Atikin muistokavalkadi Suomen Cupista

Julkaistu

    Kaudella 1981 cupin finaalissa HJK:lle "tuplan" ratkaisseella Atik Ismaililla on cupista runsaasti muistoja vuosien varrelta.

      Atik Ismailin ensimmäiset muistot Suomen Cupista ovat 60-luvun puolivälin tienoilta, jolloin Kai Pahlman varasti shown verkkareissaan.- Ensimmäiset muistot Suomen Cupista on vuodelta 1966, jolloin HJK voitti Olympia Stadionilla ja jälkeen päin siellä nosteltiin jotain isoa pyttyä. Pytty oli hieno ja painava. Legendaarinen Kai Pahlman pelasi ja teki paljon maaleja tuolloin ja hän oli ainoa mies, joka pelasi pitkissä verkkareissa, muistelee Atik lapsuusaikojaan.Ismail pääsi 70-luvun puolivälissä seuraamaan cup-finaalia nurmen pinnasta vaihtoaitioista, mutta kenttäkomennusta ei vielä tuolloin nuorukaiselle annettu.- Ensimmäinen muisto omalta peliuralta on vuodelta 1976, jolloin olin ensimmäistä kertaa edustusjoukkueen mukana cup-finaalissa. Silloin kilpailu pelattiin keväällä ja vastassa oli kovana cup-joukkueena tunnettu Reipas. Ottelu meni jatkoajalle ja jännitin pääsenkö kentälle. En päässyt ja seurasin ottelun vaihtopenkiltä. Hävisimme tuolloin muistaakseni 2-6 jatkoajan jälkeen.Ismailin jalkapalloilijan uran yksi huippuvuosista oli 1981, jolloin Atik juhli Klubin paidassa tuplamestaruutta. Suomen Cupin ratkaisijaksi nousi itse Ismail hattutempullaan FC Kuusysin verkkoon.- Vuonna 1981 meitä onnisti ja voitimme sen kuuluisan tuplamestaruuden. Pallokentän nurmi oli märkä ja Kyykkä asettui finaalissa vastaan. Kansaa alkoi virrata paikan päälle ja lopulta yleisöä oli komeat 5000-6000. Olimme juhlineet mestaruutta pari viikkoa ja oma pelivire oli kysymysmerkki. Näin katsomossa ison lipun, jossa luki ”Atik tietää, että ei ole Lahden voittanutta”. Tuo sytytti minut ja iskin ottelun kolme ensimmäistä maalia. Ottelu päättyi meille lopulta 4-0. Tuo on varmasti mieleenpainuvin cup-muistoni, Atik kertoo.Atikin ura Klubissa sai komean päätöksen kaudella 1984, kun HJK voitti Cupin synkän liigaurakan jälkeen.- Vuonna 1984 selvisimme finaaliin ja vastaan astui juuri mestaruuden voittanut Kyykkä. Silloin oli käytössä joku kummallinen sarjajärjestelmä, jossa emme päässeet edes ylempään loppusarjaan. Kevin Keegan oli saapunut katsomaan ottelua. Olin tuolloin melko tukevassa kunnossa, mutta onnistuin tekemään ottelun avausmaalin. Se oli viimeinen otteluni Klubissa, Atik toteaa.