Sakari Mattila on saanut kokea jalkapalloilijana isoimpien unelmien, mutta myös pahimpien painajaisten toteutumisen.
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran kesäkuussa 2020 osana Veikkausliigan, Kansallisen Liigan ja Miesten Ykkösen toteuttamaa Kauden tärkein ottelu -kampanjaa ja siihen liittyvää Kauden tärkein ottelu Exclusive -sisältöpakettia.
HIFK on juuri päättänyt omat pienryhmäharjoitukset Talin urheilupuistossa. Istumme penkille alas Sakari Mattilan, 30, kanssa. Korona on sekoittanut joukkueiden kevään ja Mattila kutsuukin kontaktittomia pienryhmäharjoituksia ”jalkapallokuntoiluksi”. Silti miehen silmäkulmassa on sellainen pilke, jota voisi kutsua jalkapalloilijan pilkkeeksi. Se kertoo onnistuneista treeneistä ja kauden alun lähestymisestä.
Se pilke silmäkulmassa ei ole itsestäänselvyys. Sen tietää myös Mattila. Ei tarvitse mennä kovin kauas ajassa taaksepäin, kun ”Sakke” teki jo päätöksen uran päättymisestä.
– Tanskassa minulla hajosi polvi. Se leikattiin kolmesti. En pelannut 14 kuukauteen. Kuntoutin itseni pelikuntoon ja siirryin samalla Norjaan. Sitten meni toinen polvi. Edessä oli taas lähes vuoden tauko. Silloin päätin, että nyt päättyi tämä ura, Mattila kertoo.
Mutta, tässä sitä taas ollaan. Kaikki on kunnossa ja Mattila on valmiina antamaan kaikkensa kentällä HIFK:lle.
PALUU HELSINKIIN
Mattila solmi viime vuoden lopussa kolmen vuoden sopimuksen HIFK:n kanssa. Koko perhe muutti viime syksynä Suomeen. Mattilan perheeseen kuuluvat norjalainen vaimo Kristine sekä 1,5-vuotiaat kolmostytöt.
– Kyllähän se näin on, että kolmosten syntymä mullisti maailman aika paljon. Nyt piti myös ajatella turvaverkkoa arjen pyörittämiseen. Siksi paluu Helsinkiin tuntui parhaalta ratkaisulta pitkän ulkomaankierroksen jälkeen, perheenisä kertoo.
Perhe kotiutui hyvin Helsinkiin ja arki lähti pyörimään. Mattila pääsi pitkän tauon jälkeen myös kiinni joukkueharjoitteluun, kaikki näytti ja tuntui hyvältä. Sitten koronapandemia mullisti myös jalkapallomaailman.
– Nyt on onneksi selkeä päämäärä, että pelit alkavat heinäkuun alussa. Se on henkisesti paljon helpompaa, kun tietää mitä kohti mennään. Ainakin itse olin jo maaliskuussa täysin valmis kunnon puolesta aloittamaan liigapelit, mutta nyt sitten aloitetaan ne vähän myöhemmin, Mattila sanoo.
ASKEL KERRALLAAN
Mattila pelasi juniorivuotensa HJK:ssa. Kaudella 2008 hän debytoi Veikkausliigassa. HJK-valmentajana toimi tuolloin Antti Muurinen.
– Sain silloin talvella hyvin vastuuta. Tuomas Haapala kuitenkin varoitti minua, että valmennus ei välttämättä uskalla antaa vastuuta heti alkukaudesta. FC KooTeePee:tä vastaan pääsin kentälle. Se oli minulle todella iso asia, että debytoin Veikkausliigassa ja vielä HJK:ssa. 12-vuotiaasta eteenpäin olin aina katsomassa HJK:n liigapelit ja lopulta sitten itse olin siellä pelaamassa, Mattila muistelee.
Mattilan mukaan maailma on muuttunut, sillä yhä useampi nuori pelaaja ei ota tavoitteekseen sitä oman seuran edustusjoukkuetta ensimmäiseksi stepiksi.
– Jotenkin tuntuu, että nykyisin nuoret pelaajat vähän liikaa jo katselevat ulkomaiden kentille. Minun mielestäni ulkomaille kannattaa lähteä, kun on siihen valmis. Siihen auttaa miesten liigapelit Veikkausliigassa.
