Lasten valmentajien suusta: Pesismies Juha-Matti Matilainen ajautui futisvalmentajaksi - "Olisin nyt parempi pesäpallovalmentajakin"

Kun omat lapset päättivätkin panostaa jalkapalloon, päätyi futiksen pariin myös isä, pesäpalloa pääsarjatasolla pelannut ja lajin valmennuskurssejakin käynyt Juha-Matti Matilainen.

Nyt Matilainen toimii SJK-junioreiden P13-joukkueen vastuuvalmentajana sekä P7-joukkueen valmennustiimissä. UEFA:n B-valmentajatutkintokin on paperitöitä vaille valmis.

-  On vähän persoonakysymys, mitä lasten innostaminen vaatii. Vahvuuteni on, että osaan heittäytyä. Ehkä se on syy, miksi täysin lajiummikkona olen päässyt jalkapalloon niin hyvin kiinni, ja ehkä se tulee vähän siviilipuoleltakin, luokanopettajana työskentelevä Matilainen miettii.

Matilainen näkee, että heittäytyminen on tärkeää erityisesti lasten vaiheessa.

- Vähän vanhempien kanssa ei enää tarvitse saada pelaajaa innostumaan vaan innostuminen säilymään. Mutta kun ollaan pienemmässä ikävaiheessa ja lapset tulevat treeneihin ensimmäisiä kertoja, on tärkeää, että valmentaja heittäytyy ja osaa tarpeen tullen myös laskeutua lapsen tasolle. Pitää löytää tietty auktoriteetin ja kaveruuden välinen raja ja voittaa lasten luottamus, Matilainen pohtii.

“Lasten valmentamisessa nostan futiksen pesiksen edelle”

Vimpelistä kotoisin oleva Matilainen pelasi pesäpallourallaan kotikaupunkinsa Vedon lisäksi Alajärven Ankkureissa sekä Seinäjoen Maila-Jusseissa ja Jymy-Jusseissa.

- Pesäpallo on ollut aika iso osa elämää, ja myös pesäpallon valmentaminen alkoi kiinnostaa aika varhaisessa vaiheessa. Rupesin käymään valmentajakouluja ja olin ihan varma, että minusta tulee pesäpallossa yksi Suomen huippuvalmentajista. Minulla oli oma vihkokin, johon kirjasin ajatuksia lajista ja valmentamisesta, Matilainen kertoo.

Peliuran jälkeisiä suunnitelmia muuttivat kuitenkin lapset. Matilaisen kaksi ensimmäistä poikaa pelasivat alkuun pesäpalloa isän valmennuksessa, mutta jossakin vaiheessa lajivalinta kääntyikin futiksen puolelle.

- Aluksi olin mukana jalkapallossa vain isänä, mutta siinä sitä kaipailtiin apuja, ja tulin seuraan mukaan vapaaehtoisena. Jalkapallo alkoi kiinnostaa enemmän, vei totaalisesti mennessään, ja sillä tiellä ollaan edelleen, Matilainen kertaa.

Pitkän pesistaustan myötä Matilainen on edelleen toki kiinni myös entisessä lajissaan vanhojen kavereiden ja tuttavien kautta.

- Lajeina pesäpallo ja jalkapallo ovat sillä tavalla erilaisia, että isossa kuvassa lasten puolella kaikkea ei voi siirtää lajista toiseen. Yleisellä tasolla lasten valmentamisessa nostan kyllä futiksen pesiksen edelle, mutta pesiksen puolella on joitakin asioita, joita ehkä jopa siirtäisin myös futiksen puolelle, Matilainen sanoo.

Yhdeksi esimerkiksi Matilainen nostaa pesiksen vahvat pelaajapolkusuunnitelmat. Pesäpallo on luonteeltaan pelaajatyyppien mukaan hyvin tarkkaan roolitettua, joten jo varhaisessa vaiheessa nuorten pelaajien tavoitteita ja kehityskohteita pystytään suunnittelemaan sellaisen vaatimustason mukaan, että pelaajalla on edellytyksiä saavuttaa edustusjoukkueen taso. Lajissa pitkään menestyneet.seurat, kuten Vimpelin Veto ja Sotkamon Jymy, tekevät jopa pelaajahankintansa sen mukaan, millaisia junioripelaajia lähivuosina on nousemassa edustukseen.

- Näen pelaajapolkusuunnitelmat isona etuna pesäpalloilijoiden kehittymisessä ja motivoitumisessa harjoitteluun, Matilainen sanoo.

- Toki suunnitelmien tekeminen pesäpallossa on helpompaa, kun laji on kansallinen eikä nuorten pelaajien tarvitse kilpailla pelipaikoista ulkomaalaishankintojen kanssa.

Futiksessa Matilainen puolestaan arvostaa etenkin lasten harjoittelun suunnitelmallisuutta. Yleiset ikäluokalle määrätyt harjoittelun painopisteet ovat futiksessa erityisen tärkeitä, sillä harjoituksissa on enemmän pelaajia, eikä yksittäistä pelaajaa ole jokaisessa harjoituksessa mahdollista ohjeistaa yhtä tarkasti kuin esimerkiksi pesiksessä.

