Uudessa juttusarjassa suunnataan tällä kertaa Englantiin, jossa kolme suomalaista jahtaa unelmiaan ”The Bluesin” riveissä.
Englannin Valioliigaa seurataan Suomessa tiiviisti, mutta monelle voi tulla yllätyksenä, että Chelsea FC:n organisaatiossa on kolme suomalaispelaajaa. Lucas Bergström, Jimi Tauriainen (artikkelin kuvassa) ja Aleksi Heino asuvat saman perheen luona Chelsean harjoituskeskuksen kupeessa, noin tunnin ajomatkan päässä Lontoon ytimestä.
Nouseminen suurseuran junioreista edustusjoukkueeseen asti on ollut viime vuosina varsin harvinaista, mutta esimerkiksi Billy Gilmour, Callum Hudson-Odoi, Reece James ja Mason Mount ovat osoittaneet sen olevan mahdollista. Kuten Bergström sanoo: ”if you deserve it, you deserve it – go get it”.
Lainan kautta edustukseen?
Suomalaisinvaasio alkoi syksyllä 2018, kun Lucas Bergström siirtyi Chelseaan TPS:sta. Pargas IF:n kasvatti pelasi pari viime kautta TPS:ssa ja ehti harjoitella myös edustusryhmän kanssa. Chelsean kiinnostuksesta suomalaista kohtaan kertoi muun muassa se, että Bergströmille lähetettiin maalivahtivalmentaja Turkuun siksi aikaa, kun hän ei ollut vielä muuttanut.
– Chelsean edustajat olivat käyneet katsomassa pelejäni siellä sun täällä ja käyneet vetämässä minulle treenejä. He näyttivät selkeästi kiinnostuksensa ja käyttivät minuun aikaa – muut seurat tulivat kuvioihin vasta silloin, kun tiesin haluavani Chelseaan, 18-vuotias Bergström toteaa.
Bergström ja Chelsea allekirjoittivat ammattilaissopimuksen syksyllä 2019. Yli kaksimetrinen maalivahti pelasi aluksi U18-joukkueessa, mutta nousi vuotta myöhemmin U23-joukkueen maalille. Tällä kaudella minuutteja on kertynyt seitsemässä U23-ottelussa, joihin mahtuu muun muassa 6–1-murskavoitto Manchester Unitedista.
U23-pelien välissä ehti kulua aikaa, sillä Bergström kärsi keväällä loukkaantumisesta. Vammat ovat muutenkin varjostaneet Chelsea-aikaa – pari vuotta sitten Bergströmillä murtui sormi, ja puoli vuotta myöhemmin polvivamma piti hänet sivussa kentiltä muutaman kuukauden ajan.
– Tämä on ollut hienoa aikaa, vaikka minulla on ollut loukkaantumisia. Olosuhteet ovat huippuluokkaa, ja pelaajalle on tarjolla kaikki, mitä tarvitsee. Menestyminen on vain itsestä kiinni.
Keväällä U23-joukkueen torjuntavastuu on ollut kroatialaisella Karlo Zigerillä. Joukkueen tolppien välissä on nähty yhdessä sarjaottelussa myös yksi todellinen yllätysnimi – seuraikoni ja nykyinen seurajohtaja (technical and performance advisor) Petr Čech torjui Chelsean voittoon joulukuun paikallispelissä Tottenhamia vastaan.
– Petr on hyvä tyyppi ja todellinen seuralegenda. Häneltä löytyy kokemusta ja halua auttaa nuoria pelaajia. U23-joukkueen harjoituksissa ja peleissä kävi aiemmin enemmänkin kokeneita pelaajia, mutta koronan takia se on vähentynyt tällä kaudella, koska joukkueiden välillä hyppimistä halutaan välttää.
Kun Bergström ei ole voinut toimia maalivahtina, on hän päässyt harjoituksiin kenttäpelaajana. Nuorukaiselta löytyy veskariksi harvinaisen vahva pelaajatausta – hän pelasi Pargas IF:ssä monella eri pelipaikalla vielä TPS-aikoinakin.
– Kun pelasin ja harjoittelin Tepsissä maalivahtina, edustin Piffeniä kenttäpelaajana (kaksoisedustusluvalla). Se oli minulle hieno mahdollisuus, ja se on auttanut minua paljon muun muassa jalalla pelaamisessa, Bergström kertoo.
