Suomalaisia jalkapalloharjoituksia havainnoitu uuden lomakkeen avulla - “Harjoituksista ollaan liikkeessä aivan liian pieni osuus”

Kuluneen vuoden aikana Suomessa on seurattu ja havainnoitu lomakkeen avulla 305 lasten ja nuorten jalkapalloharjoitusta. Nämä havainnoinnit on tehty 56 eri seurassa maanlaajuisesti.  

Lomakkeen avulla kerättyjen havaintojen perusteella voidaan jo tehdä alustavia johtopäätöksiä lasten ja nuorten jalkapalloharjoittelusta sekä valtakunnalliselta tasolta sekä aktiivisempien seurojen osalta.  

– Havaintoja on kerätty eri kokoisista seuroista Toejoen Veikoista Tampereen Ilvekseen ja HJK:hon asti, kertoo Palloliiton urheilutoiminnan nuoruusvaiheen kehityspäällikkö Markus Paananen.  

Tehtyjen havaintojen perusteella jopa 40 prosentissa lasten harjoituksista liikutaan kokonaisajasta 60 prosenttia tai vähemmän. Tämäntyyppisissä harjoituksissa fyysinen vaste ei todennäköisesti ole riittävä, eikä harjoitus todennäköisesti tue tavoitetta innostavasta ja motivoivasta harjoitustapahtumasta, joka lapsille ja nuorille halutaan tarjota.

– Jos nuori urheilija harjoittelee näin koko lapsuus- ja nuoruusajan, menettää hän liikuntaa kokonaisuudessaan useita satoja tunteja, Paananen huomioi. 

Lapset liikkuvat harjoituksista liian pienen osan. Liikkumisen määrää harjoituksissa laskevat muun muassa siirtymäajat harjoitteiden välillä, liian suuret harjoitekohtaiset pelaajamäärät, jonoissa odottelu sekä pitkät palautteenanto- ja ohjeistushetket.

Passiivisuus jalkapalloharjoituksissa ei ole ongelma pelkästään liikunnan saamisen ja jalkapallon oppimisen kannalta. Lapset eivät koe vähäistä toiminnan määrää mielekkäänä, mikä aiheuttaa riskin, että harjoittelu synnyttää heille negatiivisia mielikuvia koko jalkapallosta lajina.  

– Ratkaisevia asioita harjoitusten liikkumismäärän ja sitä myöten intensiteetin kasvattamisessa ovat harjoitteiden suunnittelu ja hyvä organisointi. Niiden avulla mahdollistetaan kaikille pelaajille riittävä määrä liikettä ja pallokosketuksia, sanoo Palloliiton lasten valmennuksen projektipäällikkö Jani Tulehmo. 

– Kun nämä peruselementit ovat kunnossa, on valmentajan helpompaa kehittyä itse valmennushetkeen: saada lapset ja nuoret innostumaan pelistä, olemaan läsnä joka hetkessä ja liikkumaan korkeammilla vauhdeilla. Eli heittäytymään pelille.  

Datasta on havaittavissa, että liike ja pallokosketukset jäävät usein vähiin erityisesti taktispainotteisiksi luoduissa harjoituksissa. Tämä saattaa johtua siitä, että harjoitusten taktisuus korostuu pelien myötä. Datassa se näkyy esimerkiksi nuoruusvaiheen (12-15 –vuotiaiden) pelaajien liikkeen määrän vähenemisenä kesän mittaan kevääseen nähden.  

– Vaikka valmentajat tietenkin haluavat kehittää pelikäsityksellistä osaamista nuoruusvaiheessa, pitää harjoittelussa huomioida pallokosketusten ja liikunnan määrä paremmin, Paananen muistuttaa.  

12-15 –vuotiaiden harjoitukset. X-akseli on aikajana, Y-akseli merkitsee liikkeen osuutta harjoitusajasta (10 = 100%, 6 = 60% jne.)

Sen sijaan lapsuusvaiheen pelaajien (5-11 -vuotiaat) osalta kesän mittaan näyttää valoisammalta. Erityisesti lasten valmentajia on kannustettu pitämään vauhdikkaita harjoituksia erityisesti pitämällä esillä pelille heittäytyvien lasten teemaa.  

