Karjalahden Ihmeen tarina sai alkusysäyksen Sysimön ja Ritikan asukkaiden halutessa omaan kaupunginosaan sopivan voimistelu- ja urheiluseuran. Nimeä uudelle seuralle mietittiin kuumeisesti ja lopulta sellainen saatiin perustamistilaisuudessa, kun nurkasta kuului tokaisu ”on se nyt Ihme, jos ei tässä seuralle nimeä keksitä” ja näin sai 100 vuotta tänä vuonna täyttävä Karjalahden Ihme alkunsa vuonna 1920.
Seuran puheenjohtajana on toiminut lähes 50 vuoden ajan Timo Berg, joka sai nuijan käteensä vuonna
1971. Tätä ennen Berg toimi muutaman vuoden yhdistyksen hallituksessa. Istahdamme Bergin kanssa
seuran toimitalolle kahvikupposen ääreen. Miehen selän takaa löytyy valtava palkintokaappi, johon on
seuran taipaleelta kerätty merkittävimmät palkinnot. Pyydän heti alkajaisiksi Bergiä kertomaan tarinaa
jostain palkinnosta, sillä kaappi hallitsee tilaa niin vahvasti. Hetken mietittyään Berg nostaa iän patinoiman
hopeisen pokaalin kaapista. Puheenjohtaja Bergin nostaessa palkinnon tulee haastattelijalle kummallinen
olo. On kuin palkinto alkaisi jo itse kertoa tarinaansa ennen kuin Berg ehtii edes aloittaa. Tuleva lyhyt tarina
kertonee jotain seurasta ja sen urheilijoista ja ennen kaikkea juuri tästä palkinnosta, miksi juuri se kutsui
itseään nostettavaksi esille.
Palkinto löysi tiensä kaappiin hiihtokilpailujen päätteeksi. Kisat pidettiin usean kymmenen kilometrin päässä
Kemistä ja siihen aikaan ei autoja liioin liikkunut täällä päin. Niinpä kisoihin osallistujien oli ensin hiihdettävä
kymmeniä kilometrejä erämaan latuja saadakseen lapun rintaan. Paikan päällä pieni lepotauko, murua
rinnan alle ja kisaladulle mars. Niin vain nämä erämaan läpi hiihtäneet Ihmeen sankarit hiihtivät voittoon.
Tietysti myös kyyti oli hiihtäen kotiin, mutta pokaalia rikkaampana ja nyt sen pölyt ovat ansaitusti taas
pyyhitty ja pokaalin takana oleva tarina saatu kerrottua seuran 100-vuotisen historian kunniaksi, kuvailee
Berg.
Kädet ja suu liikkuvat iloista tahtia, kun lähes 50 vuotta seuran puheenjohtajana toiminut Berg kertoo
Karjalahden Ihmeen 100-vuotisen historian vaiheita. Mies ei ole pysyä paikallaan kertoessaan tarinoita
seuran lukuisista reissuista ja tässä yksi niistä Neiti Elviiran viimeisiltä kilometreiltä.
Neiti Elviira
Seura, jonka nimi on niinkin persoonallinen kuin Karjalahden Ihme, ei voinut tietystikään omistaa bussia,
jolla ei olisi yhtä mielenkiintoista nimeä. Niinpä seuran mimmijoukkue risti bussin Neiti Elviiraksi. Tämä nimi
mainitaan myös 100-vuotiaan Karjalahden Ihmeen kunniaksi tehdyssä kappaleessa, joka julkistettiin
loppukesästä seuran juhlaottelun jälkeisessä illanistujaisessa, herkistäen myös pitkään seuraa johtaneen
Bergin.
