Takaisin
6.5.2021 klo 15.58

Futsalista on tullut Kytölän perheen kärkihanke

Jaa:

Harva perhe lienee omistautunut yhtä voimallisesti yhdelle lajille kuin Kytölät futsalille. Veljekset Samu, Mikko ja Jukka olivat jo aikoinaan nostamassa seuraansa Kampuksen Dynamoa eli KaDya liigatasolle. Vanhemmat Pirkko ja Reijo ovat aina antaneet kaiken tukensa poikiensa harrastukselle ja seuranneet lajia suurella mielenkiinnolla.

Kukapa olisi osannut arvata vielä parikymmentä vuotta sitten, millaisia pelinrakentajia Suomessa silloin aika tuntematon futsal saisi yhdestä suonenjokelaisesta perheestä. Lentopalloilevien vanhempien veljessarjan ykkösliikuntaharrastuksena kasvuiässä oli jalkapallo, jota he treenasivat sangen tosissaankin. Jukka viihtyi myös muun muassa lento- ja pesäpallon parissa.

Kytölöiden lajivalinnan kannalta käänteentekeväksi tapahtumaksi muodostuivat vuoden 1996 Jyväskylässä käydyt opiskelijoiden futsalin MM-kisat, joita veljeksistä vanhin Samu oli katsomassa.

- Laji teki minuun heti vaikutuksen, mutta seurailin sitä joitakin vuosia sivummalta Jyväskylässä opiskellessani. Vuonna 2002 lähdin sitten mukaan perustamaan futsaljoukkuetta KaDyyn ja pelaamaan itsekin innolla. Siitä huolimatta vielä muutaman vuoden päälajinani oli jalkapallo. Mutta kun viisi vuotta myöhemmin futsaljoukkueemme nousi ykköseen, huomasimme, että laji tarjoaa kiinnostavan haasteen. Niinpä aloimme treenata sitä entistä määrätietoisemmin, Samu kertoo.

Tuossa vaiheessa Mikko ja Jukka olivat jo seuranneet Samun viitoittamaa tietä KaDyyn muodostaen sen edustusjoukkueessa Kytölöiden kolmen koplan. Myöhemmin Samu jätti aktiiviuran pelaajana keskittyen futsalissa seuratyöhön, manageeraamiseen ja viestintään. Viime syksynä Palloliitto palkitsi hänet Futsalin Respect -palkinnolla pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä futsalin hyväksi.

Oppia Italiasta

Mikko ja Jukka jatkoivat pelaajauraansa pioneerihengessä. Molemmat ovat käyneet pelaamassa kolme kautta Italiassa, Jukka ensimmäisenä suomalaisena maan korkeimmalla ja Mikko toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Molemmille on kertynyt jo kymmenkunta kautta sekä Suomen Futsal- Liigaa että maajoukkue-edustusta. Hiljattain Mikolla tuli täyteen sata maaottelua, joissa hän on tehnyt yhteensä 40 maalia. Jukalla puolestaan on maaotteluita tilillään 94 ja niissä tehtyjä maaleja 24. Lisäksi molemmat ovat työskennelleet vuosien varrella KaDyn organisaatiossa, Jukka muun muassa taloudenhoitajana ja Mikko nettisivujen uutisoijana.

Vaikka Samulla oli suuri vaikutus nuorempien veljien futsalisoitumiseen, nämä kokivat itsekin lajin nopeasti omakseen siihen tutustuttuaan. Mikon mukaan lajissa riittää sisältöä, mistä ammentaa.

- Futsaliin oli helppo siirtyä, kun perusosaamisen taidot olivat jo hankittu jalkapallon parissa. Koin heti, että lajin vaatima nopea päätöksenteko ja kollektiivisen pelin iso merkitys sopivatminulle. Toisaalta yksilöllä voi olla pelissä iso vaikutus lopputulokseen. Mitä syvemmälle lajiin pääsee, sitä enemmän siitä nauttii, Mikko sanoo.

