Lasten valmennuksen laatu -blogi: Motivaatioilmasto lasten urheilussa - Osa 1

HUOM!

Blogin kirjoittaja Aleksi Tossavainen pitää kaksiosaisen webinaarisarjan motivaatioilmaston rakentamisesta lasten jalkapallosta 17.8. ja 15.9.2022. Ilmoittaudu alla olevista linkeistä:

Webinaari 1 - 17.8.2022 klo 15.30-16.30 >>

Webinaari 2 - 15.9.2022 klo 15.30-16.30 >>

Mitä lapsilähtöisellä toiminnalla tarkoitetaan? Yksi näkökulma lähestyä asiaa on pyrkiä luomaan lapsille mahdollisimman laadukas ympäristö harrastaa, kasvaa ja kehittyä. Psykologisesta näkökulmasta laadukkaan ympäristön luomista voidaan lähestyä motivaatioilmaston kautta. Motivaatioilmastoa lasten urheilussa avataan kahdessa eri osassa. Ensimmäisessä osassa käydään läpi, mitä motivaatioilmastolla käytännössä tarkoitetaan ja toisessa osassa keskitytään ennen kaikkea siihen, miten sitä voidaan kehittää haluamaan suuntaan.

Motivaatioilmastolla tarkoitetaan joukkueen toiminnassa vallitsevaa ilmapiiriä, joka vaikuttaa yksilön ja ryhmän toimintaan. Motivaatioilmastolla on merkittävä vaikutus siihen, minkälaisena lapset jalkapallon harrastamisen kokevat ja kuinka he määrittelevät omia onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan. Motivaatioilmasto vaikuttaakin lasten motivaatioon, tunteisiin, aktiivisuuteen ja käyttäytymiseen ylipäätään. Laadukkaasti toteutettuna valmentaja pystyy siis luomaan ympäristön, joka lisää pelaajien harjoituksista nauttimista, oppimista, yrittelijäisyyttä sekä vähentää epäonnistumisen pelkoa. Tämä on luonnollisesti yhteydessä harrastamiseen, jossa opitaan enemmän ja jota harrastetaan pidempään. (Ames, 1992; Balaguer et al., 2012; Mageau & Vallerand, 2003; Roberts & Kristiansen 2012, 215; Weiss et al., 2012)

Motivaatioilmasto on siis selkeästi tärkeä asia, mutta mitä se käytännössä sisältää ja mihin valmentajan tulisi oma katse kohdistaa? Huuhkaja- ja Helmaripolku on suomalaisen jalkapallon yhteinen oppimisen ja tiedolla johtamisen alusta. Huuhkaja- ja Helmaripolun koulutuksessa katse on selkeästi kohdistettu joukkueiden motivaatioilmaston tietoiseen kehittämiseen. Seuraavassa on esimerkki 10-vuotiaiden poikien joukkueen motivaatioilmastosta:

Esimerkki 10-vuotiaiden poikien joukkueen motivaatioilmastosta.

Huuhkaja ja Helmaripolulla olevaan motivaatioilmastoon sisältyy siis seuraavat osa-alueet:
- Tehtäväsuuntautuneisuus (ympäristössä henkilökohtainen kehittyminen ja yrittäminen ovat tärkeää ja pelaajat peilaavat omaa tekemistään suhteessa omaan aiempaan tekemiseensä)
- Kilpailusuuntautuneisuus (ympäristössä voittamista ja muiden kanssa kilpailemista pidetään tärkeänä ja pelaajat peilaavat omaa tekemistään suhteessa muihin)
- Autonomiaa tukeva (pelaajalla on mahdollisuus tehdä valintoja harrastuksessaan ja opetella ottamaan vastuuta omasta harrastuksestaan)
- Sosiaalinen yhteenkuuluvuus (pelaaja tuntee aidosti kuuluvansa joukkueeseen)
- Harjoituksista nauttiminen (pelaaja harrastaa jalkapalloa, koska hän nauttii harjoituksista ja harjoitukset tuovat hänelle iloa)
- Voittamista tukeva (ympäristössä on tärkeää tehdä parhaansa voittaakseen erilaiset peli- ja kaksinkamppailutilanteet)
- Psykologinen turvallisuus (ympäristössä uskalletaan olla oma itsensä, virheet nähdään osana prosessia ja valmentaja koetaan helposti lähestyttävänä)
- Harjoituksen laatutekijät (seuraavat kriteerit ovat osa toimintaa: selkeä tavoite, parhaansa antaminen, sopiva haastavuus, täysi keskittyminen, säännöllinen palaute, riittävät toistomäärät ja osaava valmentaja)

Kuten tästäkin kokonaisuudesta huomaamme valmennuksen mahdollisuus ja haaste on, että asioita, joita voisimme kehittää, on aina enemmän kuin päivässä tunteja. Näin ollen meidän pitää pystyä priorisoimaan mikä on omassa valmennuksessamme kaikista tärkeintä ja miten luomme ympäristöä, joka edesauttaa oppimista ja kehitystä. Motivaatioilmaston taustalle on useita eri tieteellisiä teorioita, mutta kaksi niistä nousee päällimmäisenä muiden ylitse, jotka ovat tärkeä huomioida rakentaessamme joukkueen ilmapiiriä.

