Lastenvalmentajaklubi -vierasblogi: "Intensity, winning, running, tackling"

Lasten valmennuksen laatu -viestintäsarjassa käsitellään Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä -strategiaprojektia.

Kristian Heames.

Kristian Heames has been a professional coach for over 20 years.

3.11.2022 klo 17:43

Tekstin kirjoittaja Kristian Heames (MSc, BSc) on toiminut ammattivalmentajana lähes 20 vuotta, mukaan lukien FF Jaron päävalmentajana 2016-17. Suomenkielinen käännös englanninkielisen alkuperäistekstin alla.


As I understand this theme, it is about children playing 100%.  I think a good start point with this is to think, why anyone does anything 100%?  It usually starts with something you enjoy, something which is fun, something you have a passion for, or many times with football - something you love.  If you enjoy something you will work hard, put in the most effort and it won't even feel like you are working hard. 

So the question is, how do you develop this fun and enjoyment with young players.  This is the challenge for coaches.  A common phrase when working with children in football is that children are not 'mini adults'.  This is something important for coaches to understand, they have very different needs to adults, and also this changes a lot as they grow both physically and socially.   

As a coach, if you understand this growth and development framework it can help you to select the right kind of coaching sessions, learning styles and way you communicate with the players you are coaching.  It also helps you to have realistic expectations of the young players you are working with.  This helps you to WORK WITH THE PLAYERS and with their natural characteristics at these ages.  This is a much easier process instead of 'forcing a square peg into a round hole'.  Why work against the players when you can WORK WITH THE PLAYERS. 

This might sound difficult and complicated, but here is an example in practice.   

You are working with under 6's.  In life they are pretty self-centred and egocentric (they are the most important thing, it is all about them) and don't co-operate and share especially well.  Their brains are not great at seeing space.  Also their coordination, nervous system and balance are developing as fast as it ever will in their life! In England we call this a 'window of opportunity'. Can you make the most of this 'window'? 

Question:  Is it good or realistic to expect them to make passes, see teammates and share the ball when they play?  Maybe not, so why focus on this? Instead focus on their individual skills (which are important in the development of the player) when this is more natural and enjoyable for them.  It also keeps them more ACTIVE and ENGAGED when their concentration skills are still quite basic. 

My point here is, why try to force things? This makes it more difficult for both the coach and the players.  Here are some coaching and organisation things to think about for this U6 age. 

- Can they have a ball each as much as possible? - This way they don't have to share  

- Can you use cones that are closer together, being more clear about the space? - This helps them to see the space better 

- When organising your small games how many are on each team?  2v2 or 3v3, not so much sharing, more involvement, more action, easier to see the game 

- Can the session stimulate their nervous system? Lots of coordination, hops, balance, jumps, touches with all parts of the foot and as many as possible, skills and tricks which are fun 

This is an example from Under 6 to make this point of working 'WITH' players and their age related characteristics. 

As players get older they will have different needs based on how their bodies and brains develop.  If you can work 'WITH' them then you have the most chance of getting enjoyment, if you get enjoyment you will get running and enthusiasm, then you can get the intensity to work with.   

This is a very short introduction to this area of football.  There are so many other factors including 'football culture' which is very different across countries.  Finland has very different challenges from England for example, but this is too big for one article. 


"Intensiteetti, voittaminen, juokseminen, taklaaminen"

Olen ymmärtänyt, että tämän jutun teema – lasten pelille heittäytyminen – käsittelee sitä, miten lapset pelaavat 100% lasissa. Mielestäni on hyvä aloittaa teeman käsittely kysymällä, miksi kukaan tekee mitään asiaa sataprosenttisesti? Yleensä se lähtee siitä, kun tekee jotakin mistä nauttii, jotakin hauskaa, jotakin mistä on intohimoinen, tai – kuten monesti silloin, kun kyse on jalkapallosta – jotakin, mitä rakastaa. Kun jostakin nauttii, tulee tehneeksi paljon työtä, yrittäneeksi vielä enemmän, eikä silloin edes huomaa tekevänsä paljon töitä.

Kysymys kuuluukin, miten nuorten jalkapalloilijoiden hauskuutta ja nautintoa olisi mahdollista ruokkia. Se on valmentajien haaste. Erityisesti lasten kanssa työskentelevät sanovat jalkapallossa usein, että lapset eivät ole "miniaikuisia". Valmentajien on tärkeää ymmärtää, että lapsilla on aikuisiin verrattuna hyvin erilaiset tarpeet, jotka vielä muuttuvat paljon lasten kasvaessa sekä fyysisesti että sosiaalisesti.