Neuvostoliiton hengittäessä viimeisiä henkäyksiään suuntasi kemiläinen Karjalahden Ihmeen
manttelinperijä FC-88 Kemi Muurmanskiin. Neiti Elviira pysähtyi keskelle Neuvostoliiton erämaata ja kaksi
miestä nousi lapioiden kanssa kyydistä suunnaten metsään. 15 min myöhemmin bussi liikahti uudelleen ja
pian taas samat miehet nousivat bussista lapioiden kanssa juoksujalkaa metsään. Hanki imaisi miehet
uumiinsa, mutta nämä miehet olivat päättäneet uhmata luonnonvoimia kiiruhtaessaan toinen toistaan
suuremman puun juureen kaivamaan edellisenä talvena metsään säilöttyjä ruplia, joita ei voitu tuoda rajan
yli. Nuoret pojat katsoivat pakkasen huurtamien bussin ikkunoiden läpi metsässä uhkuvia miehiä ja loivat
kysyviä katseita toisiinsa.
Löytyikö ruplat kannon juuresta, haluaa jo toimittajakin tietää ja pääsikö Neiti Elviira kohteeseen?
Eihän niitä perhana sieltä löytynyt millään. Arvaa montako samannäköistä puunrunkoa ja kiveä löydettiin
siitä lähimailta, Timo Berg kertoo naurahtaen ja juttu jatkaa taas kulkuaan. Neiti Elviira oli päässyt perille ja joukkue oli suunnannut Muurmanskin tavaratalon urheiluosastolle ostaen sen tyhjäksi jääpallo- ja jääkiekkomailoista. Kyllä niitä useampi sata kappaletta ostettiin ja myytiin pienellä voitolla pelaajille talven
aikana. Rahanhankinta ei ole seurassa jäänyt pelkästään mailojen myyntiin. 100-vuotisen historian aikana
oman seuratalon uumenissa on mm. pidetty bingoa, Joulupukki-palvelua, kioskia, näytelmäkerhoa,
tanssiaisia, majataloa ja myyty Pantofola d`Oro nappuloita. Tuossa takana oli ennen näytelmälava ja sen
uumenissa oli takahuone, johon erään konkurssipesän kaikki varusteet saatiin velkoja vasten ja niitä sitten
talvi myytiin, jos jonkinmoisella kaupalla, jotta saatiin lasten harrastukset maksettua. Onneksi nykyään
rahanhankinta on seurassakin ottanut aimo harppauksen eteenpäin, mutta ei perinteistä pullakahviakaan
ole kanttiineineen vielä unohdettu. Siitä pitävät vetreät talkoolaiset edelleen huolen.
Seuran menestykseen voidaan liittää kymmenittäin Veikkausliigapelaajia ja useita jalkapallon
maajoukkuepelaajia mm. Juha Pasoja, Keijo Huusko ja Anssi Jaakkola. Seuran menestysvuosilta on hyvä
myös mainita jääpallon nuorten maailmanmestaruus Pentti Laineen toimesta, sekä seuran kasvatin Sanna
Lankosaaren jääkiekon olympiapronssi vuoden 1998 Naganon olympialaisista Japanissa. Eikä sovi unohtaa,
että nykyisessä futsalin maajoukkueessa on kaksi FC Kemin omaa kasvattia Vesa Lilja ja Tuukka Pikkarainen.
Merkittävimpiä taustahenkilöitä
Kysyttäessä Timolta seuran merkittävimpiä toimihenkilöitä, ei vastausta meinaa irrota, sillä jokainen henkilö
on matkan varrella ollut seuran kannalta merkittävä. Pienen taivuttelun jälkeen on Timo valmis nimeämään
muutaman nimen, mutta painottaen samalla edelleen jokaisen taustahenkilön tärkeyttä; Reijo Kokkonen,
Ari Jakku, Esa Jakku, Esko Jakku, Juha Jakku, Keijo Huusko, Kalle Huusko ja Markku Oksala.
Mitä pidät Timo Berg seuran tärkeimpänä saavutuksena aikojen saatossa?
