Vuoden 1980 olympiajoukkuetta juhlistetaan Suomi-Montenegro -ottelun tauolla

Suomi otti vastaan Norjalta jääneen kisapaikan, ja pelasi Kiovassa ja Minskissä kolme alkulohkon ottelua häviten Jugoslavialle, pelaten tasan Irakin kanssa ja voittaen Costa Rican, mutta karsiutuen jatkosta.

Vielä vuonna 1980 olympiakisoissa vaalittiin nimellistä amatöörihenkeä. Sääntöjen mukaan ammattilaispelaajat ja MM-karsinnoissa kentälle päässeet jalkapalloilijat eivät saaneet olympialaisten karsintoihin tai kisoihin osallistua.

Kun lajin perinteiset länsimaiset suurvallat lähettivät karsintoihin jonkin amatöörinipun - jos lähettivät - muodostuivat olympiajalkapallon suurmaiksi itäblokin sosialistimaat, jotka tulkitsivat ammattilaissääntöjä länsimaita hieman luovemmin. Jonkinlaiseksi eduksi sääntö oli Suomellekin, sillä meillä ammattilaisiksi laskettiin lähinnä ulkomailla pelanneet ammattipelaajat, jotka olivat vielä 1970-luvun lopulla harvassa. Näin Suomi oli erityisesti vuoden 1980 olympiakarsinnoissa suhteellisen kilpailukykyinen - olkoonkin, että MM-karsinnoissa pelanneiden pelaajien kieltäminen teki toki Suomenkin joukkueesta eräänlaisen “kakkosmaajoukkueen”, joka harjoitteli ja pelasi erillään varsinaisesta A-maajoukkueesta. Joukkueeseen kun sattui yhtä aikaa monta pelaajaa, joista tulevaisuudessa muodostuisi runkopelaajia myös varsinaiseen A-maajoukkueeseen.

Esikarsinnoissa tsekkoslovakialaisen Jiri Pesekin valmentama olympiajoukkue kaatoi Tanskan ja selviytyi varsinaiseen karsintalohkoon taistelemaan lohkovoitosta ja paikasta olympialaisiin yhtenä vain neljästä joukkueesta UEFA:n kiintiössä. Lohkossaan Suomi jäi kolmanneksi lohkovoittaja Norjan ja Länsi-Saksan takana ja karsiutui olympiakisoista, mutta pian tämän jälkeen, joulukuussa 1979, Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin ja vei kylmän sodan tunnelmat pakkasen puolelle. Norjan ja Länsi-Saksan liittyminen Moskovan olympialaisten boikottirintamaan johti siihen, että keväällä 1980 jäljelle jäänyttä kisapaikkaa tarjottiin Suomelle. 

Vastaan paikka myös otettiin - huolimatta siitä, että valmentaja Pesek oli karsintojen päätyttyä ehtinyt Suomesta jo lähteä. Vetovastuun olympiajoukkueesta otti tällöin A-maajoukkueen päävalmentaja Esko Malm, jonka apuvalmentajana toimi Jukka Vakkila. Eskilstunassa pelanneen Kari Virtasen lisäksi 17-miehinen kisajoukkue koostui pelkästään Mestaruussarjan pelaajista, jotka olivat tuttuja toisilleen jo karsinnoista. 

Suomen joukkue Moskovan olympialaisissa:
Olli Isoaho 
Aki Lahtinen 
Juha Helin 
Kari Virtanen 
Ari Heikkinen 
Hannu Turunen 
Juha Dahllund 
Vesa Pulliainen 
Juhani Himanka 
Ari Tissari 
Jouko Alila 
Jouko Kataja 
Teuvo Vilen 
Raimo Kuuluvainen 
Jouko Soini 
Tomi Jalo 
Juha Rissanen

Kisoihin joukkue valmistautui harjoitusleireillä Eerikkilässä ja maalittomalla harjoitusottelulla Islantia vastaan. Heinäkuun kisoihin Suomi matkasi Moskovan kisakylän kautta, mistä se suuntasi yhden yön jälkeen Kiovaan valmistautumaan alkulohkon koitoksiin. Joukkueen majapaikkana toiminut hotelli sijaitsi aivan Kiovan Tasavallan stadionin kyljessä. Samalla areenalla pelattaisiin myös alkulohkon kaksi viimeistä ottelua Irakia ja Costa Ricaa vastaan.

