Meri-Lapissa valmennusosaamisen kehittämisen tehojakso koettiin tärkeäksi – "Valmentajilta tuli hienoja oivalluksia"
Elokuun ja syyskuun ajan valmennusosaamisen kehittäjä Liisa-Maija Rautio kiersi tehovalmennusjaksolla Meri-Lapin kunnissa tavoitteenaan tukea valmentajien kehittymistä myös kauempana suurista asutuskeskuksista. Jakso on osa Palloliiton lasten valmentajien kehittämisen strategiaprojektia. Sen myötä lasten valmentajia pyritään kehittämään paitsi suurseuroissa myös pienemmillä paikkakunnilla, jotta lapset saadaan heittäytymään pelille ympäri Suomen.
Rautio seuravierailulla Kemissä.
Parin viikon mittaisen jakson aikana Rautio vieraili Meri-Lapin paikkakunnista Keminmaalla (KemPa), Kemissä (Merilappi United, KePS ja FC Kemi) sekä Torniossa (ToJK ja TP-47).
Oulusta itse kotoisin oleva Rautio kertoo, että kunkin seuran osalta prosessi käynnistyi kontaktin ottamisella jo hyvän tovin ennen seuravierailuja ja yhteyden pitämisellä seuran vastuuhenkilöihin, ikäluokkien valmentajiin ja toimihenkilöihin. Lisäksi kaikille seuroille pidettiin yhteinen infotilaisuus ennen kahden viikon seuravierailujakson alkua.
Sitten koitti seuravierailujen aika. Vierailujen aikana kustakin seurasta paikalla oli malliharjoitusryhmänä toiminut juniorijoukkue ja oppimishaluisia valmentajia.
Merilappi Unitedin 7-9 -vuotiaiden tyttöjen joukkue.
– Ensimmäisellä seuravierailukerralla vedin ryhmälle malliharjoituksen itse, ja seuran omat valmentajat olivat apuna. Ennen harjoitusta kävin heidän kanssaan läpi, mihin asioihin harjoituksessa heidän pitäisi kiinnittää huomiota. Harjoituksen jälkeen kentällä pidettiin pieni reflektointi, jossa arvioitiin palautteenantoa, harjoitusten joustavuutta, rakennetta, siirtymiä, miten ne tapahtuivat, tuleeko lapsille tarpeeksi toistoa ja onko harjoituksissa tarpeeksi liikunnallista aktiviteettia, Rautio selostaa.
Näistä asioista Raution fokus oli ensimmäisellä seuravierailukerralla erityisesti palautteenannossa. Siksi harjoitusten reflektoinnissa keskityttiin erityisen paljon siihen, kuinka paljon positiivista palautetta lapsille annetaan harjoitusten lomassa, onko se henkilökohtaista ja sisältyykö harjoitukseen korjaavan luonteisia opetushetkiä sekä ryhmätasolla että henkilökohtaisella tasolla.
– Palautteenannossa on tärkeintä, ettei siinä keskitytä moneen asiaan vaan palautetta annetaan lapsille vain yhdestä opetuksellisesta teemasta, joka on määritelty etukäteen. Annoin valmentajille palautteenantoa tukevia reflektiokysymyksiä, jotka auttoivat saamaan fokuksen itse asiaan, Rautio sanoo.
Kustakin seurasta paikalla oli juniorijoukkue ja valmentajia.
Muutamaa päivää myöhemmin Rautio vieraili kussakin seurassa toistamiseen. Uusintavisiittiä varten hän rakensi seuroille valmiin harjoituskokonaisuuden, jonka lähetettiin paikalle tuleville valmentajille pohdittavaksi ja mietittäväksi etukäteen. Harjoitusten tavoitteet käytiin vielä läpi paikan päällä ennen harjoitusta.
– Kentällä jaettiin roolit: valmentajat vetivät harjoitteet itse, ja minä olin enemmän sellainen sparraaja. Toisissa seuroissa ryhmät taas olivat pienempiä, jolloin eri valmentajat tekivät eri osuuksia harjoitus kerrallaan. Joissakin seuroissa ryhmät taas olivat isoja, jolloin harjoitteet suoritettiin enemmän rastimuotoisena. Silloin minä pompin vähän rastilta rastille sparraamassa ja kuiskuttelemassa valmentajien korviin palautteenannosta, lasten innostamisesta ja heidän omasta innostuneisuudestaankin, Rautio kertaa.
Toisen harjoituksen päätteeksi valmentajat pääsivät jakamaan palautteen kautta omia kokemuksiaan näistä kahdesta harjoituskerrasta.
– Siihen tuli vähän kuin loppuarviointi koko prosessista: mitä valmentajat olivat oppineet, ja oliko prosessi avannut heidän silmiään lasten valmennuksen ydintaidoille, Rautio kuvailee.
– Monilta valmentajilta tuli hienoja oivalluksia. Vaikka eritoten palautteenanto ei aina olekaan helppoa, heidän kanssaan päästiin tosi hyvin kiinni siihen, miten yksinkertaisillakin harjoituksilla voidaan toteuttaa hyvä harjoitus, Rautio kehuu.
Niissä seuroissa, joissa paikalle tuli vähemmän valmentajia, Rautio kiinnitti enemmän huomiota siihen, millaisella harjoitusten organisoinnilla lapsille tulee enemmän aktiivista harjoitusaikaa.
– Meri-Lapin alueen suurin haaste on valmentajien määrä. Seuroja on paljon, ja ne liikuttavat isoja massoja pelaajia siihen nähden, mikä on alueen koko. Seurojen välillä on toki myös eroavaisuuksia, mutta koulutettujen valmentajien määrä on alueella ylipäätään aika pieni. Näen kyllä Meri-Lapin seuroissa potentiaalia, mutta potentiaalin esiin saaminen vaatii seuroilta tosi paljon tukea valmentajille, ja vastaavasti Palloliitolta tukea näille seuroille, Rautio arvioi.
Seurat itse antoivat valmennusosaamisen kehittämisen tehojaksosta Rautiolle pääosin positiivista palautetta.
– Toisissa seuroissa seuravierailujen markkinointi ei ollut yhtä tehokasta, mutta erityisesti niissä seuroissa, joissa yhteistyö toimi ja tehovalmennusjaksoa markkinoitiin valmentajille hyvin, tämä prosessi toimi todella hienosti, Rautio kehuu ja nostaa esiin myös erityisesti Kemin seudun hyvää seurayhteistyötä.
– Kemissä KePS:n ja FC Kemin valmentajat olivat paikalla oppimassa samalla kertaa. Oli hienoa nähdä heidän valmentajiaan yhdessä vetämässä toisen seuran junioreiden harjoituksia. Toisaalta erityisesti Tornion seudulla yhteistyö olisi yksi sellainen asia, missä seuratasolla pitäisi parantaa.
– Kuitenkin kokonaisuudessaan prosessi oli minusta tosi hyvä ja tärkeä kaikille mukana olleille, Rautio päättää.
Seuravierailuihin oltiin Meri-Lapissa tyytyväisiä.