- Meillä SJK:ssa kaikki yksittäisetkin harjoitukset suunnitellaan tarkasti valmennuspäällikön kanssa, aina kausisuunnitelmasta ja kuukausisuunnitelmasta lähtien. Se helpottaa joukkueseen tulevaa uutta valmentajaa - hän tietää heti aloittaessaan, mitä asioita joukkue on aikaisempina vuosina harjoitellut ja mistä nyt jatketaan, Matilainen näkee.

Matilainen on ylpeä siitä, että hänen omassa seurassaan SJK-junioreissa osataan katsoa myös tulosten taakse. Suunnitelmallisuus näkyy harjoitusten lisäksi myös peleissä.

- Kun peleissä ei haetakaan pelkkää voittoa, vaan tavoitteena onkin onnistua viime aikoina harjoituksissa opetelluissa asioissa, on selvää, että harjoituksissa opitut asiat siirtyvät myös peleihin. Uskoisin, että siinä olisi pesiksessäkin opeteltavaa - vaikka tälläkin puolella ollaan varmasti menty eteenpäin sen jälkeen, kun olen itse jäänyt pesiksestä pois, Matilainen arvioi.

Lajitauosta huolimatta Matilainen uskoo, että olisi nyt paljon parempi pesäpallovalmentajakin, jos hyppäisi nyt takaisin lajin pariin.

- Futiksen puolelta olen oppinut tosi paljon, koska olen saanut olla hyvien, kokeneiden valmentajien apuna, kysellä ohjeita ja käydä koulutuksia, Matilainen jatkaa.

“Konkreettisen kehittymisen näkeminen palkitsee”

Matilaisen mukaan parasta lasten valmentamisessa on nähdä lasten konkreettista kehittymistä ja oppimista. Erityisen antoisaa ja palkitsevaa se on silloin, kun harjoitukset perustuvat suunnitelmallisuuteen.

- Kun jokin suunnitelmallinen asia tuo kehitystä, tuo se totta kai tunteen, että suunnitelma kannatti tehdä ja poikien kehittymisen suhteen ollaan hyvällä tiellä, Matilainen sanoo.

Siksi Matilainen kertoo pitävänsä lasten valmentamisesta enemmän kuin vähän vanhempien pelaajien koutsaamisesta. Lapsilla kehitystä saattaa tapahtua nopeasti lyhyessä ajassa esimerkiksi peliälyllisten asioiden suhteen. Vähän vanhemmilla pelaajilla joukkuepelin treenaaminen menee niin pieniin nyansseihin, ettei Matilainen koe näkevänsä yksilötaidon kehittymistä yhtä hyvin.

- Vanhempien pelaajien kanssa mennään täydelle kentälle, ja tulee liigoja, sarjataulukoita ja muuta. Pojille ne ovat toki tärkeitä, ja olen minäkin iloinen kun pärjätään - mutta minusta parasta kuitenkin on, kun kentällä näkee, että joku poika on kehittynyt monta pykälää vaikka haastejoukkueesta kilpajoukkueeseen, ja pärjää siellä. On hienoa nähdä, kun pelaajalla lamppu syttyy päässä, ja poika menee lyhyessä asiassa paljon eteenpäin esimerkiksi ruvettuaan vähän katsetta nostamaan kuljettaessa ja pohtimaan vaihtoehtoja, Matilainen sanoo.

Yhdeksi lasten valmentamisen haasteeksi Matilainen nostaa sen, että kaikki pelaajat kehittyvät eri ikävaiheissa eri aikaan.

- Itsekin olen paininut esimerkiksi sellaisten tilanteiden kanssa, että kovalla intohimolla lastaan seuraava isä on huomannut poikansa kehityksen hiipuneen muihin pelaajiin nähden ja tulee sitten kyselemään, voisiko poika nyt saada jotain lisätukea. Silloin joutuu toppuuttelemaan, että malttaa nyt odottaa hetken - pullat ovat ihan hyvin uunissa. Pojan kehittymistä katsotaan pitkällä aikavälillä, toisilla vaan aktiivisempi vaihe eri kohdissa, Matilainen muistuttaa.

Matilainen kertoo ilolla, että hänen omissa joukkueissaan pojat ovat käyneet innolla potkimassa palloa harjoitusten lisäksi myös omalla ajallaan.

- Heillä on omia Whatsapp-ryhmiäkin sitä varten, että voidaan kysellä, kuka tulee tänään potkimaan. En tiedä, onko itselläni tai joukkueidemme monilla muilla valmentajilla ollut siinä osaa tai arpaa, mutta kyllä sillä lailla olen onnekas ollut, että molemmissa valmentamissani joukkueissa pelaajat ovat lähteneet omalla ajalla potkimaan, Matilainen kehuu.

Kenties valmentajien asenne lapsia kohtaan ja oikeanlainen rohkaiseminen selittää ilmiötä ainakin osittain.

- Omassa työssäni täällä koulussa olen aina vanhemmille sanonut, että en ole opettajana sellainen, joka tekee hienoja kimalletöitä seinille tai luo mahtavaa glamouria koko ajan - mutta olen aidosti läsnä tässä koko ajan. Aito välittäminen kaikista pelaajista on tärkeää myös kentällä. Koen, että jengissämme on tosi hyvät valmentajat, joista paistaa läpi, että he aidosti välittävät. Valmennetaan sillä lailla, että lapset voivat aikuisiin luottaa, Matilainen summaa.