Avauspelin alla edessä oli tosin vielä lisää matkustamista, sillä avausottelu vahvaa Jugoslaviaa vastaan pelattiin Minskissä 21.7.1980. Ottelun alkuun Suomi taisteli yllättävänkin hyvin, ja tauolle mentiin maalittomassa tilanteessa, mutta Jugoslavia ratkaisi pelin 56. ja 58. minuuttien maaleilla ja voitti 2-0. Lopulta tuloksesta ei jäänyt järin paljon spekuloitavaa, ja joukkueen matka kävi takaisin Kiovaan, jossa tarvittaisiin kahden päivän päästä voitto Irakista, joka oli Suomen tapaan saanut kisapaikkansa boikottien turvin. 

Irak-ottelusta muodostui Suomelle suuri pettymys. Suomi painosti koko ottelun, ja pitkänhuiskealle toppari Juha Helinille sukeutui kulmapotkuista parikin hyvää maalipaikkaa, mutta yhtä ylärimaa lähemmäksi maalintekoa Helin ei päässyt. Näin peli päättyi 0-0, mikä tarkoitti, että jatkopaikkaa varten Suomi tarvitsi Costa Ricasta voiton, ja samalla Irakin piti hävitä Jugoslavialle - vieläpä niin, että maaliero olisi Suomelle suosiollinen.

Costa Rican Suomi kaatoi suvereenin esityksen jälkeen selvin numeroin 3-0, kun Ari Tissari, Jouko Alila ja Jouko Soini iskivät maalin mieheen Kiovan Tasavallan stadionilla 50 000 katsojan edessä. Selvänumeroinen voitto ei kuitenkaan riittänyt, sillä samaan aikaan Minskissä Irak venyi Jugoslaviaa vastaan yllätystasapeliin 1-1. Näin Suomi jäi lohkossa kolmanneksi Jugoslavian ja Irakin takana ja täten niukasti ulos jatkopeleistä. 

Suomen esitykset kisoissa olivat miehekkäitä, joten kisarupeaman päättyminen ennen aikojaan aiheutti joukkueessa melkoisen pettymyksen. Suurin osa jalkapallojoukkueesta ei jäänyt nauttimaan neuvostoliittolaisesta kisatunnelmasta, vaan päätti matkustaa suoraan kotiin palaamatta Moskovaan. Jälkikäteen kisaretki on Suomessa jäänyt hieman unohduksiin - osin johtuen myös siitä, että kisat pelattiin Neuvostoliitossa. Suomen pelejä ei televisioitu minnekään, ja suomalaismediaakin pääsi Kiovaan asti vain vähän.

Tästä huolimatta Suomea kisoissa edustaneet pelaajat ovat kuitenkin kuvanneet kisoja arvokkaaksi muistoksi. Harva jalkapalloilijat - ja urheilija ylipäätään - pääsee edustamaan omaa maataan olympiakisoissa ja vieläpä voittamaan ottelun kymmenien tuhansien katsojien edessä. Kaikkien lohkovastustajien pelaajia ylsi myöhemmin MM-tasolle asti, ja olympiajoukkueesta käynnistyivät myös monen suomalaispelaajan, kuten Englannin pääsarjassa pelanneen Aki Lahtisen ja Bundesliigassa pelanneen maalivahti Olli Isoahon kansainväliset urat. Myös Kari Virtanen, Hannu Turunen, Juha Dahllund ja Ari Heikkinen nousivat monivuotisiksi runkomiehiksi aina A-maajoukkueessa asti.  

Olympiajoukkueen saavutuksia muistetaan tauolla ottelussa Suomi - Montenegro.