Vuonna 2009 Mattila myytiin HJK:sta italialaiseen Udineseen. Sieltä matka jatkui kuuden kuukauden jälkeen Ascoliin kaudeksi, ja sieltä Sveitsin Bellinzonaan.
– Nämä olivat näin jälkikäteenkin ajateltuna ihan fiksuja siirtoja. Italiaan tehty sopimus oli minulle iso juttu, kun pääsin ulkomaille. Italiassa olin vain puoli vuotta, kun minut myytiin sitten Sveitsiin. Siellä pääsin pelaamaan pääsarjafutista isossa roolissa, keskikenttäpelaaja kertaa ensimmäisiä vuosiaan ulkomailla.
Bellinzona putosi pääsarjasta. Oli taas aika uudelle askeleelle. Seuraava siirto olikin takaisin Veikkausliigaan ja HJK-paitaan kausiksi 2012 ja 2013.
– Sanoin silloin agentilleni, että haluan nimenomaan Klubiin takaisin. Tiesin, että sieltä voin nousta A-maajoukkueeseen ja ponnahtaa taas ulkomaille. Hyvänä esimerkkinä toimi Teemu Pukki, joka teki saman liikkeen Espanjasta, Mattila kertoo.
Suunnitelma toimi. Mixu Paatelainen nosti Mattilan A-maajoukkueeseen ja taas portit ulkomaille avautuivat. Seuraavaksi Mattila teki sopimuksen Norjaan, Aalesundiin. Norjalaisjoukkueessa Mattila sai suuren kunnianosoituksen, kun hänestä tehtiin joukkueen kapteeni toisena kautenaan.
– Totta kai se oli iso asia. Ehkä lopulta jopa vähän liian iso. Olin vielä nuori pelaaja ja ympärillä oli kokeneita norjalaispelaajia, jotka olivat pelanneet pitkään Aalesundissa. Se oli hankala paikka minulle ja vaikutti vähän myös peliesityksiin, kun kannoin vastuuta paljon joukkueen kentän ulkopuolisista asioista, Mattila pohtii avoimesti.
Kapteeninnauha ei kuitenkaan lopulta ihan hirveästi menoa kentällä haitannut, sillä edessä oli jättisiirto Englantiin.
YLI-IHMISEKSI LONTOOSEEN
Englantilainen Fulham osti Mattilan ja keskikenttäpelaaja muutti Lontooseen vuonna 2015.
– Se oli lopulta se siirto, jota olin odottanut ja jonka eteen olin töitä tehnyt. Championship on ihan älyttömän kova sarja. Aluksi oli hieman vaikeaa, kun olin siellä ehkä liikaa fanina. Siinä piti itseäkin rauhoitella ja pakottaa keskittymään olennaiseen.
– Fulhamissa kaikki oli tietysti viimeisen päälle. Meille annettiin kaikki valmiiksi ja piti vain pelata futista. Vähän tuli sellainen olo, että olimme sellaisia yli-ihmisiä. Mutta totta kai se oli omalla tavallaan todella hienoa aikaa. Pelejä kertyi kauden aikana kymmenkunta, joka oli pettymys minulle. Sopimus olisi jatkunut, mutta päätimme seuran kanssa, että sopimus puretaan kauden jälkeen ja voin siirtyä muualle.
Moni olisi varmasti tyytyväinen, että on sopimuspelaajana Englannin Championshipin suurseurassa ja elää yli-ihmisen elämää Lontoossa.
– Olen jalkapalloilija ja haluan pelata jalkapalloa. Nimenomaan se pelaaminen on se, miksi tätä lajia ja ammattia rakastan. Moni olisi varmasti tyytynyt jäämään, mutta itse halusin taas päästä pelaamaan. Kausi oli upea kokemus, mutta oli aika jatkaa matkaa.
POLVET RIKKI
Mattila siirtyi Lontoosta Tanskaan SønderjyskE:n riveihin kaudeksi 2016–2017. Vastuuta tuli kovassa sarjassa ja elämä maistui Tanskassa. Ajatus oli jopa asettua sinne pidemmäksi aikaa.
Sitten astui esiin jalkapalloilijan painajainen.
– Treeneissä meni polvi, ristiside. Tehtiin kolme leikkausta, olin melkein 1,5 vuotta ilman pelejä. Sopimus päättyi ja kyllä siinä oli iso uhka, että saanko enää mistään sopimusta.