Kyllä se on ehdottomasti laman aikainen toiminta. Kyynel silmässä pidimme Joulupukki-toimintaa yllä ja
monien perheiden tarinat koskettivat sydäntä. Onneksi pystyimme seurana tarjoamaan harrastuspaikan,
jossa ei tarvinnut aina kuvettakaan kaivaa. Nykyisessä hetkessä on myös paljon samoja elementtejä
koronavirusepidemian pyyhkäistessä terveydellisen ja maailmantaloudellisen tilanteen polvilleen. Onneksi
olemme tästäkin selvinneet ja täytyneekin kiittää yhteiskuntavastuullisia yrityksiä ja henkilöitä, sillä ilman
heidän panostaan moni lapsi ei pystyisi taloudellisesti harrastamaan. Berg myös uskoo, että seuroille on nyt
entistä isompi vastuu lasten liikuttamisesta, sillä ennen kokonaiset perheet sitoutuivat seuran toimintaan,
mutta nyt taistelemme jokaisen ajankäytöstä niin lapsesta vaariin.
Kiitos Timo todella mielenkiintoisesta haastattelusta. Pieni ja sympaattinen seura on liikuttanut tuhansia
ihmisiä vuosien varrella ja tarinoista huokuu lämpö ja syvemmän yhteiskunnallisen vastuun kantaminen. Iso
kumarrus Karjalahden Ihmeen satavuotiselle historialle!
Lyhyt kertaus seuran historiallisista vuosista
1920–30 luvulla seuran lajeina olivat paini, hiihto, nyrkkeily, voimistelu ja näytelmäkerho.
1940-luvulla sota-aikana ja sen jälkeen korostui näytelmäkerhon rooli. Kerho oli jopa niin suosittu, että
Kemin kaupunginteatterilla oli vaikeuksia täyttää saliaan Ihmeen järjestäessä näytelmiään.
1950-luvulla seurassa satsattiin hiihtämiseen näytelmäkerhon jäädessä jo vähemmälle. Seura päätti
yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa rakentaa työväentalon Ritikkaan edusauttamaan yhteishenkeä.
Talon hirsikehikko tuotiin Kemin keskustasta, jossa siihen olivat sodan aikana majoittuneet venäläiset sotilaat. Hirsikehikko saatiin vaihtokaupalla, kun talon perustuksiin jo hankitut tiilet menivät Kemin keskustan työväentalon rakentamiseen, vanhan työväentalon palaessa yllättäen maan tasalle.
1960-luvulle mentäessä hiihto oli pysynyt lajeista mukana ja jalkapallo liittyi lajikirjoon.
1970-luvulla seura keskittyi jalkapalloon ja mukaan tuli myös uusi laji, jääpallo.
1980-luku oli seuran kulta-aikaa, jalkapallojoukkueita oli kertynyt jo 17 kpl ja jääpallossa varsinkin
junioripuolella tuli menestystä. Myös tyttö- ja naisjalkapalloilu oli tullut seuran toimintaan vahvasti
mukaan.
Vuosi 1988 toi mukanaan nimen muutoksen. Karjalahden Ihmeestä siirryttiin FC-88 Kemi nimen käyttöön,
koska seuran hallitus halusi seuran nimen kertovan selkeästi mistä seura on kotoisin. Tähän ajanjaksoon
liittyvät myös seuran isoimmat ponnistukset. FC-88 Kemi osallistui useilla bussilasteilla TUL:n liittojuhliin ja
Kokkola Cup-turnauksiin. Kokkola Cup-turnauksissa majoittuminen tapahtui aina koko seuran toimesta
paikallisen työväentalon uumenissa. Tämä jos mikä lisäsi seurayhteisöllisyyttä.
1990-luku meni jalkapallon ja jääpallon merkeissä.
2000-luvulla seura keskittyi jalkapalloon ja nousi miehissä aina kakkosdivariin saakka vuonna 2001.
2010-luvulla seuran kutsumanimeksi tuli FC Kemi ja jalkapallon rinnalle löytyi futsal, johon seuran panokset
ovat myös keskittyneet viime vuosina. Seura voitti useita mestaruuksia U17-,19 ja -21 futsalliigoissa.
2020-luvulla jalkapallossa FC Kemi keskittyy kasvattiseuraksi ja futsalissa pyrkii yhdeksi Suomen johtavista
organisaatioista. Hyvänä alkuna oli vuonna 2020 voitettu Final Four-turnaus.