Joona Toivio, 33, päätti upean maajoukkueuransa hiljattain päättyneisiin MM-karsintoihin ja seuraavat jäähyväiset ovat edessä lauantaina, kun hänen uransa ulkomailla päättyy. Vuodenvaihteen jälkeen odottavat uudet haasteet, kun hän palaa pitkän tauon jälkeen kotimaan kentille.
Toivio lopetti yhdessä Paulus Arajuuren kanssa hienon ja mittavan maajoukkueuransa marraskuussa päättyneisiin MM-karsintoihin. Ajatus oli hautunut Toivion takaraivossa jo hetken, mutta konkretisoitui vasta tänä vuonna.
- Ihan ensimmäisen kerran se tuli esiin ensimmäisen Liechtenstein pelin jälkeen, kun olimme voittaneet ja istuttiin muutaman jätkän kanssa pelin jälkeen. En muista kuka se oli, mutta joku sanoi, että olisi siistiä lopettaa EM-kisoihin, jos sinne pääsisimme. Ei se vielä siinä lähtenyt kypsymään, mutta se oli ensimmäinen kosketus aiheeseen. Sitten sen jälkeen aikataulut menivät vähän uusiksi, Toivio avaa päätöksensä taustoja.
- Tämän vuoden aikana se asia alkoi kypsyä enemmän, että olisi hyvä lopettaa tähän kauteen. En halunnut kuitenkaan lopettaa vielä kisojen jälkeen, sillä MM-karsinnat oli jo aloitettu ja halusin hoitaa ne kunnialla loppuun. Pitkään tuli mietittyä, mutta realiteetti oli se, että seuraaviin kisoihin on aika pitkä aika ja nyt on parempi antaa nuoremmille tilaa.
Toivion lopettamispäätöksessä oli vielä optio siitä, jos Suomi olisi raivannut tiensä MM-kisoihin.
- Jos olisimme menneet kisoihin, niin olisin vielä jatkanut MM-kisat loppuun asti. Olisihan se ollut kiva, jos maajoukkueura olisi huipentunut MM-kisojen muodossa.
Lopettamispäätöstä helpotti myös se, että Huuhkajien alakertaan on viimeisen vuoden aikana noussut uusia vastuunkantajia. Daniel O’Shaughnessy nousi vahvasti mukaan jo EM-kisojen alla ja viimeistään syksyn karsintaotteluissa myös Leo Väisänen ja Robert Ivanov tekivät lopulliset läpimurtonsa Huuhkajien pelaavaan kokoonpanoon.
- On helpompi poistua, kun tietää että siellä on hyvät jätkät tilalla. He hoitivat hienosti nämä syksyn pelit ja joukkue on hyvissä käsissä, Toivio kehaisee Huuhkajien nuorempaa kaartia.
Joukkuehenki siivittänyt Huuhkajia
Toivio ehti pelata Huuhkajissa reilun vuosikymmenen. Hän teki debyyttinsä vuonna 2011 ja pelasi yhteensä 78 A-maaottelua. Toivio kuului Huuhkajien kapteenistoon kantaen myös nauhaa käsissään. Vuosikymmen voi tuntua äkkiseltään pitkältä ajalta, mutta Toivion mukaan aika meni kuin siivillä.
- Viimeisellä leirillä juuri mietimme Paukun [Paulus Arajuuri] ja Jukan [Raitala] kanssa miten nopeasti aika on mennyt. Tuntui siltä, että olisimme vasta olleet ensimmäisiä kertoja maajoukkueen mukana. Silloin, kun tulin mukaan, niin oli ”Littiä” [Jari Litmanen], [Joonas] Kolkkaa ja [Sami] Hyypiää, ja olin silloin hiljaista poikaa ja vastailin lyhyesti kysymyksiin, Toivio naureskelee.
Toivio on ehtinyt kokea Huuhkajien matkalla niin ala- kuin ylämäetkin. Tulokset ovat vuosien varrella vaihdelleet, mutta maajoukkueen henki on pysynyt korkealla.
- Vaikka on tullut koettua syviä pohjia, niin on aina ollut kiva ja siistiä mennä maajoukkueen mukaan. Se oli kuin kavereiden luo olisi mennyt ja viime vuodet joukkuehenki on ollut ihan huikea. Niin kuin Luke [Lukas Hradecky] taisi jossain vaiheessa sanoa, niin maajoukkue on iso kaveriporukka, joka nyt sattuu pelaamaan futista.
