Takaisin
3.5.2021 klo 19.23

Ikimuistoiset ottelut – Suomi-Venäjä, 2004: Kohti ensimmäisiä arvokisoja

Jaa:

Ⓒ Juha Tamminen

Joka toinen maanantai julkaistavassa "Muistojen maanantai – Ikimuistoiset ottelut" -juttusarjassa muistellaan ikimuistoisia otteluita naisten ja miesten A-maajoukkueiden matkan varrelta. Lue myös juttusarjan ensimmäinentoinenkolmas ja neljäs osa.

Katso kooste naisten A-maajoukkueen EM-jatkokarsintaotteluista Venäjää vastaan YouTube-kanavalla!

Ensimmäiset naisten Euroopan mestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1984. Tuolloin ei vielä pelattu lopputurnausta, vaan karsintalohkojen voittajat kohtasivat kaksiosaisissa välierissä, joiden voittajat etenivät finaaliin. Euroopan mestaruutta juhli Ruotsi, voittamalla Englannin rangaistuspotkukilpailun jälkeen.

Suomi on ollut mukana EM-karsinnoissa alusta alkaen. Karsintalohkoja vuoden 1984 kisoihin ei arvottu, vaan 16 joukkuetta oli sijoitettu neljän joukkueen lohkoihin maantieteellisesti. Suomi sijoitettiin Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa pohjoiseen lohkoon.

Suomen ensimmäinen karsintaurakka alkoi 18.8.1982 Vammalassa, jossa vastaan asettui tuleva Euroopan mestari Ruotsi. Ottelu päättyi länsinaapurin puhtaaseen 6–0-voittoon. Ruotsin saldo karsinnoissa oli muutenkin vakuuttava, sillä ilman pistemenetyksiä edennyt joukkue päästi vain yhden maalin koko karsinnoissa. Suomi sijoittui lohkonsa kolmanneksi ja otti pisteensä kaatamalla Islannin molemmissa otteluissa.


Suomen joukkue Vammalassa 18.8.1982. Kuva: Juha Tamminen.

Suomen osalta karsinnat eivät menneet ihan nappiin myöskään tulevina vuosina. Sijoitus karsintalohkoissa löytyi yleensä taulukon peräpäästä, paria poikkeusta lukuun ottamatta.

Vuoden 1995 EM-lopputurnauksen karsinnoissa Suomi sijoittui lohkossaan toiseksi, neljä pistettä ylivoimaista Norjaa jäljessä. Vuoden 2001 kisoihin karsittaessa Suomi pääsi jatkokarsintoihin. Tämä tosin tapahtui sijoittumalla neljän joukkueen lohkossa kolmanneksi. Vastaan asettui Ruotsi, joka nappasi otteluparissa voiton yhteismaalein 10–3.

Puolustuksen kautta

Vuoden 2005 EM-kisojen isäntäpaikaksi valittiin Englanti, ja Suomi arvottiin samaan karsintalohkoon yhdessä Ruotsin, Italian, Sveitsin ja Serbia & Montenegron kanssa. Joukkueen valmentajana toimi vuonna 2001 aloittanut Michael Käld, joka oli 90-luvulla valmentanut miesten Kakkosessa ja Kolmosessa. Vuonna 2000 hän oli pietarsaarelaisen FC Unitedin peräsimessä naisten SM-sarjassa.

Uuden valmentajan johdolla Suomi ei suinkaan laukannut suoraan menestykseen. Ensimmäisen kahden vuoden aikana Suomi kärsi murskatappioita ja otti vain neljä voittoa 18 ottelusta, häviten loput. Myöskään vuoden 2003 Algarve Cup ei tarjonnut riemunkiljahduksia. Kiinan ja Tanskan kanssa pelattiin maalittomat tasapelit, ja Ranskalle hävittiin niukasti ennen kuin oli Ruotsin vuoro pöllyttää Suomea. Maalinteko takkusi pahasti, eikä Suomi tehnyt neljässä ottelussa maaliakaan.

- Halusin tuoda enemmän esille koko valmennustiimin osaamista ja tekemistä. Ajatuksena oli uskaltaa pitää palloa ja kasvattaa pitkäjänteisesti pelitapaa, vaikka epäonnistumisia tuli.