– Esimerkiksi keskikentällä sain erilaisen kuvan pelistä kuin maalivahtina. Opin ymmärtämään paremmin, mitä pelaaja näkee keskikentän pohjalta. Pari viikkoa sitten olin yhdessä harjoitteessa laitapakkina, ja opin taas enemmän siitä, miten voin ohjata tai mitä voin vaatia pakilta maalivahtina.
Bergström palasi loukkaantumisen jälkeen takaisin tositoimiin ja omalle pelipaikalleen viime viikonloppuna, kun Chelsean U18-joukkue kärsi derbytappion Arsenalille. Seuraavaksi tavoitteena on vakiinnuttaa jälleen paikka U23-joukkueen maalilla – entä milloin Bergström tähtää edustukseen?
– On todella harvinaista, että pelaaja menee suoraan U23:sta edustukseen. Uskon, että tarvitsen ensin pari lainaa, ja ensimmäinen sellainen tuleekin ihan varmasti jossain kohtaa. Jos olen riittävän hyvä, pääsen lopulta edustukseen.
Kiitosta kotijoukoille
Jimi Tauriaisen, 17, siirto HJK:sta Chelseaan julkaistiin reilu vuosi sitten. Keskikenttäpelaaja on todellista jalkapalloperhettä, sillä Pasi-isä edusti Suomea 34 A-maaottelussa ja Julius-veli, 20, palloilee saksalaisen SC Freiburgin organisaatiossa. Lisäksi sedät Kimmo ja Vesa tekivät komeat urat kotimaan kentillä.
Tauriaisen ura alkoi viisivuotiaana FC Wildissa, josta hän siirtyi 12-vuotiaana HJK:hon. Pasi-isä valmensi Tauriaista Wildissa, ja valmennus jatkui myös Klubi-aikoina. Isä piti sekä omille pojilleen että muille paikallisille jalkapalloilijoille erilaisia harjoituksia.
– Hänestä on ollut suuri apu kaikille nuorille, jotka ovat päässeet eteenpäin Veikkolasta. Minun ja veljeni lisäksi Valtteri Olsbo (SJK) sekä Niilo Saarikivi (FC Honka) ovat esimerkiksi olleet faijan valmennuksessa, Tauriainen avaa.
– En usko, että olisin tässä ilman faijaa. Saan kiittää häntä ja koko perhettäni koko loppuelämäni ajan siitä, että he ovat auttaneet minua pääsemään tähän tilanteeseen. Tämä on vasta eka steppi, mutta tänne pääseminen on vaatinut todella paljon. Tein koko lapsuuteni ajan töitä tämän eteen, ja perheeni oli koko ajan tukenani.
Isä oli myös mukana tekemässä päätöstä, kun oli aika lähteä maailmalle. Chelsea oli seurannut Tauriaista jo parin vuoden ajan, mutta vaihtoehtoina olivat muun muassa Ajax, Arsenal, FC Barcelona, Juventus ja Liverpool. Tauriainen myöntää, että uusien ja uusien seurojen kiinnostus pisti pään pyörälle.
– Kun olimme palaamassa Juventuksen testiltä, törmäsimme Helsinki-Vantaalla Pasi Rautiaiseen. Hän antoi vinkin, että kannattaa mennä sellaiseen jengiin, jonka valmentaja tietää, millainen pelaaja sä olet. Joissain seuroissa valmentajat eivät edes tienneet, millä paikalla pelaan.
Chelseassa tiedettiin.
– Chelsea teki vaikutuksen siinä, että he tekivät minusta kymmenen minuutin videon, joka oli näytetty kaikille valmentajille – myös Frank Lampardille. Kaikki tiesivät, millainen pelaaja olen. Ajattelin, että he ovat todella kiinnostuneita minusta.
Lopulta maaliskuussa 2020 Tauriainen poseerasi yhdessä Lampardin, joka sittemmin sai potkut päävalmentajan paikalta, kanssa. Nuorukainen nousi otsikoihin jälleen vuotta myöhemmin, kun hän allekirjoitti ensimmäisen ammattilaissopimuksensa 17-vuotissyntymäpäivänään.
– Se tuntui hyvältä ja tiedän nyt, että olen täällä todennäköisesti seuraavat kaksi vuotta. Se motivoi tosi paljon, ja halu päästä edustusjoukkueen treeneihin on nyt vielä isompi. Tavoitteenani on päästä käymään miesten harjoituksissa jo tämän vuoden loppuun mennessä, Tauriainen toteaa.