Futsalpelaajaksi ryhdyttyään Jukka ei malttanut luopua jalkapallostakaan, kunnes valinnan teko oli käytännön sanelema pakko.

- Pelasin noin puolenkymmentävuotta vuotta jalkapalloa ja futsalia rinnakkain. Kävin KaDyn mukana muun muassa opiskelijoiden EM-kisoissa ja pelasin maajoukkueessakin, mutta se kävi raskaaksi. Valitsin futsalin, koska se viehätti enemmän kuin jalkapallo. Futsalissa saa osallistua peliin enemmän sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Lajin jatkuvan opiskelun myötä siihen voi heittäytyä mielestäni aina vain kokonaisvaltaisemmin ja nautinnollisemmin, Jukka kertoo.

Koko perheen projekti

Kytölän perheen jäsenet ovat harrastaneet liikuntaa useiden lajien parissa, mutta futsalista on tullut lajeista eniten yhdistävä lenkki. Pirkko-äiti onkin todennut KaDyn sivuilla julkaistussa haastattelussa, että futsal on yksi heidän perheen ''kärkihankkeistaan''. Jopa tärkeät lentopalloillat saavat väistyä, jos pojilla on peli samaan aikaan ja vieraspeli-iltoina hän virittää miehensä kanssa futsalkatsomon tietokoneen äärelle.

- Koko perheen innostus futsalia kohtaan on mukava juttu, tosi hauskaakin, kun olen ollut osan KaDy-ajasta pelaamassa ja valmentamassa. Vanhemmat tuovat tähän vielä mukavan lisämausteen, Samu toteaa.

Myös Mikko kokee futsalin heillä koko perheen jutuksi, mikä tuo touhuun oman lisäarvonsa.

- KaDyn myötä futsalista on tullut koko perheen projekti. Olen toiminut seurassa lajin parissa siitä lähtien, kun tulin Jyväskylään opiskelemaan vuonna 2004. Kyllä futsal määrittää meitä ihmisinä ja se on perhekokoontumistenkin ykköspuheenaihe. Pelikentällä löydämme Jukan kanssa hyvin toisemme keskinäisen ''velitutkan'' ansiosta. Uskon kuitenkin, että olisin päätynyt lajin pariin ilman perhepiiriäkin, koska pelasin futsalia jalkapallon talviharjoitteluna jo Suonenjoella, Mikko pohtii.

- Samu ja Mikko houkuttelivat minut KaDyn futsaljoukkueeseen, kun asuin vielä Suonenjoella. Silloin vanhemmatkin huomasivat, että kyse oli meille aika tärkeästä asiasta ja hekin alkoivat seurata lajia. Isäni oli ollut aiemmin valmentajanani, kun pelasin jalkapalloa Suonenjoen Pallossa, Jukka muistelee.

KaDy on perheen kolmas ulottuvuus

Samu työskentelee Jyväskylän yliopistolla englannin kielen yliopistolehtorina. Hän on tällä hetkellä veljeksistä ainoa, jolla on työ futsalkuvioiden ulkopuolella Mikon ja Jukan toimiessa pelaaja-valmentajina KaDyssa. Päätyönsä ohella Samu hoitaa KaDyn viestintävastaavan postia, Miesten Futsal-Liigan uutisoinnin päätoimittajuutta ja maajoukkuetiedotustakin. Seuran puheenjohtajuus vaihtui hallituksen rivijäsenyyteen pari vuotta sitten.

- Päivistä tulee herkästi pitkiä ja arjessa on soviteltava asioita. Tämä on kuitenkin itse valittu harrastus ja KaDy on tavallaan kolmas perhe - saan seuratoiminnan yhteisöllisyydestä paljon. Pelaamistakin olen jatkanut alemmilla tasoilla, Samu kertoo.

Mikko toteaa kuunnelleensa aina eniten sydämensä ääntä niin urheilun kuin opiskelujenkin suhteen.