Jos valmentaja ymmärtää lasten kasvun ja kehityksen oikeassa viitekehyksessä, hän pystyy valitsemaan oikeanlaisia harjoituksia, käyttämään oikeanlaisia oppimismalleja ja kommunikoimaan pelaajiensa kanssa oikealla tavalla. Ymmärrys auttaa valmentajaa myös asettamaan realistisia odotuksia nuorille pelaajille, joiden kanssa työskentelee. Näin valmentaja pystyy työskentelemään pelaajien ja heidän luonnollisten ikäkohtaisten ominaisuuksiensa KANSSA. Tällä tavalla pelaajien kehittäminen on paljon helpompi prosessi kuin yrittää työntää "kulmikasta palikkaa pyöreään koloon" työskentelemällä pelaajien luontaista kehitystä vastaan. Miksi tehdä niin, kun voi työskennellä heidän KANSSAAN?

Tämä asia saattaa kuulostaa vaikealta ja monimutkaiselta, mutta annan käytännön esimerkin:

Olet työskentelemässä alle 6-vuotiaiden kanssa. Alle 6-vuotiaat ovat varsin itsekeskeisiä ja egoistisia (he ovat itse tärkein asia, kaikki kaikessa) eivätkä tee yhteistyötä tai jaa toisilleen erityisen hyvin. Näiden lasten aivot eivät ole kovin hyviä näkemään tiloja. Lisäksi heidän koordinaationsa, hermostonsa ja tasapainonsa kehittyy nopeammin kuin missään muussa ikävaiheessa! Englannissa käytämme tästä ikävaiheesta ilmaisua "window of opportunity", mahdollisuuksien ikkuna. Pystytkö sinä hyödyntämään tätä ikkunaa parhaalla mahdollisella tavalla?

Kysymys: Kun nämä lapset pelaavat, onko tarpeellista tai edes realistista yrittää saada heitä syöttelemään, näkemään joukkuekavereita ja jakamaan palloa toisilleen? Kenties ei, joten miksi valmentajan pitäisi keskittyä siihen? Sen sijaan keskity heidän yksilökohtaisiin taitoihinsa (jotka ovat tärkeitä pelaajan kehittymiselle) tässä vaiheessa, kun se on pelaajalle luonnollisempaa ja nautinnollisempaa. Se pitää heidät myös AKTIIVISEMPINA ja KIINNOSTUNEEMPINA pelistä ikävaiheessa, jossa heidän keskittymiskykynsä on vielä matalalla.

Pointtini tässä on, miksi yrittää tehdä asioita väkisin? Se tekee asioista vaikeampia sekä valmentajalle että pelaajalle. Tässä on muutamia valmentamiseen ja organisoimiseen liittyviä asioita alle 6-vuotiaiden valmentamiseen liittyen:

– Voisiko heillä kaikilla olla oma pallo mahdollisimman ison osan ajasta? – Näin palloa ei tarvitsisi jakaa toisten kanssa

– Voisivatko tötsät olla lähempänä toisiaan? – Näin pelaajat hahmottaisivat käytettävissä olevan tilan rajat paremmin

– Montako pelaajaa kuhunkin pienpelijoukkueeseen laitetaan? 2v2, 3v3 -peleissä palloa ei tarvitse jakaa yhtä paljon, enemmän osallistumista, enemmän tapahtumia, pelaajien on helpompi hahmottaa peliä

– Voisiko harjoitus stimuloida pelaajien hermojärjestelmää paremmin? Paljon koordinaatiota, pomppuja, tasapainoa, hyppyjä, kosketuksia jalan joka osalla ja mahdollisimman paljon harhautuksia ja temppuja, jotka ovat hauskoja

Tämä oli esimerkki alle 6-vuotiaista, jolla oli tarkoitus demonstroida pointtia siitä, että lasten kanssa pitäisi työskennellä pelaajien KANSSA, huomioiden heidän ikään liittyvät ominaisuutensa.

Kun pelaajat kasvavat, heidän tarpeensa muuttuvat riippuen siitä, miten heidän kroppansa ja aivonsa kehittyvät. Jos pystyy työskentelemään pelaajien KANSSA, on suurin mahdollisuus siihen, että pelaajat saavat pelaamisesta nautintoa. Kun pelaajat saavat nautintoa, saadaan juoksua ja innokkuutta, ja sitten päästään tilanteeseen jossa voidaan pitää yllä myös intensiteettiä.

Tämä oli hyvin lyhyt esittely tähän jalkapallon osa-alueeseen. On paljon muitakin asioita, jotka vaikuttavat "jalkapallokulttuuriin", joka vaihtelee eri maiden välillä valtavasti. Suomen haasteet eroavat esimerkiksi Englannin haasteista merkittävästi, mutta tämän asian käsittely alkaa olla liikaa yhteen artikkeliin.

Lisää aiheesta

Seuraa meitä

Liity postituslistalle

Saat alennuksen Huuhkajien ja Helmareiden ottelulipuista. Lisäksi saat etuosto-oikeuden Huuhkajien ottelulippuihin sekä etuja Maajoukkueen verkkokauppaan.

Postituslistalle liittyminen

Pääyhteistyökumppanit