Joukkuehenki oli Toivion mukaan myös yksi Huuhkajien viime vuosien menestyksen salaisuuksista. Paperilla ei pelejä voiteta, ja sen Huuhkajat on osoittanut kerta toisensa jälkeen.
- Kyllähän se on enemmän kuin osiensa summa. Joukkuehengellä on ollut iso rooli menestyksessämme.
Hienoja muistoja Huuhkajista
Toivio ehti maajoukkueuransa aikana kokea paljon. Mukaan on mahtunut niin kirveleviä tappiota kuin hohdokkaita voittojakin. Sukupolvien unelma toteutui EM-kisojen myötä ja MM-paikasta päästiin syksyllä unelmoimaan, vaikka se saavutus siirtyi vielä tulevaisuuteen.
- Olisi tietenkin ollut hieno päästä mukaan MM-kisoihin, mutta ei minulle jäänyt mitään hampaankoloon. Meillä oli kovat vastukset, ja jatkokarsinnoistakin olisi ollut vielä pitkä tie MM-kisoihin. Paljon on jäänyt muistoja niin hyviä ja huonojakin, mutta kyllä niitä hyviä on paljon enemmän.
Yksittäisten pelien parhaat muistot liittyvät EM-karsintoihin, joista Suomi raivasi tiensä lopputurnaukseen. Ratinassa otettu hurja taisteluvoitto Bosnia ja Hertsegovinasta vaikeissa olosuhteissa nousee Toivion listalla kärkeen eikä kisapaikan varmistanut Liechtenstein-peli tule kaukana perässä.
- Siistein peli oli varmasti se, kun voitimme Bosnian kotona 2-0. Siinä pelissä taivas repesi enkä tiedä olenko koskaan pelannut sellaisessa vesisateessa. Se hurmos millä pelasimme, oli ihan uskomaton ja se on jäänyt hyvin yksittäisenä pelinä mieleen. Lisäksi tietenkin kisapaikan varmistanut Liechtenstein-peli. Siinä oli niin kova lataus ja tunne, joka purkautui pelin jälkeen. Tietenkin EM-kisat olivat sitten ihan oma lukunsa.
Maajoukkuejäähyväiset upeiden kotifanien edessä
MM-karsinnat päättäneen Ranska-ottelun jälkeen koettiin monin tavoin koskettavia hetkiä, kun joukkue kokoontui keskiympyrään. Toivio ja Arajuuri pitivät joukkueelle kiitospuheen, jonka jälkeen he menivät kiittämään kannattajia yhdessä muun joukkueen kanssa. Maajoukkueuran päättyminen omien fanien ja täyden Olympiastadionin edessä takasi arvoisensa puitteet topparikaksikon jäähyväisille.
- Oli huikea, että sain lopettaa maajoukkueurani omien fanien edessä ja lähdimme yhdessä Paukun kanssa. Oli upeaa miten paljon faneja jäi vielä katsomoon kiittämään sen jälkeen, kun peli oli jo päättynyt. Siitä jäi todella hienot muistot.
- Haluan antaa ison kiitoksen maajoukkueen faneille ja kaikille futisihmisille. On ollut huikea saada olla mukana tässä matkassa ja kokea heidän kannustuksensa ja tukensa.
Toivion ja Arajuuren lopettamisen jälkeen useat pelaajat ja valmentajat ovat suitsuttaneet kaksikon merkitystä sekä Huuhkajille että suomalaiselle jalkapallolle kentällä ja sen ulkopuolella. Toivio on kiitollinen saamistaan kauniista kommenteista.
- Jotain olen huomannut ja on hienoa, että arvostusta tulee omilta pelikavereilta. Se tuntuu erityisen hyvältä. Äijiä tulee kyllä ikävä.
Pitkä ulkomaan kierros päätökseen
Toivio lähti maailmalle jo 19-vuotiaana ennen kuin hän ehti debytoida Veikkausliigassa. Hän siirtyi hollantilaiseen AZ Alkmaariin, mutta pelasi lainalla Telstarissa. Sen jälkeen kolme kautta vierähti Ruotsissa Djurgårdenissa, viisi kautta norjalaisessa Moldessa, puolen kauden mittainen pesti puolalaisessa Niecieczassa sekä viimeiset 3,5 kautta Ruotsissa Häckenissä. Moldessa hän pääsi juhlimaan Norjan mestaruutta sekä cup-voittoa ja Häckenin riveissä tuli yksi Ruotsin cupin voitto.