- Olen elänyt aika totaalisesti futsalin ehdoilla viimeiset reilut kymmenen vuotta. Tuskin tällä uralla rikastuu, mutta olen seurannut muutenkin elämässäni aina omia intohimojani, esimerkiksi lähtiessäni opiskelemaan pääaineenani filosofiaa ja sen jälkeen kirjallisuustiedettä, Mikko pohtii.

Jukalla lajiin käytetty aika on lisääntynyt vuosi vuodelta. Psykologian maisteri on myös kiinnostunut kehittämään itseään henkisenäkin valmentajana.

- Aiemmin arkeni meni opiskelujen ehdoilla, mutta vuosi vuodelta futsal on alkanut kiinnostaa enemmän. Kuusi vuotta sitten aloin satsaamaan enemmän myös valmennukseen; kävin UEFA B -valmentajakurssin ja olen tehnyt koko ajan enemmän tai vähemmän valmennustyötäkin. Yritän myös opiskella henkisen valmennuksen puolta soveltaakseni sitä omassa valmennustyössäni, Jukka sanoo.

EM-kisapaikka merkitsee paljon

Kytölät ovat muiden futsalin parissa toimivien ja sitä seuraavien lailla tohkeissaan Suomen maajoukkueen tuoreesta Belgia-voitosta, jonka ansiosta maamme on ensimmäistä kertaa edustettuna futsalin EM-kilpailuissa ensi vuonna.

- Kyllä se merkitsee minulle henkilökohtaisesti erittäin paljon. Olen seurannut maajoukkueemme pelejä yli kymmenen vuotta, jonka Mikko ja Jukka ovat siinä pelanneet. Toivottavasti voitto ei jää hetken buustiksi, vaan lisäisi yleistä kiinnostusta lajiin pitkäaikaisemminkin, Samu sanoo.

- EM-kisapaikan saavuttaminen on maassamme lajin kehityksen ja nousujohteisuuden huipentuma, palkinto sitoutumisesta ja hyvästä työstä - itselleni yksi urani kohokohdista, onnenhetki. Siitä lähtien, kun valmentaja Mico Matic tuli mukaan kuvioihin, on menty huikeasti eteenpäin, Mikko toteaa.

- Se on iso palkinto tästä työstä, jossa olen ollut itsekin mukana jo yli kymmenen vuotta. Olemme askel askeleelta hilanneet itseämme kärkimaiden joukkoon. Kun Mico Martic tuli Suomeen kahdeksan vuotta sitten, alkoi järjestelmällinen kapuaminen kohti huippua. Junnutoimintakin on mennyt hieman eteenpäin, mutta enemmän menestykseen on nähdäkseni vaikuttanut lajitoimijoiden intohimo. Uskon, että suurenkin yleisön kiinnostus futsalia kohtaan nyt lisääntyy, Jukka pohtii.

Työ futsalin parissa jatkuu

Omien ''arkisten'' peliympyröidensä tavoitteiksi ja toiveiksi Samu listaa KaDyn vakauden ja selviämisen korona-ajan yli kuivin jaloin sekä lajin näkyvyyden lisäämisen. Hän toivoisi myös lajin pariin lisää vahvoja seuroja ja joukkueita.

Mikko kokee, että hänellä on vielä pelivuosia jäljellä ja siten saavutettavaa ja annettavaa suomalaiselle futsalille. Mies ei ole sulkenut mitään vaihtoehtoa peliuransa jatkosta pois, mutta kertoo juurtuneensa hyvin Jyväskylään, jossa voi treenata laadukkaassa ympäristössä ja pelata kovia pelejä. Peliuran jälkeen hän aikoo keskittyä kehittämään itseään huipulle vuorostaan valmentajana.

Jukka suunnittelee jatkavansa pelaajauraansa niin kauan kuin siihen pystyy. Valmennusta hänkin miettii pitkäaikaisena työnä lajin parissa aktiivikilpauransa jälkeen.