- Algarve Cup oli hieman kaksipiippuinen turnaus. Se pelattiin maaliskuussa, jolloin pelaajilla ei ollut pelituntumaa. Pelit olivat kuitenkin kovia. Välillä tuli isojakin tappioita, mutta samalla pelaajamme näkivät miten paljon omaa tasoa pitää nostaa, kuvailee Käld.

Päävalmentaja sai puolustuspelin toimimaan juuri ennen vuonna 2003 alkaneita EM-karsintoja, ja muutenkin tuntui, että palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen sopivasti. Viimeisessä harjoitusottelussa ennen karsintoja Tsekki oli vielä yhtä maalia etevämpi, mutta varsinaiset EM-karsinnat alkoivat kesällä kahdella 1–1-tasapelillä Sveitsiä ja Italiaa vastaan. Syksyn viimeisessä ottelussa Ruotsille kärsitty niukka 2–1-vierastappio ei ollut yllätys, mutta lopulta kyseinen tappio jäi Suomen ainoaksi koko karsinnoissa.


Michael Käld (vas.) luotsasi Suomea 2001–2009. Kuva: Juha Tamminen.

- Koko joukkueena puolustamisen tärkeyttä painotettiin kovasti ja hioimme sitä harjoituksissa. Hyvien tulosten perusta oli varmasti kiinni monesta eri asiasta, mutta yksi iso tekijä oli ulkomailla pelaavien pelaajien kansainvälinen kokemus, muistelee Tiina Salmén, joka nousi maajoukkueeseen vuonna 2004 kesken karsintaurakan.

- Olin aiemmin käynyt läpi nuorisomaajoukkueet ja ensimmäinen kutsu A-maajoukkueeseen tuli Algarve Cupiin. Jouduin kieltäytymään kutsusta ylioppilaskirjoitusten takia, mutta sainkin heti perään kutsun EM-karsintaotteluun. Se, että pääsin heti debytoimaan Italiaa vastaan, tuli itselleni suurena yllätyksenä, Salmén sanoo.

Parikymppinen HJK-toppari murtautui suoraan maajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Uuteen tilanteeseen ajautunutta Salménia helpotti maajoukkueen positiivinen toimintaympäristö.

- Varmasti jännitti paljon, mutta maajoukkueessa on ollut aina todella hyvä henki ja töitä on tehty yhdessä, mikä on helpottanut uuden pelaajan mukaantuloa. Lisäksi mukana oli muutamia tuttuja HJK-pelaajia sekä aiempia tuttavuuksia nuorten maajoukkueista, mikä myös auttoi asiaa omalla kohdallani.

Päävalmentaja Käld ei epäröinyt heittää nuorta Salménia suoraan syvään päähään.

- Olin samaan aikaan vastuussa myös alle 21-vuotiaiden maajoukkueesta, joten tunsin ja tiesin Tiinan hyvin. Varmasti oli kova paikka tulla suoraan karsintapeleihin mukaan, mutta hienosti hän hoiti hommansa.

Ruotsi eteni suoraan EM-lopputurnaukseen lohkovoittajana ja Suomi jäi taistelemaan jatkokarsintapaikasta Italian kanssa. Pisteiden kerääminen oli erityisen tärkeää, sillä myös kaksi parasta lohkokolmosta pääsi mukaan jatkokarsintoihin. Viimeisessä karsintaottelussa Suomi tarvitsi jo kisapaikan varmistaneelta Ruotsilta pisteitä ja onnistui siinä. Vaasassa pelattu ottelu päättyi lukemiin 1–1, Heidi Kackurin tasoittaessa pelin toisella jaksolla. Suomi varmisti tällä tuloksella jatkokarsintapaikkansa jääden lohkokakkosesta Italiasta kahden pisteen päähän.

Alun perin Suomen piti kohdata EM-jatkokarsinnoissa Norja, mutta UEFA:lla sattui kömmähdys jatkopelikaavioiden kanssa, jonka vuoksi otteluparit laitettiin uusiksi. Suomen vastustajaksi valikoitui lopulta Venäjä, joka oli tehnyt varsin nopean nousun varteenotettavaksi jalkapallomaaksi.


Heidi Kackur teki viisi maalia EM-karsinnoissa. Kuva: Juha Tamminen.

- Olihan se helpotus että vältettiin Norja. En toki tiennyt Venäjän maajoukkueesta yhtään mitään, joten skouttaus piti heti aloittaa heti. Sainkin tähän apua Islannista, joka pelasi Venäjän kanssa samassa karsintalohkossa ja oli kohdannut maan pari kuukautta aiemmin”, kertaa Käld valmistautumista jatkokarsintaotteluihin.

