Harrastuksella on hinta(a)

Kysely lähetettiin juniorijoukkueiden joukkueenjohtajille ja siihen vastasi yhteensä 865 jojoa. Julkaisemme yksilöidympää faktaa kustannuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä tarkemmin alkuvuodesta 2019, mutta tässä yhteydessä kuitenkin joitakin maistiaisia sen tuloksista:

- mediaanikustannukset vaihtelivat 500 e/v (2011 synt.) ja 1700 e/v (2000 synt.) välillä

- eniten vaihteluväliä joukkueiden toimintamaksuissa (mm. valmennus ja kentät) ja turnauskuluissa 

- harrastamisen paikasta ja ambitiotasosta riippuen jalkapallon ja futsalin ohjatun seuratoiminnan kertahinta asettui kolmen ja kuuden euron välille (sisältää harjoitukset ja ottelut).

 

Kustannuksista merkittävin osa koostuu toimintamaksusta (olosuhteet ja valmennus) sekä kilpailu- ja turnaustoiminnasta. Yli 90 % vastaajista ilmoitti varusteiden sisältyvän toimintamaksuihin ja niihin käytettiin vuositasolla keskimäärin 80-150 euroa pelaajaa kohti (ei sisällä kenkiä). 

 

Uudempana kustannustekijänä monen joukkueen toiminnassa ovat erilaiset oheisvalmennukseen ja muihin tukitoimiin liittyvät kulut. Lasten perusliikuntataitojen heikentymisen seurauksena seuroissa pelaajien arjen laatua on määrätietoisesti pyritty kehittämään paitsi valmentajien osaamiseen panostamalla, myös ottamalla mukaan esimerkiksi juoksuvalmennusta, erilaisia lasten ja nuorten kehitysvaiheen huomioivia kehonhallintaa kehittäviä harjoituksia sekä lihashuoltoon ja ravintoon liittyviä sisältöjä. 

 

Isossa kuvassa tehdyn tutkimuksen perusteella voidaan yhä todeta, että harrastamisen hinta ei muodosta ylipääsemätöntä estettä futisharrastukselle. Joko seuran sisällä tai muiden lähiseudulla toimivien seurojen kautta on edelleen tarjolla ”matalan kynnyksen” harrastusmahdollisuuksia. Tästä meidän on lajina myös jatkossa pidettävä kiinni ja siten varmistua toiminta-ajatuksemme ”Jalkapalloa jokaiselle” toteutuminen. 

 

Usein kuulee puheita seuramaksujen hallitsemattomasta kasvusta. Oman kokemukseni mukaan seurat ovat pääsääntöisesti erittäin pidättyväisiä jäsenperheille suunnattavien kustannusten kasvattamisessa. On tärkeätä, että seura avaa ymmärrettävällä tavalla maksunsa jäsenistölleen. Mitä maksut kuukausi- ja vuositasolla ovat ja mitä niillä seuralta saa? 

 

Mielestäni seurajohdon tulisi ohjata joukkueiden vuosiohjelmien rakentamista. Jos ohjelma sisältää esimerkiksi ulkomaan leirin tai turnauksen, päätöksen tulisi olla tietoinen ja pelaajien ja joukkueen tarpeista lähtevä. Yhden matkan kokonaiskustannus voi vastata jopa päätoimisen valmentajan kokonaisvuosikulua. Kumpi valinnoista tukee pelaajan laadukkaan arjen kehittymistä enemmän ja vaikuttavammin?

 

Vapaaehtoisuus on aina ollut ja tulee aina olemaan suomifutiksen arkitoiminnan toteuttamisen selkäranka ja sen arvo vuositasolla on arvioitu 300M euroksi. Päätoimisten määrä seuroissa on lähes kolminkertainen kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Valtaosa uusista päätoimisista on junnuvalmentajia. Seurojen lisääntynyt päätoimisuus on mahdollistanut vapaaehtoistoimijoiden ammattitaitoisen tuen ja johtamisen. Tämä taas näkyy vapaaehtoisena toimivien junnukoutsien kasvaneena arkilaatuna sekä yhteiskunnallisesti tärkeässä liikuttajaroolissa että urheilullisen kehittymisen mahdollistajana.  

 

Seurojen rahastot vähävaraisten ja syrjäytymisuhan alaisten perheiden tukena ovat erittäin tärkeitä. Tutkimukseemme vastanneista yli 75% ilmoitti, että omalla seuralla tai joukkueella on käytössä menettely, jolla jäsenperheitä voidaan tukea, mikäli perheen taloudellinen tilanne ei seuraharrastamista muuten mahdollistaisi. Olemme osaltamme Jalkapallo-Säätiön kautta tukeneet vuosittain kymmenillä tuhansilla euroilla seuroihin perustettuja rahastoja.   

