Miesten Futsal-Liiga: Marko Laaksonen torjui maalilla 22 vuotta

Maalivahtilegenda Marko Laaksosen futsalura päättyi Futsal-Liigan runkosarjan päätöskierroksella huhtikuussa. Viimeisessä ottelussa riitti panosta, kun TPK taisteli liigapaikastaan Tikkurilassa kärkinelikkoon lukeutuvaa GFT:tä vastaan. TPK niistikin Laaksosen upean torjuntatyön avulla suoraan säilymiseen tarvitun tasapelin ja sarjapisteen GFT:ltä, joka eteni lopulta aina finaaleihin ja SM-hopeaan saakka.

Laaksonen oli mukana futsalin pääsarjoissa peräti 22 kauden ajan. Ura alkoi vuonna 2000 TPK:ssa, jossa liimanäppi pelasi 14 kauden ajan ennen siirtymistään SoVoon. Somerolla vierähtivät kaudet 2015–2020, jonka jälkeen Laaksonen palasi kotiin TPK:hon.

Futsalin 90-luvulla aloittanut Laaksonen oli maajoukkueen vakiokasvoja

Ensimmäinen kausi Turussa toi nousun liigaan, joten komea ura päättyi tällä kaudella ansaitsemissaan puitteissa, Futsal-Liigassa. Maajoukkueeseen Laaksonen nousi Jouni Pihlajan valmentajakaudella vuonna 2005, ja maaotteluita kertyi vyölle yhteensä 35.

- Ensituntumat futsaliin otettiin juniorina jo 90-luvun puolella piirin järjestämissä turnauksissa. Toki sitä ennenkin futsalin tyyppistä jalkapallon talviharjoittelua on toteutettu esim. koulun saleissa. Tämähän on tuttua varsinkin varttuneemmille laji-ihmisille.

- Vuonna 2000 kasvattajaseurani Turun Pallokerho oli noussut korkeimmalla sarjatasolle ja pääsin mukaan jengiin, kun olin pelaajavalmentaja Tommi Virtasen mukaan kuulemma hyvä lähitorjuja. Sen jälkeen onkin sitten painettu ristiin rastiin Suomea liigassa ja hiukan ulkomaitakin tuli kierrettyä maajoukkueen remmissä, Laaksonen muistelee.

TPK:ssakin mitaleille yltäneen Marko Laaksosen uran viimeinen SM-mitali oli SM-pronssi SoVossa kaudella 2018-2019. SoVo juhlii Espoon Opinmäessä pronssejaan.Kuva: SoVo Futsal

Laaksosen uraan mahtui SM-mitaleita ja liiganousu

Pitkälle uralle on mahtunut monta ikimuistoista hetkeä. Yksittäistä kohokohtaa on ymmärrettävästi vaikea nimetä, kun takana on satoja otteluita, lukemattomia vierasreissuja ja paljon hienoja joukkuekavereita.

- Uralle on mahtunut niin paljon hienoja hetkiä, että niistä on vaikeaa valita yhtä tiettyä. Kohokohdiksi voidaan kyllä mainita joukkueena saavutetut mitalit, nouseminen maajoukkueeseen 2005 ja tietysti itse maaottelut. Viimeisimpänä myös nousu takaisin Liigaan.

- On myös paljon sellaisia hetkiä pelissä, ja peliä ennen, joita muistelen lämmöllä. Esimerkiksi kapteeni Jani Modigin viimeiset tsempit tunnelissa ennen maaottelua. Tai monen tiukan ottelun viime hetket, joista on ennättänyt nauttia, Laaksonen kertoo.

Marko Laaksonen maalilla kaudella 2021-2022Kuva: Iiro Väänänen

Laaksonen jättää oven auki futsalille jatkossakin

Pari vuosikymmentä futsalin parissa on antanut paljon, mutta myös vaatinut. Amatöörilajissa siviilielämän ja peliuran yhdistäminen ei ole aina helppoa.

- Pääasiassa siviilielämän ja urheilun yhteensovittaminen on onnistunut hyvin, mutta uhrauksiakin on joutunut tekemään. Pitkää iltaa on hallilla painettu. Huomattavasti helpompaa tämä varmasti päätoimisesti olisi ollut.
 