Vasta vuonna 1990 perustetulla Venäjän maajoukkueella oli vyöllään jo hyvät sijoitukset sekä MM- että EM-kisoista. Vuoden 2003 MM-lopputurnauksessa Venäjä pääsi puolivälieriin, mutta koki siellä murskatappion Saksaa vastaan. Joukkueen syömähampaita olivat kärjessä pelanneet Natalia Barbashina ja Olga Letiushova, jotka tekivät EM-karsinnoissa Venäjän 22 maalista peräti 17 kahdestaan.

Ensimmäinen osaottelu Pietarsaaressa

Suomi ja Venäjä pelasivat kaksiosaisen EM-jatkokarsinnan avausottelun Pietarsaaressa. Suomi oli ottelussa hallitsevampi osapuoli ja loi useita maalipaikkoja, mutta heikko viimeistely esti avausmaalin synnyn. Kaiken kukkuraksi Suomi epäonnistui ensimmäisellä jaksolla vielä rangaistuspotkussa. Minna Mustonen aiheutti läpi ottelun ongelmia venäläisten laitapuolustaja Jelena Denhtshikille, joka joutui kaatamaan Mustosen rankkarin arvoisesti. Anna-Kaisa Rantanen veti vasempaan nurkkaan, mutta venäläisten maalivahti Svetlana Petko poimi pilkun helposti.

- Ensimmäisellä jaksolla pelasimme liikaa heidän tahdissaan. Vaikka hallitsimme peliä, emme saaneet rankkaria lukuun ottamatta oikein kunnon tekopaikkoja. Vedot olivat turhan hätäisiä sutaisuja”, sanoi Suomen hyökkääjä Laura Kalmari ottelun jälkeen Helsingin Sanomille.

Suomi jatkoi vahvoja otteitaan toisella jaksolla ja hallitsi ottelua. Noin parinkymmenen minuutin jälkeen syntyi vihdoin myös johtomaali, kun puolustaja Petra Vaelma teki yhden lukuisista nousuistaan ja keskitti taka-alueelle. Hyökkääjä Laura Kalmari oli paikalla ja onnistui viimeistelemään Suomelle johtomaalin venäläispuolustajan estämisyrityksistä huolimatta.

- Petu (Petra Vaelma) laittoi niin hyvän keskityksen, että pallo oli helppo ohjata takakulmaan”, kertasi Kalmari maaliaan HS:lle.

Suomen puolustus piti Venäjän pelätyn kärkikaksikon Barbashinan ja Letiushovan lähes koko ottelun ajan kurissa. Yhden kerran Barbashina oli pääsemässä läpi, mutta Suomen toppari Sanna Valkonen hoiti yhdessä maalivahti Satu Kunnaksen kanssa vaaratilanteen ilman suurempia ongelmia.

- Pelaajat osoittivat vahvaa luonnettaan. Tässä vaiheessa karsintoja joukkueita ei erota taitotaso tai muu kyky, vaan taistelutahto ja henkinen kapasiteetti. Emme voi toisessa osaottelussa keskittyä pelkästään puolustamiseen, mutta meidän on oltava todella kurinalaisia. Heillä on maailmanluokan hyökkääjät ja on iso työ pitää heidät nollilla kahdessa ottelussa peräkkäin. Mutta Venäjän on hyökättävä keskiviikkona ja se avaa meille mahdollisuuksia”, kommentoi päävalmentaja Käld ensimmäisen ottelun jälkeen.


Suomi EM-karsintojen kotiottelussa 2004.  Kuva: Juha Tamminen.

Alun perin maajoukkueen oli tarkoitus matkustaa heti ottelun jälkeisenä sunnuntaina kohti Moskovaa, mutta maajoukkueen johto teki päätöksen pysyä Helsingissä pari päivää ja lentää Venäjälle vasta peliä edeltävänä päivänä.

- Halusimme välttää kaikki mahdolliset riskitekijät huonoista treeniolosuhteista ja vatsataudeista lähtien, perusteli Käld päätöstä.

Sateinen Moskova

Neljä päivää myöhemmin Suomen joukkue asteli Moskovassa syyssateen pehmentämän Moskvitsh-areenan nurmelle ja jatkoi siitä mihin se jäi Pietarsaaressa.