Pitkä kierros ulkomailla päättyy kuitenkin lauantaina, kun Häcken pelaa kauden viimeisen ottelunsa.
- Tässä on oltu 15 vuotta ulkomailla, joka on lähes puolet elämästäni. Sinä aikana on tapahtunut paljon ja jäänyt hienoja muistoja. Olen tutustunut erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Kavereita on monissa maissa ja heitä tulee varmasti käytyä tapaamassa jatkossa.
Toivion viimeinen peli Häckenin kanssa on edessä lauantaina Allsvenskanin päätöskierroksella. Hän on jo tehnyt sopimuksen HJK:n kanssa, joten lauantaina edessä ovat syksyn toisen jäähyväiset.
- Siinä on varmasti oma tunnelataus mukana, kun olen ollut 3,5 kautta Häckenissä ja edessä on viimeinen peli. Katsotaan, josko pääsisi myös kentälle, kun parissa edellispelissä en ole päässyt. Joukkueen kapteeni lopettaa myös oman uransa ja ehkäpä jopa legendaarinen topparipari pääsisi vielä viimeisen kerran pelaamaan yhdessä, Toivio miettii lauantain ottelua.
Paluu Suomeen ja debyytti Veikkausliigassa
Toivio palaa ensi kaudella Suomeen pelaamaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006, kun hän teki syksyllä kolmivuotisen sopimuksen HJK:n kanssa.
- Ajatus oli, että jos vielä jatkaisi ulkomailla ja olisi vielä yksi seikkailu. Kesällä kuitenkin juttelimme vaimon kanssa ja alkoi houkutella ajatus paluusta kotiin. Meillä on kaksi pientä lasta eikä ulkomailla ole apukäsiä ihan samalla tavalla tarjolla kuin Suomessa, jossa on perhe, isovanhemmat ja ystävät. Heti sen jälkeen tuli Klubilta tarjous ja se tuntui hyvältä ratkaisulta, Toivio valottaa päätöstään palata Suomeen.
Toivio ehti lähteä ulkomaille ennen kuin debytoi edes Veikkausliigassa. Ensi kaudella onkin ensiesiintyminen kotimaisessa pääsarjassa.
- Ensimmäisenä olisi kiva tehdä liigadebyytti. Tässä on jo vähän odottavat fiilikset, että pääsee työskentelemään Klubin kanssa.
Toiviota ei tunneta jalkapallon suurkuluttajana eikä hän vapaa-ajallaan juuri pelejä seuraile. Veikkausliigasta hänellä on kuitenkin jonkinlainen kuva.
- Minut tuntevat tietävät, etten hirveän aktiivisesti seuraa jalkapalloa, mutta katselin syksyllä muutaman Klubin pelin. Klubi on Suomen paras ja suurin seura ja tarkoitus on pitää se samoilla raiteilla. Mitä Veikkausliigaan tulee, niin on hienoa, että esimerkiksi KuPS on noussut haastamaan Klubia ja muutama muu seura myös.
Tällä kaudella HJK selvitti tiensä Konferenssiliigassa lohkovaiheiseen. Toivio pääsi Molden kanssa pelaamaan Eurooppa-liigan lohkovaiheessa kaudella 2015-16 ja mieli halajaa edelleen päästä kokemaan lohkovaiheen huuma.
- Kyllä sillä on merkitystä ja se on sellainen asia, johon haluaa pelaajana joukkueen viedä. Moldessa pääsin pelaamaan Eurooppa-liigaa ja sieltä on huikeita muistoja. Ehdottomasti haluan päästä ensi kaudella pelaamaan jotain lohkovaihetta ja siihen on hyvät lähtökohdat.
- Pelaajana haluat aina voittaa mitä voitettavissa on, mutta kaikki lähtee arjesta ja harjoituksissa tehdystä duunista. Se jokapäiväinen työ vie sitten menestykseen. Kun tekee päivä kerrallaan asiat hyvin, niin se luo edellytykset myös pärjätä hyvin, Toivio antaa arvokkaan neuvon nuoremmille.