marraskuisena lauantaiyönä 2018, kun KPV:n bussi saapui Turusta. Veikkausliigaan noussut joukkue sai upean vastaanoton paikallisilta, jotka olivat odottaneet paluuta pääsarjaan lähes kolme vuosikymmentä.
Yksi kaupungin omista pojista, yli 200 liigaottelun Sebastian Mannström, oli palannut Pallo-Veikkoihin yli 20 vuoden tauon jälkeen tavoitteenaan nostaa seura takaisin pääsarjaan. Nousu huipensi futisvuoden, joka oli laiturille tunteiden vuoristorataa – täynnä ääripäitä aivan kuten hänen pitkä uransa.
LÄPIMURTO NAAPURIKAUPUNGISSA
Mannström aloitti jalkapallouransa juuri KPV:ssa, mutta siirtyi jo seitsemänvuotiaana paikalliskilpailija GBK:n riveihin. Kokkolan jalkapallo tunnettiin pitkään siitä, että kaupungin seuroilla on merkittävä vastakkainasettelu, johon liittyy vahvasti kielikysymys. Jalkapalloperheen pojan seuravaihdon takana olivat vain hänen koulutoverinsa, joista lähes kaikki pelasivat punavalkoisissa.
Pienestä koostaan huolimatta Mannström debytoi GBK:n edustusjoukkueessa jo 15-vuotiaana kaudella 2004 ja teki lopullisen läpimurtonsa kaudella 2005. Seuraavalla kaudella taitava laituri nousi entistä suurempaan rooliin ja joukkue voitti Kakkosen C-lohkon ylivoimaiseen tapaan.
Nuorukaisen näytöt herättivät kiinnostusta myös Veikkausliigassa, mutta hän päätti jatkaa GBK:ssa. Miehen rooli oli myös sarjaporrasta ylempänä suuri, mutta kausi 2007 päättyi niukkaan putoamiseen.
Mannström oli käynyt viime vuosien aikana harjoittelemassa FC Hakan kanssa, eikä siirto Valkeakoskelle kauden 2008 alla ollut lopulta kaukana. FF Jaroon hänet vei kuitenkin se tosiasia, että vastuu olisi ollut hyvin tiukassa Hakassa, joka oli sijoittunut edelliskaudella liigahopealle.
– Näin, että Jarossa minulla olisi paremmat saumat saada peliaikaa. Jaro tunnettiin ja tunnetaan erinomaisena pelaajakehittäjänä, mikä vaikutti myös päätökseeni. Keskustelin valmennuksen kanssa, ja sain seurasta hyvän vaikutuksen, Mannström muistelee.
Veikkausliiga-ura lähti liikkeelle komeasti, ja neljä osumaa iskenyt Mannström oli debyyttikaudellaan joukkueen parhaita maalintekijöitä. Maalimäärä oli sama myös kaudella 2009, jolloin Jaro sijoittui jälleen alempaan keskikastiin. Kauteen mahtui kuitenkin heikompi jakso, jonka jälkeen päävalmentaja vaihtui.
– Opin Mika Laurikaisen ja Tommi Pikkaraisen alaisuudessa todella paljon puolentoista vuoden aikana. Jälkimmäisen puolitoistavuotisen aikana Jere (Alexei Eremenko Senior) taas antoi minulle paljon henkilökohtaisia vinkkejä saman pelipaikan pelaajana.
Seuraikoni Eremenko sai Jaron todella komeaan liitoon kaudella 2010, joka jäi Mannströmin viimeiseksi Pietarsaaressa. Jaro jätti taakseen monta isoa seuraa ja sijoittui komeasti viidenneksi. Nilkkavammasta huolimatta Mannström pelasi jälleen onnistuneen kauden, mikä sai HJK:n kiinnostumaan miehestä. Kun Suomen mestari otti yhteyttä, päätös ei ollut vaikea.
– Olin jo pelannut säännöllisesti liigassa, ja oli aika isommalle haasteelle. Klubi tarjosi kovan haasteen ja mahdollisuuden pelata europelejä, joten valinta oli helppo. Se oli täydellinen siirtymä siinä vaiheessa uraani.
ULKOMAILLE NELJÄN MESTARUUDEN PUTKEN JÄLKEEN
Mannströmin hyvät otteet huomattiin myös Huuhkajissa, ja hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä helmikuussa 2011. Vastassa oli muun muassa Vincent Kompanyn, Eden Hazardin sekä Romelu Lukakun tähdittämä Belgia, jonka vieraana Huuhkajat venyi 1–1-tasapeliin.
Ensiesiintyminen oli ikimuistoinen, sillä Mannström teki esityön Roni Porokaran tyylikkääseen tasoitusmaaliin, joka syntyi lisäajalla ja hiljensi täyden Jules Ottenstadionin. Tulos oli kova, sillä Belgia voitti samana vuonna yhtä lukuun ottamatta kaikki muut kotipelinsä.