Ensimmäinen teoriapohja on nimeltään tavoiteorientaatioteoria, jolla käytännössä tarkoitetaan, miten onnistumisia määritellään ympäristössä. Tähän sisältyy kaksi erillistä ulottuvuutta, jotka ovat tehtävä- ja kilpailusuuntautuneisuus. Erillisellä tarkoitetaan sitä, että ne voivat yhtäaikaisesti vaikuttaa toimintaan ja eivät ole toisistaan täysin riippuvaisia. Eli molemmat voivat olla joko korkealla tai matalalla samaan tai eri aikaan. Tehtäväsuuntautuneisuudessa korostetaan ennen kaikkea omaa kehitystä, yrittämistä ja oppimista. Kilpailusuuntautuneisuudessa puolestaan painotetaan voittamista ja kilpailemista muiden kanssa. Tutkimusnäytöllisesti etenkin lasten urheilussa tulisi korostaa tehtäväsuuntautunutta ympäristöä. Esimerkiksi Jaakkola yhdessä kollegoidensa kanssa tekemässä tutkimuksessa totesi, että suomalaisten juniorijääkiekkoilijoiden tehtäväsuuntautunut ilmasto oli yhteydessä harjoituksista nauttimiseen. (Jaakkola et al., 2016; Roberts, 2012)

Tehtäväsuuntautuneessa ilmapiirissä pelaajille tärkeintä on kehittyä, oppia uutta ja yrittää virheistä huolimatta. Halutessa kehittää tehtäväsuuntautuneisuutta omassa valmennuksessa valmentajien on tärkeä painottaa toiminnassa yrittämistä, pitkäjänteisyyttä ja pelaajien yksilöllistä kehittymistä. Esimerkiksi palautteen annossa on tärkeä korostaa parhaansa antamista ja todentaa pelaajien kehittymistä sekä oppimista (Hienoa syöttö Sanna! Olet selkeästi yrittänyt katsoa missä pelikaverit liikkuvat ennen pallon saamista. Nyt syöttäminenkin on paljon helpompaa). Tämän lisäksi toiminnassa on tärkeä olla virheet salliva ilmapiiri, mutta samaan aikaan pitää huoli, että pelaajien yrittäminen, asennoituminen ja keskittyminen säilyvät hyvällä tasolla. Esimerkiksi jos pelaajien keskittyminen tuntuu karkailevan, niin valmentaja voi pysäyttää toiminnan kymmeneksi sekunniksi ja muistuttaa keskittymisestä (Nyt tuntuu siltä, että keskittyminen on jossain muualla. Jokainen ottaa kerran happea ja kun viiden sekunnin päästä jatketaan, niin haluan nähdä kovempia syöttöjä ja parempia ensimmäisiä kosketuksia). (Balaguer et al., 2012; Duda & Balaguer, 2007; Mageau & Vallerand, 2003)

Toinen teoriapohja on nimeltään itsemääräämisteoria, jolla tarkoitetaan, että ihmisillä on kolme psykologista perustarvetta: autonomia (kokemus, että pystyy vaikuttamaan), kyvykkyys (kokemus, että osaa) ja yhteenkuuluvuus (kokemus, että on osa joukkuetta). Nämä kolme tekijää ovat yhteydessä sisäiseen motivaation, joka tarkoittaa, että yksilö tekee valittua asiaa, koska se tuottaa iloa ja on itsessään palkitsevaa. Valmentajan on tärkeä pohtia, miten nämä kolme tekijää täyttyvät toiminnassa. Seuraavassa on esimerkkejä, miten näitä kolmea eri tekijää voidaan tukea (Ryan & Deci, 2002):

Autonomiaa tukevaa toimintaa voi vahvistaa antamalla vaihtoehtoja sääntöjen tai rajojen puitteissa (valitkaa näistä kolmesta vaihtoehdosta kaksi), perustelemalla miksi jokin asia tehdään ja avaamalla tavoite (tämän tarkoituksena on, että kun pelissä on enää viisi minuutti jäljellä, niin me jaksamme pelata loppuun asti. Nyt on tärkeää antaa parhaansa, vaikka ollaan varmasti väsyneitä) tai esittämällä avoimia kysymyksiä (kenelle tästä voisi pallon syöttää).