- Joukkue oli latautunut, mutta onneksi lataus ei mennyt yli. Fiilis oli keskittynyt mutta rento, muistelee Käld tunnelmia ennen ottelua.

Vaikka jännityksen huomasi selvästi ottelun alussa, pelasi Suomi erittäin kontrolloidusti, eikä päästänyt Venäjää peliin mukaan.

Reilun 20 minuutin jälkeen Suomi sai vapaapotkun, jonka Anna-Kaisa Rantanen lähetti Venäjän maalin eteen. Puolustus onnistui purkamaan, mutta pallo ajautui Anne Mäkiselle rangaistusalueen ulkopuolelle. Mäkisen veto muutti ensin hieman suuntaa puolustajasta ennen kuin painui verkkoon tolpan kautta. Helpottava vierasmaali oli syntynyt.

Venäjä oli päästä vielä peliin mukaan ennen taukoa, mutta maalissa pelannut Satu Kunnas onnistui nollaamaan venäläisten maalipaikan. Ennen taukoa nähtiin vielä yksi maali ja kotijoukkueen harmiksi sen teki Suomi. Seitsemättä A-maaotteluaan pelannut Tiina Salmén puski pallon maaliin Anna-Kaisa Rantasen kulmapotkusta ja vei suomalaiset turvallisen tuntuiseen 2–0-johtoon noin viisi minuuttia ennen taukoa.

Tauolla päävalmentaja Käld yritti rauhoitella kierroksilla käynyttä pelaajistoaan.

- Pukukopissa koitin parhaani mukaan rauhoittaa tilanteen. Muistutin, että vielä neljäsosa urakasta on edessä ja töitä on tehtävänä. Toki painotin pelaajille, että he yrittäisivät nauttia tilanteesta parhaansa mukaan, muistelee Käld 17 vuoden takaista pukukoppipuhettaan.

Salmén nosti itsensä lopullisesti historiankirjoihin toisen jakson alkajaiseksi. Suomi sai kulmapotkun, joka annettiin samalla tavalla etualueelle kuin toiseen maaliin johtanut kulma. Kaikkien yllätykseksi Venäjä ei edelleenkään puolustanut aluetta kunnolla ja Salmén pääsi viimeistelemään illan toisen maalinsa vieden Suomen jo tavoittamattomalta tuntuneeseen 3–0-johtoon.


Tiina Salmén (vas.) nousi A-maajoukkueeseen 2004. Kuva: Juha Tamminen.

- Olin tosi yllättynyt kun pääsin toistamiseen palloon kiinni. Luulin, että Venäjä osaa ottaa etualueen jo ensimmäisen maalin jälkeen, mutta ei, kertasi Salmén onnistumisiaan HS:lle ottelun jälkeen.

Vaikka Venäjä pääsi kaventamaan Barbashinan maalilla tunnin pelin jälkeen, ei Suomen voitto ja historiallinen arvokisapaikka ollut enää uhattuna missään vaiheessa.

- Maailmanluokan joukkue, joka on osallistunut kolmeen viimeisimpään arvoturnaukseen, kaatuu sekä kotona että vieraissa. On se vaan ihmeellistä. Mutta koko joukkue näytti mitä he osaavat - pelata jalkapalloa! Takki on nyt tyhjä mutta nautitaan tästä hetkestä, sanoi päävalmentaja Käld ottelun jälkeen onnellisena.

Tiina Salmén muistelee Venäjän olleen kova vastustaja.

- Venäjä oli vastustajana juuri sellainen kuin odotimmekin, eikä nuo pelit todellakaan helppoja olleet. Itselleni on jäänyt mieleen se, että oli totuttava nopeasti todella rajuihin otteisiin, eikä auttanut jäädä ihmettelemään, jos sai esimerkiksi vähän kyynärpäätä.

- Omat muistoni Moskovasta ovat hieman ristiriitaisia. Tietenkin se on jäänyt mieleen todella vahvasti, että pääsimme ensimmäistä kertaa arvoturnaukseen. Toisaalta muistot ovat hieman sumuisia, koska itse olin uusi pelaaja joukkueessa ja omalla kohdallani tapahtui niin paljon todella lyhyessä ajassa.