 

Pidämme tärkeänä kerätä ajantasaista faktaa kustannuksista ja jakaa sitä jäsenseurojemme käyttöön. Jo aiemmin laadittu Harrastamisen hinta -keskustelutyökalu (www.seuraohjelma.fi)  seuroille on yksi keino tukea seuroissa käytävää keskustelua aiheesta. Likesin kanssa toteutetun tutkimuksen avulla pääsemme seuraihmisten kanssa faktapohjaiseen keskusteluun ja pohtimaan yhdessä keinoja kustannusten hillitsemiseksi myös jatkossa. Tämä dialogi käynnistyy keväällä 2019 erilaisissa alueellisissa seurakohtaamisissa.

 

Oma roolinsa on liitossa tehdyissä päätöksissä, jotka suoraan tai välillisesti vaikuttavat joko seurojen tai siellä harrastavien maksuihin. Meneillään oleva valmentajakoulutusuudistus on yksi tapa, jolla seurojen kustannuksiin pyritään konkreettisesti vaikuttamaan. On selvää, että seuraympäristössä toteutettava koulutus on kustannusrakenteeltaan nykymallia edullisempi. Koulutuksella ei myöskään saisi olla tuotto-odotuksia minkään urheiluorganisaation toiminnassa.

 

Liiton päättäjät ovat omilla ratkaisuillaan vaikuttaneet harrastusmaksuihin. Pelipassien ja vakuutusten hinta on kaudella 2019 kuudetta vuotta samalla tasolla. Vuosikymmenen vaihteessa tehty pelipassivakuutusuudistus on osaltaan tehokkaasti ja vaikuttavasti hillinnyt kustannuskehitystä ja mikä tärkeintä, koko vakuutustoiminnan läpinäkyvyys on oleellisesti lisääntynyt. Lähes vuosittain toteutettavalla vakuuttajien kilpailutuksella olemme halunneet varmistua siitä, että tarjoamamme tuote on sisällöltään, hoitolaitosverkostoltaan sekä maksuiltaan jäsenistöllemme hinta-laatu -suhteeltaan paras saatavilla oleva. Tehtyjen arvioiden mukaan pelipassivakuutuksen lunastaneiden perheiden kokonaismaksu on vuositasolla keskimäärin peräti 1,5 M€ matalampi aiempaan verrattuna (ennen n. 3,5 M€/v  v. 2018: n. 2M€/v). 

 

Törmään valitettavan usein populistisiin heittoihin harrastamisen hintaan liittyvissä kysymyksissä. Tasaisin väliajoin ”val(a)istuneet” poliitikot tai urheiluihmiset nostavat esiin aloitteen yhteislisenssistä, jolla lapsi voisi harrastaa kaikkia lajeja samalla maksulla. Lisenssien osuus kokonaiskustannuksista on mitattavissa prosenteissa. Olisiko aika alkaa puhua asioista, joilla on todellista merkitystä kustannuksiin?

 

Esitänkin lopuksi muutaman ajatuksen ja toivon, että sen avulla voisimme synnyttää laajempaa keskustelua, jotta pääsisimme rakentamaan ratkaisuja lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseksi tulevaisuudessa.

 

Olosuhteiden rooli on erittäin keskeinen. Kun liikuntalaissa mainittu olosuhteiden rakentajan rooli ei kunta- ja valtiontalouden tilasta johtuen käytännössä toteudu, ovat seurat pakotettuja investoimaan itse niiden rakentamiseen. Tämä johtaa luonnollisesti siihen, että ainakin osa kustannuksista kerätään toimintamaksujen muodossa. 

 

Valitettavasti seurat ovat liian monilla paikkakunnilla nettomaksajia eli sen sijaan, että kunnat tukisivat seurojaan niiden liikuttajaroolin toteutumisessa, ne keräävät (mahdollista) myöntämäänsä avustusta vastaan usein jopa moninkertaisesti euronsa takaisin olosuhdevuokrien muodossa. Seurat joutuvat siis yhteiskunnallisesti erittäin merkittäviä terveystekoja toteuttaessaan maksamaan siitä ilosta. Miten tähän on päädytty?  

 

Pohtisin myös ”Islannin mallin” mukaisesti mahdollisuuksia perheiden tukemiseen ”harrastusmaksusetelin” muodossa. Tai olisiko mahdollista pohtia keinoja seuramaksujen verovähennyskelpoisuuden käyttöön ottamiseksi? 

 

Seuroissa kansalaisten liikuttaminen tehdään. Olisiko vihdoinkin aika tunnistaa ja tunnustaa seuratyön merkitys juhlapuheiden lisäksi myös yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tehdä sen mukaisia päätöksiä? Seurojen toimintaedellytysten nykyistä oleellisesti vahvempi tukeminen on parasta mahdollista ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä, jolla yhteiskunta säästää investoimansa eurot moninkertaisesti vähentyneinä sosiaali- ja terveyskuluina.