Yhteenkuuluvuutta pystyy tukemaan olemalla ensinnäkin itse läsnä, kohtaamalla lapset innostavasti ja arvostavasti sekä rakentamalla luottamuksellista ilmapiiriä. Jos valmentaja saa luotua pelaajille tunteen, että hän arvostaa, kuuntelee ja tukee pelaajia, on hän luonut erinomaisen pohjan toiminnalle. Tämän lisäksi valmentajan on tärkeä luoda pelaajien kanssa toiminnalle yhteiset pelisäännöt, mikä lisää myös yhdenvertaisuuden tunnetta.

Pelaajien kyvykkyyttä valmentaja pystyy tukemaan laadukkaalla suunnittelulla ja organisoinnilla, jolloin harjoituksissa on selkeä rakenne ja tavoite. Tämä mahdollistaa pelaajille paljon aktiivista toimintaa sekä mahdollisuuksia onnistua. Valmentajien on tärkeä oppia luomaan harjoituksia, jotka ovat sopivan haastavia pelaajille, mikä ei tietenkään ole helppo asia ryhmäkokojen ollessa isoja ja taitotasojen vaihtelevia. Tämän tietoinen suunnittelu ja toteuttaminen kuitenkin luovat onnistumiselle edellytyksiä. Valmentajan palautteenannolla on myös suuri vaikutus pelaajien kyvykkyyden kokemuksiin ja lasten valmentajan tulisikin kommunikaatiossaan huomioida seuraavat kolme asiaa: onnistumisten tunnistaminen, virheiden salliminen ja yrittämiseen kannustaminen. Onnistumisten tunnistamisessa on tärkeä huomioida, että hyvin pienilläkin eleillä ja sanoilla on suuri merkitys. Esimerkiksi menemällä harjoituksen jälkeen antamaan pelaajille läpyt ja sanomaan, että ”olen todella tyytyväinen päivän harjoituksesta, tänään selvästi yrititte parhaanne. Samaan malliin vaan!” tai huomiomaan tietyn pelaajan kehityksen sanomalla: ”Olet viime aikoina selvästi keskittynyt paremmin. Huomasitko, kuinka hienosti tänään onnistuit syötöissäsi”.

Mieti minkälainen joukkueesi motivaatioilmasto tällä hetkellä on, mitkä ovat siinä sinulle tärkeimmät asiat? Miten tehtäväsuuntautuneisuus ja sisäisen motivaation kolme tekijää näkyvät omassa valmennuksessasi ja mitä voisit tästä kirjoituksesta viedä omaan arkeesi?

Lähdeluettelo:

Ames, C. (1992). Achievement goals and the classroom motivational climate. Student perceptions in the classroom, 1, 327-348.

Balaguer, I., González, L., Fabra, P., Castillo, I., Mercé, J., & Duda, J. L. (2012). Coaches' interpersonal style, basic psychological needs and the well-and ill-being of young soccer players: A longitudinal analysis. Journal of sports sciences, 30(15), 1619-1629.

Duda, J. L., & Balaguer, I. (2007). Coach-created motivational climate.

Jaakkola, T., Ntoumanis, N., & Liukkonen, J. (2016). Motivational climate, goal orientation, perceived sport ability, and enjoyment within Finnish junior ice hockey players. Scandinavian journal of medicine & science in sports, 26(1), 109-115.

Mageau, G. A., & Vallerand, R. J. (2003). The coach–athlete relationship: A motivational model. Journal of sports science, 21(11), 883-904.

Roberts, G. C., & Kristiansen, E. (2012). Goal Setting to Enchance Motivation in Sport. In G. C. Roberts & D. C. Treasure (Eds.), Advances in Motivation in Sport and Exercise (3), 207-228. Champaign, IL: Human Kinetics

Ryan, R. M., & Deci, E. L. (2002). Overview of self-determination theory: An organismic dialectical perspective. Handbook of self-determination research, 2, 3-33.

Weiss, M. R., Amorose, A. J., & Kipp, L. E. (2012). Youth motivation and participation in sport and physical activity. The Oxford handbook of human motivation, 520-553.

Aleksi Tossavainen (Head of Psychological Performance) työskentelee Eerikkilä Sport & Outdoor Resortissa kokonaisvaltaisen valmennuksen ja hyvinvoinnin osa-alueilla, vastaten psyykkisen osa-alueen kokonaisuudesta. Tossavaisella on urheilu- ja liikuntapsykologian maisterin tutkinto, ja hän työskentelee pääsääntöisesti urheilijoiden, valmentajien, valmennuspäälliköiden, lajiliittojen (Suomen Palloliitto ja Salibandyliitto) kanssa. 

Tällä hetkellä Tossavainen toimii myös psyykkisenä valmentajana FC Hakan Veikkausliigajoukkueessa sekä poikien U19 maajoukkueessa. Tossavainen on myös tietokirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut teokset Voittavat Tavat, Voittavat Tavat 2.0 ja Psykkinen valmennus.