Lastenvalmentajaklubi -vierasblogi: Urheilu ja liikunta ovat monelle yksi merkittävä kasvuympäristö perheen, ystävien ja koulun rinnalla

Suvala, Eskola ja Eronen pohtivat tämän blogisarjan kirjoituksessaan sitä, miten lasten valmennuksesta puhuttaessa huomio keskittyy liikaa ääripäihin. Toinen ääripää on huippu-urheilun näkökulma ja toinen on Kaikki pelaa -ääripää. Itse haluan tässä kirjoituksessani ottaa kantaa siihen, miten molempien ääripäiden ja kaiken siitä väliltä olevan toiminnassa on otettava huomioon seurojen toteuttama tärkeääkin tärkeämpi kasvatustoiminta.

Tutkimme Pro Gradu -tutkielmassamme ystäväni Jessica Kannoston kanssa sitä, mitä kasvatuksellisia asioita vanhemmat pitävät tärkeimpinä lasten jalkapallotoiminnassa ja miten kyseiset asiat käytännössä toteutuivat. Saimmekin onneksemme hienon määrän vastauksia (n=422) monesta eri seurasta (n=69). Kiinnostuksemme aiheeseen heräsi kasvatustieteilijöinä, luokanopettajina sekä itse aktiivipelaajina ja valmentajina. Halusimme kiinnittää huomiota siihen, miten teknisten ja taktisten sisältöjen ja tavoitteiden ohella seurojen kasvatustehtävä on merkittävä osa lasten jalkapalloharrastusta.

Tärkeimmäksi kasvatukselliseksi asiaksi vanhemmat kokivat sen, että lapsi oppisi jalkapalloseurassa elinikäisen liikunnallisen elämäntavan. Toiseksi tärkeimmäksi vanhemmat taas kokivat sen, että lapsi oppisi arvostamaan muita sekä hyväksymään muut ja kolmanneksi tärkeimmäksi sen, että lapsi oppii kunnioittamaan muita sekä yhteisiä sääntöjä. Vähiten tärkeänä pidettiin sitä, että lapsesta kasvaisi kunnianhimoinen ja kilpailusuuntautunut urheilija.

Vanhemmat saivat arvioida myös sitä, miten kyseessä olevat asiat toteutuvat tällä hetkellä seurojen kasvatustoiminnassa. Kaikki kasvatustavoitteet, jotka tutkimuksessamme olivat, toteutuivat keskiarvoltaan vähintään melko hyvin. Parhaiten toteutui turvallisuuteen liittyvät kasvatustavoitteet.

Lisäksi huomionarvoista tuloksia esitellessä on se, että vapaa sana -osioon tuli myös runsaasti vastauksia. Pääosin niissä kiiteltiin seuroja upeasta työstä ja pohdittiin sitä, missä suhteessa kasvatus ja kilpaurheilu toisiinsa nähden on. Moni vanhempi myös kertoi, että tutkimuksemme aiheemme on heille tärkeä ja se tulisi ottaa paremmin huomioon seuroissa.

Tulosten valossa uskallan väittää siis, että ääripäiden välissä ja toki ääripäissäkin tulee muistaa nämä asiat. Seuroissa, ja toki Palloliitossakin, on tärkeää miettiä ja huomioida sitä, miten saamme tuettua lasten kasvua elinikäisen liikunnalliseen elämäntapaan. Valmentajilla on tässä eittämättä iso vastuu. Emme saa esimerkiksi tuhota lasten itsetuntoa, vaan meidän tehtävämme on opettaa taitoja, joilla voimme koko elämämme ajan liikkua ja leikkiä. Valmentajien yksi merkittävä tehtävä on kasvattaa lapsen itsetunto ja itseluottamus sellaiseksi, että hän kokee itsensä loistavaksi liikkujaksi ja toki tietenkin myös jalkapalloilijaksi. Näiden asioiden huomiointi arjessa ei missään nimessä tarkoita, ettei pettymyksiäkin matkaan kuuluisi tai niitä saisi lapsille aiheuttaa, vaan täysin päinvastoin. Niitäkin tulee olla ja paljon! Niiden käsittely vain korostuu ja valmentajien pitää kouluttautua myös sillä saralla. Tämä vaatii toki sen, että valmentaja osaa myös itse käsitellä pettymyksiä. Sekään ei ole missään nimessä itsestään selvää, mutta varmasti harjoiteltavissa, kuten lähes kaikki. 

Toisinaan meitä kasvattajina harmittaa kovasti lapsen epäonnistuminen, mutta emme saa ikinä, emme ikinä, viestiä sitä lapselle niin, että hän kokisi itsensä vähemmän rakkaaksi tai tärkeäksi. Itsestäni voin sen verran tässä todeta, että koin ja toisinaan vieläkin koen itseni samanarvoiseksi kuin pelisuoritukseni. Epäonnistumisen hetkellä se tunne on valtavan ahdistava. Haluan omalta osaltani toimia niin, että tulevaisuudessa yksikään kanssani tekemisissä oleva lapsi ei tule ajattelemaan niin.

Seurojen tulisi mielestäni viestiä kasvatuksen näkökulmista ulospäin enemmän. Se toisi sekä lisäarvoa ja mielenkiintoista sisältöä markkinointiin että pakottaisi seuroja itseään kiinnittämään huomiota myös kasvatustoimintaan. Se on yhtä tärkeää, jos ei jopa tärkeämpää kuin pelitaidot.

Kasvatus on molempien, vanhempien ja seurojen tehtävä yhdessä, sillä seurat ovat nykypäivänä merkittävä kasvatusympäristö perheen, ystävien ja koulun rinnalla.

Jos kiinnostusta tutkimukseemme heräsi, tässä suora linkki siihen >>

Siiri Lilja valmentamassa pieniä junioireita

Siiri Lilja on 25-vuotias opettaja ja futsalpelaaja, joka pitää välivuotta lasten valmennuksesta, mutta mielellään pohtii ja kehittää asioita sekä kehittyy kasvattajana.