- Moni kokeneempi pelaaja varmasti kävi läpi vahvempia tunteita, koska he olivat olleet mukana maajoukkueessa kauan ja tehneet todella paljon töitä tämän unelman eteen. Ja se työ tosiaan palkittiin Moskovassa! Tunnelma pelin jälkeen oli todella mahtava, pääsimmehän ensimmäistä kertaa EM-kisoihin!”, kertaa Salmén pelin jälkeisiä tunnelmia vajaa parikymmentä vuotta myöhemmin.

Tiina Salmén pelasi urallaan 77 A-maaottelua, joissa hän teki neljä maalia. Puolet A-maajoukkueuran maaleista syntyi siis Venäjää vastaan.

- Kyllähän nuo kaksi maalia ovat jääneet todella vahvasti muistoihin. Eihän ylipäänsä topparina kovin usein pääse kahta maalia samassa ottelussa tekemään.

- Lisäksi nuo maalit olivat melkein identtiset. Olimme harjoitelleet erikoistilanteita todella paljon ja ne menivät niin kuin oli suunniteltukin. Anna-Kaisan (Rantanen) kulmapotkut osuivat suoraan päähäni - ja vielä kahdesti”, Moskovan sankari naurahtaa.


Helmarit juhlimassa neljättä EM-kisapaikkaa. Kuva: Juha Tamminen.

Joukkuehenki suuressa osassa

Vertaillessaan vuoden 2004 maajoukkuetta tämän päivän Helmareihin, nostaa Salmén yhden asian ylitse muiden.

- Hyvä joukkuehenki on varmasti yksi Suomen isoimmista vahvuuksista. Se oli sitä jo minun aikanani ja näkyy ulospäin myös tämän hetken maajoukkueesta. Pelaajat painottavat tätä asiaa haastatteluissa: hommia tehdään yhdessä. Omasta mielestäni joukkuehengellä on valtavasti tekemistä menestymisen kannalta.

Helmareiden Portugalia vastaan varmistama EM-kisapaikka nosti myös entisen maajoukkuetopparin tunteet vahvasti pintaan.

- Portugali-voitto oli ihan huikea suoritus Helmareilta. Aiheutti itselleni kylmiä väreitä ja olen todella ylpeä joukkueesta. Jotain joukkueen hengestä kertoo se, että pelaajat ottivat pelin päätteeksi juhlintaan mukaan sellaisten pelaajien pelipaidat, jotka eivät tässä ottelussa olleet mukana. Todella hieno ele, koska tuolla karsintamatkalla on ollut mukana monta pelaajaa.

Aivan mahtava suoritus joukkueelta ja on hienoa, että taas on uudet arvokisat edessä”, Suomea ensimmäistä kertaa kisoihin viemässä ollut Salmén iloitsee.

EM-jatkokarsintaottelu, 1. osa: Pietarsaari, Keskuskenttä, 16.10.2004
Suomi - Venäjä 1–0 (0–0)

1–0 Laura Kalmari (66’)

Suomen kokoopano: Satu Kunnas; Petra Vaelma, Jessica Julin, Sanna Valkonen, Tiina Salmén, Eveliina Sarapää, Anne Mäkinen, Minna Mustonen (66. Jessica Thorn), Laura Kalmari, Anna-Kaisa Rantanen (88. Sanna Talonen), Heidi Kackur

EM-jatkokarsintaottelu, 2. osa: Moskova, Moskvich Stadium, 19.10.2004
Venäjä - Suomi 1–3 (0–2)

0–1 Anne Mäkinen (23’)
0–2 Tiina Salmén (41’)
0–3 Tiina Salmén (56’)
1–3 Natalia Barbashina (62’)

Suomen kokoonpano: Satu Kunnas; Petra Vaelma, Jessica Julin, Sanna Valkonen, Tiina Salmén, Eveliina Sarapää, Anne Mäkinen (66. Sanna Malaska), Minna Mustonen (89. Linda Lindqvist), Laura Kalmari, Anna-Kaisa Rantanen, Heidi Kackur (80. Sanna Talonen)

Kirjoittaja: Harri Laine

Lähteet:
Palloliitto 2.10.2004
Helsingin Sanomat: 16.10.2004
Helsingin Sanomat: 17.10.2004
Helsingin Sanomat: 20.10.2004
Helsingin Sanomat: 21.10.2004
Yle 13.6.2020

Haastattelut:
Tiina Salmén
Michael Käld