Huuhkajien huippuotteet ovat herättäneet suurta mielenkiintoa ja aiheesta. Suomi on hävinnyt viimeksi kesäkuussa 2017 ja nyt ollaan tilanteessa, jossa on realistista odottaa Nations Leaguen lohkovoittoa. Huuhkajista huokuu terve itseluottamus ja hyvä ilmapiiri. Rivelution raikaa ja Perus-Markku on kääntynyt otsikoissa Super-Markuksi. Joku miettii, onko Kanerva nero. Taikatempusta ei kuitenkaan ole kyse. Kyse on siitä, että A-maajoukkueen päävalmentaja Markku ”Rive” Kanerva ja hänen valmennustiiminsä tekee työnsä joka ikinen päivä pieteetillä vastuunsa kantaen. Riven mukaan valmennustyössä on perimmiltään kyse ihmisten kohtaamisesta – siitä, että välitämme toisistamme.
Uskon siihen, että minun on tunnettava ihmiset, joiden haluan tekevän tulosta. Kun tunnen ihmisten persoonallisuuksien erilaiset puolet, vahvuudet ja haasteet, voin miettiä miten sitouttaa ja sulauttaa heidät kokonaisuuteen eli joukkueeseemme. Nykyistä tehtävääni on helpottanut pitkä työkokemus Palloliiton koulutustoiminnossa ja A-maajoukkueen valmennustiimissä. Sitä kautta olen valmentanut useimpia nykymaajoukkueen pelaajia jossain vaiheessa heidän uraansa, ja tunnen pelaajat, heidän taustansa ja historiansa.
Kun aloitin työni päävalmentajana, tehtäväni oli palauttaa usko maajoukkueeseen ja kirkastaa sen kasvot. Ymmärsin, että paras lääke siihen on voittaminen. Marokko-pelin voitto tammikuussa 2017 antoi meille hyvän startin, ja oli ensimmäinen yhteinen voittomme. Mutta jos miettii voittamisen kulttuuria joukkueessamme pohjimmiltaan ja sitä mistä se kumpuaa, vastauksia on vain yksi. Meidän tulee kohdella toisiamme hyvin. Suorituksemme kentällä riippuu siitä, miten puhumme ja kohtaamme toisemme kentän ulkopuolella. Jokaisen yksilön vastuulla on ryhmän toiminnasta vastuun kantaminen ja ottaminen. Se vastuu ei rajoitu vain pelaajiin, vaan koskee kaikkia joukkueemme toiminnassa mukana olevia ihmisiä. Tämän asian olen nostanut esiin kaikissa tapahtumissamme; vastuu on meidän yhteinen. Voitot ovat sekundäärinen tuote onnistumisestamme.
Kun ryhmä ihmisiä kohtaa, on selvää, että erilaisia ryhmittymiä syntyy. Minun tehtäväni on saada ihmiset toimimaan yhteistyössä toistensa kanssa. Olemme keskittyneet Huuhkajissa ryhmädynamiikan kehittämiseen niin kentällä kuin muissakin joukkueen aktiviteeteissa. Jokaisessa tapahtumassamme on varattu aikaa yhteistoiminnalle myös harjoitusten ulkopuolella. Esimerkiksi tammikuun leirillä uhrasimme yhden harjoituksen kisaillen soveltavia pelejä futiscurlingista tarkkuusheittoon. Ilmaisuun ja esiintymistaidon kehittämiseen oli varattu oma pisteensä, missä ryhmät esiintyivät pantomiimia ja verbaalisia kykyjään yhdistellen. Heittäytymistä vaativissa hetkissä on noussut esiin myös mielenkiintoisia seikkoja pelaajista. On valmentajalle arvokasta saada itsensä kiinni luomistaan ennakkokäsityksistä, ja pystyä murtamaan niitä.
Peli on myös yhdenlainen esiintymistilaisuus, missä pelaajan tulee pystyä heittäytymään ja ilmaisemaan itseään. Se on taito, mitä kannattaa harjoitella ja jossa on mahdollista kehittyä.
Valmennusfilosofiani yksi tärkeä kivijalka on palautteen antaminen. Pelaajat tarvitsevat työstään palautteen. Aika on tässäkin haaste, mutta nykyisin osaan delegoida ja jakaa vastuuta paremmin. Ennen annoin henkilökohtaisen palautteen pelaajille välittömästi pelin jälkeen tai viikkoa ennen maajoukkueen kokoontumista, mutta se oli ongelma, koska pelaajien keskittyminen oli tuolloin luonnollisesti seurajoukkueessa. Olemme muuttaneet käytäntöä niin, että pelaajapalautteet käydään pelaajien kanssa läpi leirin aikana. Siinä samalla on mahdollista kerrata, kiteyttää ja täsmentää maajoukkueen peliajatus ja pelaajan henkilökohtainen rooli. Pelaajat ovat kokeneet käytännön hyväksi, sillä leirillä pelaajien keskittyminen on maajoukkueessa ja pääsemme linkittämään koko joukkueen pelaamista yhteen. Pelaajat tuovat keskusteluun myös oman näkemyksensä.
Osallistamalla he kokevat omistajuutta toiminnasta, ja luottavat siihen, että olemme tekemässä tätä hommaa yhdessä. Pelaajien kuuleminen ja vastuuttaminen ei tietenkään merkitse päävalmentajan vastuusta tai auktoriteetista luopumista, vaan minä teen ja kannan lopulliset ratkaisut sekä niiden seuraukset.
Peli on jatkuvaa vuorovaikutusta kanssapelaajien kanssa, ja tavoite on, että he oppivat keskustelemaan ja vaatimaan asioita toisiltaan. Tarkoitus ei ole luoda mitään happy family -juttua, vaan edistää vaatimustason kasvua edelleen kaikilla mittareilla. Joukkueen kaikki toiminta tähtää tulostavoitteiden saavuttamiseen, ja oman näkemykseni mukaan hyvä ilmapiiri on sen ehdoton edellytys. Ihmiselle on tärkeää kokea, että hänestä välitetään.
Markku Kanerva