Päävammat jalkapallossa: Tutkimustulokset ja soveltaminen nykypäivään – uudet linjaukset ja niiden luonne

Jalkapalloilijoiden päävammat ja esimerkiksi puskemisen mahdolliset haittavaikutukset ovat nousseet keskustelunaiheiksi tihenevissä määrin viimeisten vuosien aikana.

Lukuisat tutkimukset ovat luoneet pohjan sille, että esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa on puututtu puskemiseen tietyissä ikäluokissa. Skotlannissa rajoitukset koskettavat jo ammattijalkapalloilua.

Mitä siis oikeastaan aihepiiristä tiedetään, ja millaiselta jalkapalloilun tulevaisuus voisi näyttää päävammojen näkökulmasta?

Palloliiton lääkintävaliokunnan puheenjohtaja, Tommi Vasankari, kertoo kaiken pohjautuvan pitkälti yhteen tiettyyn tutkimukseen.

- Muutamien vuosien takainen New England Journal of Medicine -julkaisussa esiintyvä tutkimus. Kyse on yleislääketieteen arvostetuimmasta lehdestä. Siinä tutkittiin aikanaan jalkapalloa ammatikseen pelanneita henkilöitä, heidän lääkityksiään ja mahdollisia kuolinsyitään, Vasankari taustoittaa.

- Kyse oli siis oikeastaan eläkeikäisistä ex-ammattijalkapalloilijoista. Tarkoituksena oli katsastaa millaisia neurodegeneratiivisia sairauksia ja kuolemansyitä heillä esiintyi. Nämä ovat siis aivosoluja rappeuttavia sairauksia, kuten esimerkiksi Alzheimerin tauti.

Tutkimus julkaistiin edellä mainitussa maailman vanhimmassa yhtäjaksoisesti ilmestyneessä lääketiedelehdessä vuonna 2019. Tutkittavana oli peräti 7676 entistä jalkapalloilijaa ja data perustuu Skotlantiin.

Vasankarin mukaan tulokset olivat kiistattomia. Paljon uransa aikana palloa puskeneet pelaajat kärsivät todennäköisemmin neurodegeneratiivisista sairauksista kuin esimerkiksi maalivahdit tai jalkapalloa pelaamaton väestö.

Samalla pelaajat olivat tulosten mukaan urheilun ja elintapojensa vuoksi vähemmän alttiita muille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille.

On olemassa vanhempia ja myös tuoreempia tutkimuksia aiheesta, mutta Vasankarin mukaan juuri New England Journal of Medicinen tutkimus on se niin kutsuttu emotutkimus.

Vertailun sudenkuopat

Jalkapallo, puitteet, välineet ja pelaajat ovat kehittyneet valtavasti näiden vuosikymmenten aikana. Tutkimustulosten vertailu nykypäivään ei siis ole aukotonta.

- Entisaikojen pelaajat, entisaikojen raskaammat pallot ja entisaikojen säännöt. Toisaalta sitten taas vauhdit ja nopeudet eivät ainakaan ole hiljentyneet, pohtii Vasankari.

Hänen mielestään kehittyneet välineet tai säännöt eivät missään tapauksessa tee tutkimuksesta merkityksetöntä. Vasankarin mukaan kyse on asiasta, jota jalkapalloyhteisö ei vain voi väistää.

- Se on ihan toinen kysymys, että mitä asialle voisi tässä ja nyt tehdä. Meidän ongelmamme on, että kukaan ei ihan täysin tiedä nykypelaajista tai nykyvälineistä. Tilanne tämän päivän pelaamisesta nähdään vasta kymmenien vuosien kuluttua.

Lisäinformaatiota on pyritty saamaan muun muassa erilaisilla antureilla, jotka mittaavat päähän kohdistuvia voimia. Nämäkään tulokset eivät Vasankarin mielestä näytä todellista kuvaa.

- Päästä tekee erikoisen kapistuksen se, että meillä on tuolla kallokopan sisällä kolme aivokalvostoa, joista kahden välissä on vielä nestettä. Ihan täysin sellaista kuvaa emme saa siis siitä, mitä varsinaiselle aivokudokselle kuuluu. On tehty myös tutkimuksia harjoittelun ja niskalihaksiston vaikutuksista.

Isoa kuvaa tällaiset ansiokkaatkaan tutkimukset eivät silti Vasankarin mielestä muuta. Jalkapallo on hänen mukaansa silti laji, jossa päävammoja voi syntyä. Ei pelkästään puskemalla vaan myös suorissa kontakteissa pelaajien kesken.