–  Iloksemme olemme huomanneet, että lapsuusvaiheen pelaajien liikkumisen määrä on lähtenyt lievään nousuun kesän aikana. Toivomme, että määrä kasvaa jatkossakin, ja lisäksi nyt havaittavaa hajontaa saadaan pienemmäksi, Paananen sanoo.  

5-11 -vuotiaiden harjoitukset vastaavassa kuviossa.

Selvää korrelaatiota on havaittu myös valmentajan innostavuuden ja pallokosketusten määrän sekä lasten täysillä yrittämisen välillä.  

– Innostava valmentaja saa lapset yrittämään täysillä ja heittäytymään pelille. Myös pallokosketusten määrällä näyttäisi olevan yhteys täysillä yrittämiseen: mitä enemmän peliväline on harjoituksissa läsnä, sitä enemmän lapset yrittävät, Tulehmo sanoo.  

Vaikka tuloksia on saatu, on harjoittelun seurannan mallin osalta käynnissä vielä käyttöönottovaihe. Palloliiton tavoitteena on tuoda tulevaisuudessa harjoittelunseurantamalli syvemmin osaksi seurojen valmennuksen arviointia. 

– On todennäköistä, että harjoittelunseurantamalli viedään tulevaisuudessa laajemmin lähemmäksi kenttää. Tavoitteena on, että seurat käyttäisivät työkalua oman toimintansa kehittämiseen, kuten osa seuroista on lähtenyt jo tekemään, Tulehmo sanoo. 

– Arvioiden validiteetin lisäämiseksi tulemme jatkossa kouluttamaan seuroja arviointiin kokemusten pohjalta entistä tarkemmin, Paananen jatkaa. 

Havainnointilomake

Havainnointilomake suunniteltiin ja otettiin käyttöön jalkapalloseurojen sekä Palloliiton strategiaprojektien “Vahvistamme toiminnan laatua 10-15 –vuotiaiden tyttöjen jalkapallossa” ja “Kehitämme lasten valmennuksen ydintaitoja seuraympäristössä” yhteisistä tarpeista. 

Harjoitukset on arvioitu lomakkeiden avulla yhdessä seurojen kanssa. Tämän seurannan tarkoituksena on ollut muodostaa tilannekuva lasten ja nuorten valmennuksesta Suomessa. 

– Olemme kiinnostuneita jalkapalloharjoittelun nykytilasta ja suunnasta valtakunnallisella tasolla. Kerätty data auttaa meitä hahmottamaan lasten ja nuorten valmennuksen tilaa ja kehittämistarpeita entistä tarkemmin, Paananen perustelee.   

Arviointialueet: 

• Miten suuren osan harjoitusajasta pelaajat ovat liikkeessä? 

• Miten täysillä pelaajat yrittävät?  

• Onko pelaajien toiminta pelin vaatimusten mukaista? 

• Miten paljon harjoituksissa tulee toistoja pallokosketuksista ja tavoitelluista teknisistä toiminnoista?  

• Miten innostava valmentaja on?  

Seurannan toisena tavoitteena on ollut seurojen ohjaus keskittymään harjoittelun laadun avainasioihin. Tätä tukevat lomakkeen arviointialueet, jotka on muodostettu Palloliiton strategiaprojekteissa yhdessä seurojen kanssa. Projektien tavoitteena on auttaa suomalaisia valmentajia saamaan lapset heittäytymään pelille ympäri Suomen.  

– Harjoittelunseurantamalli luo viitekehyksen vuoropuheluun valmennuspäälliköiden ja valmentajien välille. Toivomme että työkalu auttaa lisäämään valmentajien saaman palautteen määrää, Tulehmo sanoo.  

Jatkossa seuroja tullaan myös kouluttamaan arviointiin kokemusten pohjalta entistä tarkemmin, jotta seurannan tuloksista saadaan entistä luotettavampia. 

– Seurannan merkittävin päämäärä on saada seurat fokusoitumaan oleelliseen, reflektoimaan toimintaansa ja kehittämään osaamistaan, Tulehmo päättää.