– Koko talveni oli mennyt Klubissa todella hyvin, ja maajoukkuekutsu kruunasi kaiken. Debyytti ja seuraava peli Portugalia vastaan (2–0-tappio) olivat hienoja kokemuksia.
Talven hyvä vire jatkui koko kauden ajan, ja Mannström oli suuressa roolissa Klubin hyökkäyspelissä jo avauskaudellaan. Joukkue teki peräti 86 liigamaalia Akseli Pelvaksen, Berat Sadikin ja Teemu Pukin johdolla, kun Mannström ja kumppanit hoitivat tarjoilun. Tuloksena oli kolmas peräkkäinen mestaruus, joka tuli näytöstyyliin.
Mestaruutta seurasi kolme lisää, ja cup-pysti löysi tiensä Töölöön kahdesti. Mannström huomauttaa, että ylivoimaisella materiaalilla toimineelle Klubille kaikki muu kuin neljä mestaruutta olisi ollut suuri pettymys. Jatkosopimusta ei kauden 2014 jälkeen tarjottu, mutta myös Mannström itse koki, että olisi aika vaihtaa maisemaa.
– Tiesin jo hyvissä ajoin, että neljäs vuosi olisi viimeiseni. Tavoitteeni oli kuitenkin koko ajan päästä ulkomaille. Tähtäsin kevättalvella 2015 Pohjoismaihin, mutta sitten Saksa tuli puheeksi. Sieltä tuli suora sopimustarjous, ja se olikin sitten hyppy tuntemattomaan.
Tuleva osoite oli SV 07 Elversberg, joka lienee pitkästä historiastaan huolimatta varsin tuntematon suuruus kaikille suomalaisille. Uuden seuransa lisäksi Mannströmillä ei ollut juuri mitään käsitystä Regionalligasta eli Saksan neljännestä sarjatasosta.
– Sarjan taso mietitytti minua aluksi tosi paljon, sillä olin kuitenkin pelannut Klubissa suuria europelejä ja muuta. Kun saavuin paikan päälle, huomasin heti tason – toiminta oli erittäin ammattimaista. Se yllätti minut suuresti.
Mannström nousi kevätkaudella avauksen pelaajaksi, ja seura tavoitteli nousua sarjatasoa ylemmäs. Kun se jäi haaveeksi, kokkolalainen mietti jälleen vaihtoehtojaan, jotka olivat tällä kertaa kotimaan kentillä. Vaakakupissa painoi nyt unelmien toteuttamisen sijaan se, että hänen Nina-kihlattunsa oli raskaana.
KAKSIJAKOISET PESTIT TURUSSA JA STUTTGARTISSA
FC Inter tiedotti Mannströmin siirrosta Turkuun elokuussa 2015. Kausi päättyi lupauksia herättävästi neljänteen sijaan, mutta seuraavasta vuodesta olisi tulossa täysi katastrofi, joka oli päättyä putoamiseen.
Mannström oli saanut suoritettua varusmiespalveluksen keväällä 2016, jolloin hänen esikoisensa syntyi. Alkukausi käynnistyi kohtalaisen hyvin, mutta Inter voitti touko-heinäkuun 14 ottelusta vain kaksi. Monivuotinen luotsi Job Dragtsma sai lähteä jo toukokuun lopussa, ja Mannström jätti seuran elokuussa.
– Kun lähdin, kukaan ei muistaakseni miettinyt mahdollista putoamistaistelua. Minulla oli Interin kanssa loppuvuoden kattava sopimus, enkä halunnut lähteä seurasta, jossa viihdyin todella hyvin. Toisaalta halusin päästä uudestaan ulkomaille. Pääsimme onneksi lopulta yhteisymmärrykseen.
Toisella Saksan visiitillään Mannström päätyi Regionalligan Stuttgarter Kickersiin, jota Ari Hjelm ja Kari Laukkanen olivat aikoinaan edustaneet. Perinteikäs seura ei ollut enää entisessä loistossaan, mutta seitsemän maalia mättänyt Mannström pelasi debyyttikaudellaan kenties uransa parasta jalkapalloa.
– Pelasimme joukkueenakin hyvin, muttemme saaneet tuloksia aikaan. Kaudesta muodostui vaikea talvella, kun valmentajamme vaihtui.
Jos Mannströmin toinen Inter-kausi oli vaikea, samaa voi sanoa toisesta kaudesta Kickersissä. Peliaika väheni radikaalisti ja pisteitä ei kertynyt – lopulta Kickers oli päätöskierroksella pakkovoiton edessä FSV Frankfurtin isäntänä.
