Ikimuistoiset ottelut – Ruotsi–Suomi, 1976: Historian tekijät

Kesä 1976. Oli kulunut miltei kolme vuotta ensimmäisestä naisten jalkapallomaajoukkueen ottelusta. Maalittomaan tasapeliin päättynyt Ruotsi-peli oli tuntunut suomalaisista voitolta, mutta sen jälkeen oli koittanut karu paluu arkeen. Kolmen seuraavan vuoden aikana Suomi oli kohdannut Ruotsin ja Tanskan yhteensä kuusi kertaa, häviten jokaisen ottelun yhteismaalierolla 0–22.

Samalla kotimainen kilpailutoiminta oli jo ottanut valtavia askeleita vain muutamassa vuodessa. Jos vuonna 1971 Suomen mestaruudesta pelattiin vielä cup-muotoisessa kilpailussa, jo vuonna 1974 mestaruus ratkaistiin kahdeksan joukkueen SM-sarjassa. Tämä kehitys ei valitettavasti näkynyt maajoukkueen esityksissä, sillä ensimmäinen voitto ja ylipäänsä avausmaali antoivat edelleen odottaa itseään.

Palkinto ensimmäiselle maalintekijälle?

Maajoukkueen sisällä maalittomuus ei haitannut, vaan kaikki paine tuli hyökkääjä Eva Jaren mukaan joukkueen ulkopuolelta.

- Vuonna 1975 pelattiin Salossa Ruotsia vastaan. Joku paikallinen pukutehdas ilmoitti ennen ottelua, että naisten maajoukkueen ensimmäinen maalintekijä vaatetetaan kokonaan, palkinnoksi maalista. Jos sitä ei olisi etukäteen tiennyt, ei se olisi haitannut, mutta tuossa ottelussa se näkyi hieman itsekkäänä pelaamisena maalipaikoissa, Jare muistelee.

- PM-turnauksessa 1974 olin itse lähellä tehdä maalin. Marketta Hartikka syötti minut yksin läpi ja olin juuri laukaisemassa, kun pallo jämähti vesilätäkköön. No eihän se siitä mihinkään lähtenyt, hän naurahtaa.

Kesäksi 1976 naisille oli sovittu ottelut aiemman kaavan mukaan: Pohjoismainen mestaruusturnaus, jossa kohdattiin Ruotsi ja Tanska, sekä lisäksi vielä erillinen A-maaottelu länsinaapuria vastaan. Tällä kertaa tuo A-maaottelu oli sovittu pelattavaksi alkukesästä ennen heinäkuista PM-turnausta. Pelipaikkana oli Bolindervallen, Tukholman lähistöllä sijaitsevassa Kallhällissa.

Suomen valmentaja Juhani Nirkkonen oli kutsunut kasaan joukkueen, jossa oli lukuisia pelaajia kolmen vuoden takaisesta ensimmäisestä maaottelusta. Maajoukkueen runko kasattiin TPS:n, Kemin Innon, HJK:n ja MP:n pelaajien ympärille.

Suomessa naisten seurajalkapalloilu oli mennyt isoja harppauksia eteenpäin. Pelaajat olivat muutamassa vuodessa kehittyneet valtavan paljon taidollisesti, mutta myös fyysisesti he olivat paljon paremmassa kunnossa kuin ensimmäisen maaottelun aikoihin. Kokemustakin oli karttunut. sillä ensimmäisen A-maaottelun aikoihin pelaajilla ei vielä ollut pitkää lajitaustaa takanaan. 

Ruotsia kaatamaan

Maajoukkue kokoontui Helsingin Pallokentällä torstai-iltana, pelasi harjoitusottelun ja lensi Tukholmaan aikaisin seuraavana aamuna. Mukana oli myös seurajoukkueessaan Kemin Innossa keskikenttäpelaajana häärinyt Soile Malm.

- Kyllähän olo oli jännittynyt. Ruotsi oli kuitenkin vahva joukkue, joten edelliset tulokset huomioiden lähdimme hakemaan hyvää tulosta. Ei luovuttamaan, vaan innolla kohti peliä.

Pelaajien kesken maalittomuus ei haitannut, eikä siitä puhuttu, vaikka lehdistö asiasta välillä muistuttikin. Otteluun Suomi lähti altavastaajana vahvaa ja taitavampaa länsinaapuria vastaan, kuten aiemminkin.

- Ruotsi on taidollisesti edellä. Lisäksi meillä on vähemmän naisjalkapalloilijoita kuin Ruotsissa, joten siinä on meidän vaikeutemme nyt ja tulevaisuudessa, sanoi Suomen kakkosvalmentaja Aimo Moisander Helsingin Sanomissa.

Ensimmäisen maaottelun 2 x 30 minuutin peliajasta oli siirrytty 40 minuutin puoliaikoihin. Vaikka itse ottelu oli paljon tasaisempi kuin aiemmat Ruotsi-pelit, pohjautui Suomen pelaaminen vahvaan puolustuspeliin. Lisäksi vahva ilmapeli yllätti ruotsittaret.