Kun futsal on ollut iso osa elämää jo pitkään, kokonaan Laaksonen ei lajia malta jättää. Joskin vastaus uteluun mahdollisista valmennuspesteistä tulevaisuudessa jättää myös tulkinnan varaa, ja paljasjalkainen varsinaissuomalainen heittäytyy savolaisuuden ytimeen hetkeksi:

- Sanotaan savolaisittain, että suottaapi olla, Laaksonen velmuilee.

Suomalainen futsal on etenkin Mićo Martićin maajoukkuevalmentajakaudella ottanut valtavia harppauksia eteenpäin. Laaksosella on pitkän uransa tuomaa perspektiiviä katsoa myös pidemmälle taaksepäin.

- Kyllä voi sanoa, että pitkä matka on tultu, pelkästään jo tällä omalla aikakaudella. “Jalkapalloa salissa” -tyyppisestä pelistä siihen, että maajoukkue on hilannut itsensä Euroopan huipun tuntumaan. Suomi pelasi EM-kisoissa, ja suomalaisia pelaajia pelaa ulkomailla ammattilaisina.

- Liiga on varmasti kovempi kuin koskaan ja sinnekin on saatu huippupelaajia muualta kotoisten huippujen lisäksi. Haluaisin nähdä vielä lähiaikoina seuraorganisaatioiden ottavan isompia harppauksia eteenpäin, Laaksonen summaa Suomi-futsalin kehittymistä.

Laaksonen (kesk.) on ollut osana myös TPK:n valmennustiimiä. Vasemmalla Tuomas Vainio, oikealla Joni Vuorinen.Kuva: TPK Futsal

 Yhteisö, äiti ja vaimo tukena 22 vuoden uralla

 Futsal, kuten urheilu yleensäkin, on myös paljon muuta kuin kilpailua ja voittamista. Lajiyhteisö ja joukkuekaverit muodostavat tiiviin piirin, ja monet kaveruudet kasvavat elinikäisiksi ystävyyssuhteiksi.

 - Täytyy sanoa, että useat elämän valttikortit olen laittanut hihaan juurikin kentältä ja sen ympäriltä opituista asioista. Olenkin useissa yhteyksissä puhunut joukkueurheilun kartuttavan sosiaalista pääomaa, jota sitten kukin elämässään voi hyödyntää, Laaksonen kertoo.

Tämä yhteisöllisyys ja sosiaalisuus korostuu myös, kun Marko muistelee tärkeitä yhteisöjä ja henkilöitä peliuran varrelta.

- Pelivuosien varrella olen saanut tavata ja tutustua niin isoon liutaan upeita persoonia pelin ympäriltä, että muisteluista tulisi melkein kirjan verran tavaraa. On kollegoita, valmentajia, taustatoimijoita sekä kannattajia, joita muistelen lämmöllä, ja joista kerron tarinoita. Useat heistä ovat inspiraation lähteitä esimerkillään. Turun Pallokerholle kiitokset siitä, että halusivat aikoinaan lähteä kehittämään futsaltoimintaa.

- Nostan kuitenkin esille tässä pari henkilöä, jotka eivät välttämättä ole tarpeeksi esille päässeet. Nimittäin pari huoltajien Rolls Roycea: Markku "Attu" Tuominen (TPK) ja Hannu "Köppä" Manninen (SoVo). Nämä herrat ovat koonneet usein allekirjoittaneenkin kasaan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Heidän kanssaan olen saanut jakaa pelikenttien ja arjen ilot sekä surutkin. Suuri kiitos Attu & Köppä!, Laaksonen sanoo.

Kaikista tärkein tuki uralle on kuitenkin tullut Laaksosenkin tapauksessa läheltä.

- Haluan kiittää myös omaa äitiä, joka ei koskaan päästänyt lipsumaan treeneihin lähtemisestä. Mainitsin aikaisemmin, että uhrauksia on tehty. Niitä ei ole aina tehty yksin, niitä on tehnyt koko minun perheeni. Suurimmat kiitokset menevät siis kotiin.
 
- Ilman vaimoni Oonan panosta en usko, että olisi ollut mitenkään mahdollista pelata näin pitkää uraa. Hän on venynyt unelmapelastuksiin, tehnyt nopeita oikeita ratkaisuja, avannut reittejä maalintekoon ja torjunut enemmän vaikeuksia kuin minä palloja, kiittää Laaksonen lopuksi elämänsä tärkeimpiä ihmisiä.