Mattila kuntoutti polveaan ja oli jo siirtymässä tuttuun Aalesundiin.
– Pääsin treenaamaan Aalesundin kanssa, mutta sopimuksen teko venyi ja venyi. Lopulta tein sopimuksen kolmostason Fredrikstadin kanssa. Siitä piti alkaa taas uusi tuleminen.
Ei alkanut. Uusi tuleminen kesti vain viisi peliä. Nyt hajosi toinen polvi, jälleen ristiside ja edessä lähes vuoden kuntoutus. Viimeiseksi peliksi Fredrikstadissa jäi 30. päivä syyskuuta 2018 pelattu ottelu Elverumia vastaan.
Mattila jutteli monesti FC Hongassa pelaavan Duarte Tammilehdon kanssa, joka on kärsinyt myös ikävistä polvivammoista. Mattila teki jo päätöksenkin, että ei uraansa enää jatka. Oma vaimo ja Tammilehto tsemppasivat jatkamaan. Myös kohtalo puuttui peliin, positiivisella tavalla.
– Vaimoni oli raskaana ja ultrassa näkyi, että saisimme kolmoset. Se oli aika shokki, Mattila hymyilee.
– Kolmikko syntyi kolme kuukautta etuajassa. Olimme onneksi Oslossa, jossa terveydenhuolto toimii erinomaisesti. Kuntoutin polvea ja kotona odotti aina kolme ihanaa vauvaa ja vaimo. Se itse asiassa auttoi todella paljon, koska en enää ehtinyt tai jaksanut murehtia polvea. 4–5 tuntia kuntoutusta päivässä ja loppuaika perheen kanssa, Mattila kertoo.
YHDESSÄ VOITTAMINEN
Syksyllä 2019 Mattila siis allekirjoitti HIFK:n kanssa 3-vuotisen sopimuksen. Stadin derbyt saavat kaudella 2020 taas yhden mausteen lisää, kun HJK:sta maailmalle ponnistanut Mattila pelaa HIFK-paidassa.
– Treenasin HJK:n kanssa viime kesänä, mutta silloin Mika Lehkosuo sanoi, että HJK:sta ei ole paikkaa minulle. HIFK:n kanssa asiat etenivät hyvin ja täällä sitä ollaan. Nyt minulla on HIFK:n paita päällä ja teen kaikkeni sen eteen, että HIFK menestyy. Näin se menee jalkapallossa välillä, eikä näitä asioita tule sen enempää mietittyä. Nyt haluan nauttia siitä, että olen terveenä ja saan pelata HIFK:ssa.
HIFK ja Veikkausliiga saavat Mattilasta huipputason ammattilaisen. HIFK:n nuorilla pelaajilla on nyt vieressään pelaaja, joka pysty omalla kokemuksellaan opastamaan ja antamaan neuvoja, samanlailla kuin Tuomas Haapala aikoinaan antoi nuorelle Mattilalle.
Mattila debytoi Veikkausliigassa 12 vuotta sitten. Reppuun on kertynyt paljon kokemuksia sen jälkeen.
– Nuorelle Sakelle sanoisin, että koita nauttia siitä futaajan arjesta joka päivä niin paljon kuin mahdollista.
Mattila on tunnettu hyvistä vapaapotkutaidoistaan. Hän myöntää, että halu pallon taakse on kova myös tällä kaudella, mutta ajatusmaailma on hieman muuttunut.
– Se, että joukkueena voitetaan ja juhlitaan yhdessä onnistumisia fanien kanssa. Se on nyt tärkeintä, ja sitä on kova ikävä. Enää ei tarvitse itse olla se ratkaisija.
Haastattelun jälkeen perheenisä hyppää autoonsa. Silmäkulmasta loistaa edelleen se jalkapalloilijan pilke. Se tietää hyvää tulevalle liigakaudelle.
SAKARI MATTILA
s. 14.7.1989
Pelipaikka: keskikenttä
Junioriseurat: Malminkartanon Peto, FC POHU, HJK
Seurat aikuisten tasolla: Klubi 04, HJK, Udinese, Ascoli, Bellinzona, Aalesund, Fulham, SønderjyskE, Fredrikstad, HIFK
14 A-maaottelua
Kirjoittanut: Joonas Sarelius