Kannattajat julistivat jo ennen ottelua lakanoillaan, että joukkue oli 119-vuotisen seurahistorian suurin häpeäpilkku. Peli jouduttiin keskeyttämään Kickersin ollessa 2–1-johtoasemassa, kun raivostuneet kannattajat heittelivät soihtuja kentälle. 3–1-voitto ei lopulta riittänyt, sillä viimeisen säilyjän paikalla majaillut KSV Hessen Kassel voitti samaan aikaan oman ottelunsa lisäaikamaalilla.
Mannströmin vähäinen vastuu yllätti hänet, sillä hän sai onnistumisia harjoituksissa ja päästessään kehiin. Kaudesta muodostui kaikkiaan farssi, mutta tästä huolimatta mies muistelee Kickers-aikojaan lämmöllä.
– Olen monesti sanonut, että olen viihtynyt siellä kenties parhaiten urallani. Saksalainen jalkapallokulttuuri on aivan huikea, ja oli siistiä tehdä töitä sellaisessa ympäristössä, jossa futista todella arvostetaan. Kaikki toimi kentän ulkopuolella, ja joukkuekavereistani tuli ystäviäni.
UNOHTUMATON PALUU JUURILLE
HJK:ssa jatkuvasti voittanut Mannström oli viime vuodet pelannut lähinnä putoamista vastaan. Kun hän päätti kesällä 2018 palata kotiin Kokkolaan, ympyrä sulkeutui myös toisella tapaa – aivan kuten GBK-aikoina, nyt oli jälleen aika nostaa oman kaupungin seura sarjatasoa ylemmäs.
– Oli mielenkiintoista päästä mukaan sellaiseen projektiin. KPV:lla oli selkeät tavoitteet nousta, ja luotin itsekin siihen. Tuntui myös, että perheemme kannalta olisi parasta päästä lähemmäs omia perheitämme, sukulaisiamme ja ystäviämme.
KPV:n nousujuna puksutti ja Mannströmin peli kulki, mutta kumpikin koki kovan takaiskun HIFK:n vieraana lokakuussa. 2–1-tappion kärsinyt KPV menetti kärkipaikan helsinkiläisille, ja Mannströmin pohjeluu katkesi ruman taklauksen seurauksena. Edessä oli muutaman kuukauden huili, eli kymppipaikalle siirtynyt mies ei pääsisi mukaan tuleviin nousukarsintoihin.
Mannström toteaa sen olleen myös henkisesti kova kolaus, sillä hän oli tullut seuraan auttamaan nimenomaan tärkeissä paikoissa. Hänen ja kokkolalaisen jalkapalloilun onneksi muu joukkue hoiti tehtävänsä TPS:aa vastaan, ja liigakarsinta kääntyi vierasmaalisäännöllä KPV:n eduksi.
– Se oli huikea fiilis ja kaupungissa oli muutenkin ollut kova futisbuumi. Huomasimme, kuinka paljon futis on aina merkinnyt tälle kaupungille. Oli hienoa olla mukana joukkueessa.
Vaikka viime kaudessa oli kokkolalaisittain myös valopilkkunsa, tuloksena oli putoaminen – jälleen liigakarsinnassa. Toisen kokonaisen kautensa KPV:n edustusjoukkueessa aloittava Mannström ei peittele sitä, että ryhmän ainoa tavoite on pikainen paluu liigatasolle. Hän toteaa, että haastavasta keväästä huolimatta KPV:lla on mainiot lähtökohdat kauteen, josta tulee olla kiitollinen seuralle.
– Olemme saaneet hyvän valmistautumisen, ja meillä on mielenkiintoinen sekoitus kokemusta sekä nuoria nälkäisiä pelaajia. Tiedostamme, että olemme ehkä sarjan kovimpia ennakkosuosikkeja. Asetimme nousutavoitteen jo varhain ja olemme tehneet töitä sen toteuttamiseksi, Mannström kertoo.
– Keskityn niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa, mutta toivon että matseihin uskalletaan päästää enemmän ihmisiä, kun yleinen tilanne paranee. Katsojien läsnäolo kuuluu tähän peliin – meidän osaltamme etenkin derbyissä, joita tällä kaudella riittää.
SEBASTIAN MANNSTRÖM
s. 29.10.1988
Pelipaikka: keskikenttä
Junioriseurat: KPV, GBK
Seurat aikuisten tasolla: GBK, FF Jaro, HJK, SV 07 Elversberg, FC Inter, Stuttgarter Kickers, KPV
5 A-maaottelua
Kirjoittanut: Roni Raunola
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020 osana Veikkausliigan, Kansallisen Liigan ja Miesten Ykkösen toteuttamaa Kauden tärkein ottelu -kampanjaa ja siihen liittyvää Kauden tärkein ottelu Exclusive -sisältöpakettia.