- Peli oli täysin toisenlaista, jos vertaa ensimmäiseen maaotteluun. Ottelu oli tasainen, sanoo Hartikka.

Soile Malm rikkoo kuparisen

30. minuutin kohdalla Suomi sai kulmapotkun ja pallon taakse asteli TPS:n Regina Karppinen. Kapteeni Hartikka vei ruotsalaispuolustajan mennessään ja teki tilaa toppari Malmille, jonka laukaus painui historiallisesti maaliin.

- Oikealla jalalla se lähti ja vasemman tolpan juureen upposi. Ei sillä hetkellä ollut mielessä oikein mitään muuta kuin, että huusin mielessäni “MAHTAVAA!”. Ensimmäisen maalin historiallisuus tuli esiin vasta myöhemmin, muistelee Malm maajoukkueen kuparisen rikkoutumista.

Marketta Hartikan pelaaminen tilanteessa oli tärkeässä osassa, sillä hyökkäyspään erikoistilanne olisi voinut päättyä myös toisin.

- Jos olisin ollut hölmö ja mennyt siihen väliin, ei siitä maalia olisi välttämättä tullut. Mutta vein sen ruotsalaisen siitä pois. Eihän sitä kukaan muu muista, mutta minä muistan elävästi, Hartikka nauraa.

Suomen johto ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Vielä ensimmäisen jakson lopulla Ruotsi tuli tasoihin. Suomen luotettava maalivahti Marja-Leena Luomanperä pudotti tällä kertaa kaukaa tulleen vapaapotkun ja Anette Börjesson tasoitti pelin.

Toisen jakson ensimmäisellä minuutilla Suomi kuitenkin iski toistamiseen, kun avausjakson loppupuolella kentälle vaihdettu Eva Jare pääsi nokikkain maalivahdin kanssa. Nopea Jare oli pallolla ensimmäisenä ja ohitti ruotsalaisvahdin helposti.

- Pääsin yksin läpi ja maalivahti tuli vastaan. Omalla nopeudella yllätin veskarin, kerkesin juuri siirtämään pallon syrjään rankkarialueen rajalla ja laitoin tyhjiin. Maalin jälkeinen fiilis oli aivan mahtava, hän kuvailee 45 vuoden takaisia tapahtumia.

Ruotsi painosti koko toisen jakson, mutta Suomen puolustus piti. Mitään paniikkia ei syntynyt, eikä Suomi sortunut "roiskimaan" palloa, vaan joukkue pyrki pelaamaan kunnialla loppuun asti. Puolustuksessa luutineen Malmin mukaan pelaajat pitivät kynsin hampain voitonsyrjästä kiinni.

- Ruotsi painoi päälle tietenkin. Kaikki halusivat kuitenkin Evan maalin jälkeen pitää voitosta kiinni, joten taisteltiin oman taidon, kunnon ja tahdon ylärajoilla. Ja oli kyllä makea voitto! Pelin jälkeen taisimme Evan ja valmentaja Nirkkosen kanssa poseerata lehtimiehille shampanjan, eli tässä tapauksessa Pommacin kanssa. Illalla oli banketti ruotsalaisten kanssa.

Pettyneet ruotsalaiset

Myös voittomaalin tehnyt Jare muistaa banketin ja ruotsalaisten surun.

- Ne olivat aivan allapäin. Olivat kuitenkin aina hallinneet pelejä, mutta nyt tuli tappio ja vielä kotona. Se taisi olla nöyryyttävää.

Suomen naisten A-maajoukkueen ensimmäisistä maaleista ja ensimmäisestä voitosta tulee kuluneeksi ensi kesäkuussa 45 vuotta. Vaikka naisten jalkapallo on edennyt Suomessa isoin harppauksin eteenpäin, on silti yksi saavutus, johon myöhemmät pelaajasukupolvet eivät ole vielä yltäneet: vuoden 1976 voitto on edelleen naisten A-maajoukkueen historian ainoa voitto Ruotsista.

Kallhäll, 12.6.1976 
Ruotsi–Suomi 1–2 (1–1)
0-1 Soile Malm (30')
1-1 Anette Börjesson (39')
1-2 Eva Jare (41')

Suomi:
Marja-Leena Luomanperä (Kemin Into)
Arja Ketola (Kemin Into)
Merja Sjöman (TPS)
Suvi Seppä (TPS)
Soile Malm (Kemin Into)
Regina Hollmén (TPS)
Marketta Hartikka (C) (HJK)
Regina Karppinen (TPS)
Sinikka Matilainen (MP)
Ritva Kautto (MP)
Inkeri Määttä (HJK)

Vaihdosta kentälle:
Åsa Wennström (IF-FK)
Eva Jare (Sampo)

Kirjoittaja: Harri Laine 

Lähteet:
Dagens Nyheter (13.6.1976)
Helsingin Sanomat (13.6.1976)
Lautela & Wallén: Rakas jalkapallo (2006)
Vehviläinen & Itkonen: Mimmiliigasta maailmalle (2009)

Kuvat:
Marketta Hartikka