Isossa-Britanniassa ja esimerkiksi Yhdysvalloissa asiaan on reagoitu juniorijalkapallon saralla. Puskemista on pyritty kitkemään tietyiltä ikäluokilta. Vasankari ymmärtää ratkaisun, mutta toteaa samalla, että mitään konkreettista näyttöä nuoruusvuosien vaikutuksista ei ole. Tutkimuksissa on käytetty entisiä ammattilaispelaajia.

Juniori-ikäisenä on Vasankarin mukaan silti loogisempaa välttää turhia puskuja ja pääkontakteja mahdollisuuksien mukaan kuin asettaa mitään määrällisiä rajoituksia, koska ne lukumäärät eivät perustuisi mihinkään tutkittuun tietoon.

Jalkapallo on globaali ja rakastettu laji. Kilpatasolla pelaavien junioreiden ja ammattilaisten lisäksi jalkapalloa harrastaa hurja joukko ihmisiä. Sellaisia, jotka eivät ole fyysisesti samalla tasolla esimerkiksi lihaksistoltaan ammattilaisten kanssa.

- Mitä me heille tarkalleen ohjataan? He harrastavat rakastamaansa liikuntamuotoa muutaman kerran viikossa. Kansainvälisen jalkapalloyhteisön päätös tässä vielä odotuttaa itseään. Muuttuuko laji jollain tapaa ja pitäisikö sen muuttua?

- Toivoisin siksi juuri, että kansainväliset lajijärjestöt osallistuisivat tähän keskusteluun aktiivisesti, jotta tämä ei jäisi kansallisten jalkapalloliittojen harteille. Nämä juniorien sääntömuutokset ovat ehkä perusteltuja, mutta eivät silti faktisesti vaikuta aikuisiän pääkontakteihin mitenkään.

Vasankari korostaa, että tarvittavat toimenpiteet on tehtävä, mutta poukkoilematta.

- Meidän tulee tiedostaa haasteet ja pyrkiä pala palalta löytämään mahdollisimman hyvin kokonaiskuvaa tukevat toimenpiteet. Täydelliseen maailmaan emme tule pääsemään kymmeniin vuosiin.

Jalkapalloilijoille on tarjolla erityyppisiä pääsuojia.Kuva: Janne Hirvensalo

Toimenpiteet tilanteissa, joissa päävamma on mahdollinen

Päävammoihin on reagoitu aktiivisesti pelitapahtumissa viime vuosina. Erotuomarit viheltävät pelin hetkeksi poikki, kun kontakti pelaajan tai pelaajien päähän tapahtuu.

Tämän jälkeen joukkueen lääkintähenkilöstön tehtäväksi jää arvioida, onko pelaajan turvallista jatkaa pelaamista.

Sama koskee toki myös harjoituksia. Tämä vastuullisuus on puhuttanut useita kertoja selkeiden pääkontaktien jälkeen, varsinkin Euroopan suursarjoissa.

Kovin usein pelaajat palaavat kentälle todella rajujenkin pääosumien jälkeen.

- On se sitten valmentaja, fysiikkavalmentaja, huoltaja, lääkäri tai pelikaveri. Kuka tahansa joukkueesta huomaakaan tällaisen päähän kohdistuneen kontaktin, niin nykytiedon valossa tällainen pelaaja tulee aina ottaa kentältä pois.

- Tähän on olemassa nämä SCAT-testit, joka on validoitu työkalu aivotärähdysten arviointiin. Normaali protokolla on sellainen, että joukkueesta löytyy henkilö tai henkilöitä, jotka ovat tähän kykeneviä.

Vasankarin mukaan oleellista on juuri se, että mitään vahinkoja ei pääsisi syntymään sen seurauksena, että loukkaantunut pelaaja ei osaa itse kuvailla oireitaan tarpeeksi tarkasti. Hän korostaa juuri sen tärkeyttä, että asioihin puututaan tarpeeksi tehokkaasti heti alussa, jotta tilannetta tai toimintamalleja ei tarvitse jossitella jälkikäteen.

Haasteena monissa seuroissa ammattilaisurheilun ulkopuolella on luonnollisesti se, että koulutettua lääkintähenkilöstöä ei ole. Vasankarin mukaan olisi suotavaa, että joku henkilö joukkueesta olisi tehnyt asiaankuuluvat testit pelaajille normaalioloissa. Akuuttitapauksissa sitten oirekyselyllä ja testeillä on saatavilla suora vertailupohja ja tilannearvio.

Uusien linjausten valmistelu

Tie on pitkä ja yleispätevien toimenpiteiden kehittäminen kaukana yksinkertaisesta. Silti uudet linjaukset ja ohjeistukset ovat valmisteilla Suomessakin.

