Kesän odotetuin urheilutapahtuma lähestyy: jalkapallon EM-kisojen avauspotkuun on tänään lauantaina enää 55 päivää. Huuhkajat countdown -juttusarjassa katseet kääntyvät kesän EM-lopputurnaukseen. Ääneen pääsevät suomalaiselle jalkapallolle merkittävät henkilöt.
Noin 30 vuotta pyyteetöntä palvelusta A-maajoukkuetasolla se vaati. Jari-Pekka ”Gene” Keurulainen on ollut tuon kolme vuosikymmentä A-maajoukkueen taustalla moninaisissa rooleissa. Mutta vasta marraskuussa 2019 suuri haave täyttyi: paikka lopputurnauksessa. Jo Martti Kuuselan esikunnassa lopputurnauspaikan huulille päässyt Keurulainen on ollut tässä projektissa mukana nyt putkeen vuodesta 2000. Ja 19 vuotta myöhemmin tuli SE hetki.
– Se oli unelma, joka toteutui. Rehellisesti, se oli yksi elämän täyttymyksen hetkiä. Se, miten paljon sitä oli odotettu, toivottu, rukoiltu… Se oli haave, jota moni piti mahdottomana, Keurulainen fiilistelee nyt, huhtikuussa 2021, vajaat pari kuukautta kisojen alla.
– Kun se kisapaikka varmistui, se oli yksi isoimpia kohokohtia elämässäni. Tietysti valmistuminen, avioliitto ja lapset ovat niitä, mutta ammatillisesti tämä oli jotain sanoin kuvaamatonta. Myönnän, että olin itsekin miettinyt, että tulenko koskaan näkemään tuota päivää… Tuollaisia hetkiä on elämässä vain kerran ja se oli siinä, marraskuussa Helsingissä.
”Gene” Keurulaisen toinen ajanjakso A-maajoukkueessa alkoi Antti Muurisen tiimissä 2000. Hän on toiminut monessa roolissa – apuvalmentajana, fyysisenä valmentajana, fysiona ja monessa muussakin tehtävässä. Monitoimimies nauttii suunnatonta luottamusta ja arvostusta pelaajistossa. Jo useampi pelaajasukupolvi tietää, että jos ei ”Gene” saa taiottua pelaajaa pelikuntoon, ei kukaan saa. Monesti miehestä on käytetty määritelmää ”velho” tai ”taikuri”. Nyt kesällä Keurulainen pääsee näyttämään osaamistaan toistaiseksi suurimmalla foorumilla, mitä miesten jalkapallossa on Suomessa koettu: EM-lopputurnauksessa.
– Oltiin huulilla pari kertaa aiemminkin. Martti Kuuselan kanssa päästiin aika lähelle kisoja 1986, Roy Hodgsonin johdolla olimme maalin päässä 2008 kisoihin. Vähän päästiin jo nuolaisemaan, mutta ei aivan. Kyllä vuosien varrella on ollut paljon pettymyksiä, tietysti myös ilon hetkiä.
– Useamman kerran ollaan kuitenkin oltu siinä tilanteessa, että ensimmäisen ottelun jälkeen media on jo julistanut, että ”nämä karsinnat ovat ohi”. Valitettavasti aika monta kertaa media on myös ollut tässä oikeassa. Tähän hetkeen päästäksemme on käyty läpi pitkä ja kivinen tie.
Etenkin Keurulaista ihmetyttää – ja vähän harmittaakin – se, ettei Suomi saavuttanut arvokisapaikkaa silloin, kun jalkeilla oli yhä edelleen ylivoimaisesti nimekkäin pelaajalista. Siihen aikaan, kun suomalaiset pelaajat vaikkapa Mestarien liigassa ja Valioliigassa olivat enemmän arkipäivää kuin poikkeus.
– Niin sanottu ”Kultainen sukupolvi” olisi monella tavalla ansainnut kisapaikan. Joukkueessa oli loistavia pelaajayksilöitä. Kaikilla kriteereillä mitattuna, silloin olisi pitänyt mennä päätyyn asti. Mutta pallo on pyöreä eikä näin tapahtunut.
– Tämä menestys on tullut monelle varmaan vähän odottamatta. Ollaan kehitytty aika pirusti. Joukkue on kasvanut jatkuvasti, peli peliltä. Kun tiettyyn pisteeseen päästiin, on tämän hetken joukkue ollut lähes voittamaton. Sitä kehitystä on ollut hienoa seurata. Tämä joukkue on näyttänyt, että sanonta siitä, ettei ”koskaan pidä sanoa ei koskaan”, pitää kutinsa.
