Lisää käsiä seuratoimintaan

Palloliitto toteutti 2016-18 ESR rahoitteisen Hyvää seuraa -hankkeen yhdessä 10 suomalaisen jalkapalloseuran kanssa. Hanke perustui oppilaitosyhteistyöhön ja osoitti, että hyvin suunnitelulla mallilla, mahdollisuudet opiskelijoiden hyödyntämiselle seuratyössä, ovat rajattomat. Tervetuloa tutustumaan hankkeen tuloksiin ja kokemuksiin.

Vapaaehtoistyö on kuollut, eläköön vapaaehtoistyö!

Kuollut? No ei toki ja siitä elävänä esimerkkinä koko suomalainen, hyvinkin voimissaan oleva järjestökenttä, jonka elinvoima kumpuaa edelleen vapaaehtoisten mittavasta panoksesta. Kuollut kuitenkin siinä mielessä, että katto-organisaatioiden timanttiset ja ehkä jopa kultaisetkin ansiomerkit alkavat pölyttyä kaapeissa, kun seuraikonit, makkaranpaistaja-Make ja buffetti-Berit, ovat ripustaneet essunsa naulaan, eikä seuraajia enää löydy. Vuosikausia, jopa vuosikymmeniä, kestävä iltojen ja viikonloppujen ajankäytön itsestäänselvyys ei juurikaan hehkuta vihreää valoa tässä lähes maanisen vauhdikkaassa nykyajassa, jossa kotisohva vinkkaa työpäivän jälkeen viettelevästi silmää, imaisten meidät ennemmin houkuttelevan sinivalon ääreen, kuin räntä- ja vesisateeseen kahvipannun ja jälleen kerran lässähtäneiden mokkapalojen äärelle. 

Kun jalkapallon seuraväeltä kysytään seuratoiminnan suurimmista haasteista, vastaus on lähes aina resurssipula. Taloudellinen luonnollisesti, sillä raha on aina tiukassa, mutta ennen kaikkea kyse on henkilöresursseista. Miksi näin? Seuroissa, etenkin jalkapallossa, on tällä hetkellä enemmän palkattuja työntekijöitä kuin koskaan, mutta siltikään ei ole resursseja. Kasvaako nälkä syödessä vai onko kyse resurssien jakamisesta ja johtamisesta? Tosiasia kuitenkin on, että lähes jokainen, joka on tai on ollut töissä urheiluseurassa tunnistaa kaavan, jossa palkatun työntekijän työnkuva ikään kuin huomaamatta paisuu moniammatilliseksi; valmennuspäällikkö huomaakin olevansa myös seurasihteeri ja toiminnanjohtajasta sukeutuu koko maailmaa syleilevä moniosaajataituri. Seurassa tätä pidetään oikeutettuna, koska siitä maksetaan ja sivuilmiönä tästä muodostuu uskomus, ettei vapaaehtoisia enää tarvita, “kun meillä on se päätoiminen”.  

Onko vapaaehtoistyöllä enää edes mahdollisuutta elpyä entiseen loistoonsa? Toki on, ainakin lähelle sitä, ja ei tilanne näin paha suinkaan ole. Tänäkin päivänä futisseuroissa ahertaa jopa kymmeniä tuhansia vapaaehtoisia, lähinnä vanhempia lastensa harrastuksen eteen. Pyyteettömästi ja innostuneesti, ehdottomasti, mutta huomio siinä, että toiminta keskittyy pääosin lapsen joukkueen toimintaan. Mitä sitten, kun seurassa on visio huomisesta ja siihen liittyy ne puuttuvat tai ylläpitävät resurssit, jälleen kerran?  

Hyvää seuraa -hanke pureutui juuri tähän saumaan. Hankkeen tavoite alussa oli luoda lisäkäsiä jalkapalloseurojen ottelutapahtumien toteuttamiseen. Yhteistyö toisen asteen oppilaitosten kanssa mahdollisti kuitenkin niin paljon kaikkea muutakin, joten kahden vuoden matkasta kehkeytyi todellinen mahdollisuuksien vuolas virta. Seuramaailma muuttuu ja tänä päivänä ollaan saavuttu vedenjakajan äärellä, jolloin perinteinen seuratyö, jossa keskitytään lajin varsinaiseen harrastamiseen ja kilpatoimintaan, on saanut rinnalleen visioita yhteiskuntavaikuttavuudesta, ja jotenkin nämä seurojen kehitystä tukevat toimet pitäisi pystyä myös toteuttamaan, ilman, että työkuorma entisestään kasvaa.  

10 seuraa, 10 seuraidentiteettiä, 10 toimintakulttuuria eli hyvin eri näköisiä ja kokoisia seuroja omine tarpeineen. Ottelutapahtumat jo sinänsä ovat kuin mikroyrityksiä, joiden öljynä rattaissa Make ja Berit hääräävät, mutta tapahtuman onnistumiseen tarvitaan lukematon määrä muidenkin käsiä, jotta yleisö eli maksava asiakas, saa odottamansa elämyksen. Tapahtumalle on  asetettu myös määräyksiä, jotta mm. turvallisuuden ja järjestyksen kriteerit täyttyvät. Hankkeen myötä toteutui lukematon määrä ottelutapahtumia tukevis toimintoja, joista lisää "Yhteistyön mahdollisuudet" sivulla.

Hankkeesta yhteisenä tekijänä jäi käteen ennakkoluulottomuus nuorten osallistamiseen. Konkreettisen työn vaikuttavuus oli kolmen suuntainen. Seura sai lisäkäsiä ja mahdollisuuden toteuttaa esim. sitä pitkään suunniteltua päiväkotifutista ja iltapäiväkerhotoimintaa, opiskelija pääsi kokeilemaan aikuisuuden askeleita oppimisen ja vastuunkannon kautta, oikeassa ympäristössä, oikeita töitä tehden, ja oppilaitokset heräsivät kolmannen sektorin tarjoamaan potentiaalin eli win-win-win.  

Hankkeen työjaksot olivat lyhytkestoisia, mutta poikivat myös mm. kesätöitä, pysyviä ohjaajan pestejä ja tulevat ennen kaikkea poikimaan jatkossa lisää ottelutapahtumissa avustamista sekä yksittäisten, seuratoimintaa tukevien, projektien toteuttamista. Vapaaehtoistyö elää evoluutionsa murroksessa, jossa on aina tilaus Makelle ja Beritille, mutta kauan eläköön pätkävapaaehtoistyö!

Leena Allen
projektipäällikkö, Hyvää seuraa -hanke