Palloliiton urheilulääketieteen asiantuntijan Sanna Pirhosen mukaan puskemiseen liittyvien ohjeiden valmistelu alkoi lääkintävaliokunnassa konkreettisesti viime keväänä.

- Toki jo tätä ennen on seurattu mitä tämän asian ympärillä tapahtuu. Keräsimme tietoja, mitä tieteellisen tutkimuksen perusteella asiasta tiedetään, ja toisaalta mitä muiden maiden liitot ovat suositelleet, Pirhonen sanoo.

- Tämän jälkeen hahmoteltiin esitys, miten puskemiseen liittyviä asioita tulisi huomioida harjoittelussa ja otteluissa ja tämä esitys on nyt käsittelyssä Palloliiton eri toiminnoissa.

Pirhonen kertoo, että kevään aikana tullaan julkaisemaan harjoitteluun liittyviä ohjeita ja suosituksia.

Mitään suuria mullistuksia ei silti ole odotettavissa, ainakaan lähiaikoina. Kotimaiseen harjoittelukulttuuriin ei Pirhosen mukaan kuulu esimerkiksi puolituntisia puskuharjoituksia, joissa keskityksiä satelisi liukuhihnalta ja topparit puskisivat niitä voimalla pois.

Aivan nuorimpien pelaajien kohdalla ei Pirhosen mukaan suositella puskemisen harjoittelua ollenkaan. Se tulee silti aloittaa tarpeeksi ajoissa. Pelaajat ja voimatasot kehittyvät ja pallo nousee lopulta tiheämmin ilmaan. Tuolloin nuorten pelaajien puskutekniikan ja niskan lihaksiston tulee olla kunnossa.

Pirhosen mukaan puskuharjoituksissa voisi käyttää esimerkiksi kevyempää palloa.

- Valmentajamme tietävät, että puskeminen ei ole ollut harjoittelun keskiössä aiemmin, eikä sen tulisi olla sitä jatkossakaan.

- On hyvä, että asiasta keskustellaan ja tiedostetaan, että riskejä voi olla olemassa. Samalla on hyvä muistaa, että jalkapallolla ja liikunnalla ylipäänsä on iso merkitys terveyden edistämisessä. 

Pirhonen nostaa esille jo edellä mainittuja tutkimustuloksia, joiden perusteella jalkapalloilijoilla on pienempi riski sydänperäisiin kuolemiin ja tiettyihin syöpätyyppeihin.

Hänen mielestään ihan nuorista lapsista alkaen liikkumattomuus ja heikentyvä fyysinen kunto ovat tämän hetken suurimpia haasteita.

Pelaajien kuuleminen linjauksia suunniteltaessa

 Jalkapalloilijat ovat luonnollisesti se osa väestöä, joihin tulevat linjaukset puskemisissa ja päävammojen ehkäisemisessä vaikuttavat. Jalkapallon Pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja, Panu Autio, toivoo Suomeen pelaajien näkemyksiä huomioivaa etenemismallia.

- Pelaajien terveys on totta kai ehdottoman tärkeä asia ja päävammoihin tulee suhtautua erityisen vakavasti. Niiden seurauksista voi pahimmassa tapauksessa joutua kärsimään koko loppuelämän, Autio sanoo.

- Palloliiton linjauksissa on tärkeää huomioida pelaajien kanta asiaan sekä tietysti viimeisin tutkimustieto. Skotlannissa, missä on oltu edelläkävijöitä asian suhteen, tärkeä osa prosessia oli pelaajien laaja kuuleminen paikallisen pelaajayhdistyksen kautta. Näin pelaajat saatiin vahvasti uusien puskemista rajoittavien suositusten taakse.

Autio kertoo, että henkilökohtaisena pohdintana hän olisi avoin esimerkiksi väliaikaisten vaihtojen ja tehokkaan peliajan kokeiluille. Tämä veisi Aution mukaan painetta jatkaa peliä välittömästi tilanteissa, joissa päähän on kohdistunut osuma.

- Tutkimukset ja pelaajien kuulemiset ovat avainasemassa. Pelaajayhdistys tekee laajasti yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa tämän asian tiimoilta. Kansainvälinen ulottuvuus on FIFPron kautta tärkeässä roolissa.

- Viime vuonna sopimuksettomien pelaajien leirillä oli mukana kaksi startup-yritystä, ACT Head Impact Tracker ja BioEye. Ne ovat erikoistuneita päähän kohdistuneiden osumien mittaamiseen.

Autio kertoo JPY:n olleen tiiviissä yhteistyössä myös Jyväskylän yliopiston kanssa ennen kaikkea BrainSPORT -hankkeen sparraajana.

Pidetään yhdessä jalkapallosta huolta ja suhtaudutaan riskien hallintaan oikeanlaisella vakavuudella.