– Faija on sanonut minulle, että tavoitteiden pitää olla kovat. Töitä pitää paiskia joka päivä, ja kun antaa kaikkensa, se palkinto tulee. Täällä annetaan mahdollisuuksia päästä korkeammalle, ja uskon itseeni.
Pitkä tauko maajoukkuepeleistä
Sana ”lockdown” on tullut turhan tutuksi myös Suomessa, mutta Englannissa sitä on kuultu ja koettu jo kyllästymiseen asti. Niin Tauriainen kuin Heino ovat eläneet koko Chelsea-aikansa rajoitusten keskellä, eikä esimerkiksi edustusjoukkueen otteluihin tai Lontoon keskustaan ole ollut juurikaan asiaa. Jalkapallon ulkopuolelle riittää kuitenkin tekemistä, sillä kaksikko käy Chelsean järjestämää koulua.
– Olen viihtynyt täällä varsin hyvin siihen nähden, että koronavirustilanne on ollut täällä aika paha koko vuoden ajan. Alku oli vaikea, sillä asuin ensimmäiset kaksi kuukautta hotellissa – jo viikko hotellissa on pitkä aika, mutta pari kuukautta samassa hotellihuoneessa oli rankka kokemus. Siitä se oikeastaan sitten lähti, kun pääsin asumaan tähän perheeseen, Tauriainen kertoo.
Viimeisin ”The Bluesiin” saapunut suomalaislupaus, 16-vuotias Aleksi Heino, pääsi onnekseen muuttamaan perheeseen nopeammin. Turun Nappulaliigan kasvatti, joka pelasi myöhemmin myös TPS:ssa, siirtyi Chelseaan FC Interistä viime syksynä – kiinnostusta oli muualtakin, sillä hyökkääjä oli käynyt elokuussa Chelsean lisäksi saksalaisen VfL Wolfsburgin testileirillä.
Pienestä lapsesta asti paljon maaleja mättänyt Heino nousi aiemmin viime vuonna FC Interin edustuksen rinkiin. Harjoituspeleissä pelannut, mutta virallista U18-debyyttiään yhä odottava Heino kertoo, että ulkomaille lähteminen oli hänen osaltaan selvää, kun tilaisuus siihen tuli. Chelsea oli helpohko valinta – kärkimies kertoo unelmoineensa aina pelaamisesta Englannin kentillä.
Heino herätti kiinnostusta suurseuroissa toukokuussa 2019, kun Eerikkilässä pelattiin neljän maan turnaus. Sekä Heino että Tauriainen pääsi maalien makuun komeissa Puola- ja Unkari-voitoissa. Tauriainen pelasi maaotteluita myös samana syksynä, mutta Heinolta ne jäivät väliin loukkaantumisen takia.
– Sieltä on hyviä muistoja, ne olivat kivoja pelejä. Vähän sen jälkeen kävi huonosti, kun jalkani murtui ja olin puoli vuotta sivussa. Meni melkein vuosi, että jalka oli kokonaan kunnossa, mutta siitä on selvitty. 2004 syntyneillä on tosi hyvä jengi ja joukkuehenki. On ollut kiva pelata heidän kanssaan, Heino sanoo.
– Tykkään ikäluokastamme (2004) tosi paljon. Maajoukkuetoimintamme alku oli jotain, mitä en ole ennen kokenut. Kaipaan todella paljon leirejä ja pelejä sekä jätkien näkemistä, Tauriainen komppaa.
Myös Bergströmin edellisistä ottelusta Suomi-paidassa on ehtinyt kulua tovi. Bergström nappasi rangaistuspotkun ja torjui nollapelin lokakuun 2018 EM-karsintaottelussa Luxemburgia vastaan, kun Minihuuhkajat voitti 2–0. Suomi on itse asiassa voittanut aina, kun Bergström on ollut tolppien välissä – tämän ovat saaneet todistaa Luxemburgin lisäksi Ruotsi, Venäjä ja Pohjois-Makedonia.
– Chelseaan siirtymisen jälkeen olen ollut joka kerta loukkaantuneena, kun olen saanut maajoukkuekutsun. Odotan innolla sitä, että pääsen jälleen näkemään maajoukkuekavereita ja pukemaan Suomi-paidan päälle. Se motivoi minua työntekoon joka päivä.
Tekstiä muokattu 25.4. 13:45: Heino pelasi juniorina myös TPS:ssa. Artikkeli on osa uutta juttusarjaa poikien ja tyttöjen maajoukkuepelaajista. Juttuja julkaistaan jatkossa kerran kuukaudessa.