Syksyllä 2019 koko suomalaisen jalkapallon arvostetuimmalla palkinnolla, Captain's Ballilla, palkittu Keurulainen odotti unelmansa täyttymistä jo viime kesänä. Kaikki muuttui noin vuosi sitten: pandemia siirsi kisat ja myös ”Genen” unelman realisoitumisen suunniteltuun ajankohtaan.
– Oli se aluksi hirveä pettymys. Siinä mentiin koko ajan huumassa koko kevään, että pian mennään kisoihin. Sitten, kun tajuttiin yleisemmin pandemian vakavuus, kisojen siirron ymmärsi täydellisesti. Sellaisen hässäkän keskellä siirto oli täysin oikea päätös.
– Tietysti tämä muutti tilannetta joukkueen kannalta. Tilanne aukesi uudella tavalla. Mahdollisille uusille kasvoille tuli vuosi lisää antaa näyttöjä. Karsinnoissa pelanneiden pelaajien terveystilanne tai peliaikatilanne saattoivat muuttua. Asetelma aukesi, mutta toisaalta siirrossa on hyviäkin puolia. Varmasti tietyille pelaajille mahdollisuus näyttöjen antamiseen ja EM-joukkueeseen nousemiseen, on antanut lisäkipinää. Pitemmällä tähtäimellä tämä ylimääräinen näyttövuosi kasvaa varmasti korkoa. Itse kisojen kilpailuasetelmaan siirrolla ei mielestäni ole merkitystä: kaikilla joukkueilla tilanne on sama.
Tämänkin sarjan tarkoituksena on seurata päivä päivältä, että kisat lähestyvät. ”Gene” Keurulainen on huomannut, että kun lumet sulavat, alkavat odotukset nousta ja kalenteria tulee katsottua normaalia tiuhempaan. Unelman realisoituminen on sekunti sekunnilta, tunti tunnilta ja päivä päivältä lähempänä.
– Koko ajan fiilis nousee. Huomaa, että pelaajien otteita seuraa taas ihan eri tavalla. Toivoo, ettei tule loukkaantumisia ja sitä, että pelaajat saavat seuroissaan peliaikaa. Myös ympäristöstä huomaa, että kisafiilis on nousussa. Aika paljon pääsee spekuloimaan taas eri paikoissa sillä, miten EM-kisat alkavat olla ovella. Eri paikoista kuulee, että skriinejä on nousemassa eri paikkoihin ja kisavalmistelut myös fanipuolella alkavat olla liikkeellä.
– Harmi vain, että todennäköisesti kannattajamme eivät pääse paikan päälle ihan samalla tavalla kuin oli suunniteltu. Harmittaa jokaisen sellaisen puolesta, joka oli vuosi sitten tehnyt suunnitelmat ja matka- sekä lippuvaraukset, eivätkä nyt sitten pysty osallistumaan. Kannattajat ovat meille ihan suunnattoman suuri voimavara – heillä on iso osa menestyksestämme, ilman muuta.
Itse kisoissa Suomella on jo alkulohkossa kova haaste edessään. Tanska, Venäjä ja Belgia antavat tiukan mittarin siitä, missä Huuhkajat lentävät.
– Kaksi vieraspeliä edessä vastustajan kotikentällä eli Köpiksessä ja Pietarissa. Belgia -matsi voi sitten muodostua meille vähän kotiotteluksi. Alkulohko on kova pala, mutta olemme viime aikoina näyttäneet, että kaikki on oikeasti mahdollista.
– Tulemme panemaan parastamme kisoissa. Se on varma. Ja se on lupaus, kertoi yksi suomalaisen miesten A-maajoukkuehistorian suurmiehistä, Jari-Pekka ”Gene” Keurulainen.
Juttusarjan muut osat:
100 päivää – Martti Kuusela
90 päivää – Mikael Forssell
83 päivää – Jukka Rönkä
75 päivää – Jussi Jääskeläinen
61 päivää – Tinja-Riikka Korpela
58 päivää – Ilari Kattilakoski (SMJK)
48 päivää – Teemu Tainio
42 päivää – Heidi Soininen
40 päivää – Juha Pasoja
33 päivää – Petri Pasanen
30 päivää – Juha Tamminen
28 päivää – Jukka Ikäläinen