Tällä hetkellä Pikkuhuuhkajien keskikenttäpelaaja kuntoutuu selkävammasta.
Suomalaispelaajat pääsevät harvoin kantamaan kapteeninnauhaa ulkomaisissa seuroissaan – etenkään 19 vuoden iässä. Pikkuhuuhkajien Adam Marhiev sai kunnian kipparoida Spartaks Jurmalaa kolmessa Latvian pääsarjan syksyn ottelussa.
Spartaksin arvostuksesta suomalaiseen kertoo se, että hän sai nauhan käteensä, vaikka pelasi seurassa ensimmäistä kauttaan. Marhiev nousi keväällä Spartaksin vakioavaukseen ja sai suurta vastuuta aina syksyyn asti.
Viisi viimeistä ottelua Marhiev joutui huilaamaan loukkaantumisen takia, mutta vyölle kertyi kaikkiaan 19 sarjaottelua, joissa syntyi yksi maali. Kauden päätteeksi Spartaks valitsi työmyyrän kauden parhaaksi keskikenttäpelaajakseen.
– Sain pelata kauden aikana paljon, mikä oli tärkeää. Tuntui hyvältä saada kapteeninnauha – olen ennenkin ollut kapteeni, mutta nyt se oli erityistä, koska olen niin uusi pelaaja seurassa, FF Jaron ja HJK:n kasvatti toteaa.
– Sijoituimme viidenneksi, mikä oli ihan ok suoritus. Meillä olisi kyllä ollut mahdollisuudet top-3:een. Loppukausi oli meille haastava, sillä Virsligassa ei saanut pelata ilman koronarokotteita, ja meillä oli viimeisissä peleissä vain pari vaihtopelaajaa.
Marhiev on levännyt viimeisen kuukauden ajan, ja kuntoutus jatkuu vielä neljästä kuuteen viikkoa. Kirjoitushetkellä nuorukainen oli Espoossa, mutta hän matkaa lähipäivinä Italiaan kuntouttamaan selkäänsä. Lähitulevaisuudessa selvinnee myös, missä Marhiev pelaa ensi kaudella.
– Nykyinen sopimukseni kattaa seuraavat kaksi vuotta. Toivon, että olen täydessä kunnossa ennen tammikuun siirtoikkunan sulkeutumista. Kun olen kunnossa, voidaan katsoa, mitä tapahtuu.
Nopea nousu Pikkuhuuhkajiin
Poikamaajoukkueissa 16 ottelua pelannut Marhiev nousi kesällä Pikkuhuuhkajien rinkiin. Keskikenttämies esiintyi edukseen Ruotsia sekä Slovakiaa vastaan, ja hän viiletti avauskokoonpanossa EM-karsinta-avauksessa Viron vieraana.
– Kesän maaottelut olivat matseja, joissa minun piti näyttää osaamistani. Ne menivät hyvin – samoin Viro-peli, joka oli hyvä aloitus karsinnoille. Kroatia-ottelun (rangaistuspotkuun johtanut) liukutaklaukseni jäi harmittamaan, mutta kokonaisuutena peli oli ihan hyvä.
Viroa ja Kroatiaa vastaan Marhiev pelasi keskikentällä Anssi Suhosen rinnalla. Vaikka kaksikko ei ollut pelannut aiemmin yhdessä, yhteinen sävel löytyi erittäin nopeasti.
– Anssin kanssa on tosi kivaa pelata. Hän tekee kentällä todella paljon hommia ja ehtii kaikkiin tilanteisiin. Hän tekee toisten keskikenttäpelaajien työn paljon helpommaksi.
Pikkuhuuhkajat joutui pärjäämään ilman Marhievia loka- ja marraskuun karsintapeleissään, mutta joukkueen kilpailutilanne keskikentällä on mainio, ja Marhieville löytyi hyviä paikkaajia. Hän seurasi otteluita ruudun välityksellä.
– Azerbaidzhanista meidän olisi pitänyt hakea voitto, mutta Itävaltaa vastaan joukkue pelasi loistavasti. Norja-ottelua en nähnyt, kun en ollut Suomessa, mutta Viro-pelin näin. Voitto siitä oli tosi tärkeä.
Pikkuhuuhkajat majailee karsintalohkonsa neljäntenä, ja jatkokarsintapaikkaan oikeuttavaan kakkossijaan on viiden pisteen matka. Lokakuun komea päänahka Itävallasta osoitti, että Suomi pystyy haastamaan minkä tahansa vastustajansa, ja kisaunelma elää yhä.
– Minun täytyy itse näyttää heti kuntouduttuani, että kuulun ryhmään, joka valitaan seuraavaan karsintapeliin. Meillä on vielä kaikki mahdollisuudet päästä kahden parhaan joukkoon.