Kids coaches in Finland: José Barboza – “We look for excellence very early, without allowing failure as much”

Juttusarjassa Lasten valmentajien suusta Vuoden lasten valmentajiksi 2021 valitut koutsit jakavat näkemyksiään ja kokemuksiaan lasten valmentamisesta.

FC Futuran lasten valmentaja José Barboza joukkueensa kanssa.

FC Futuran lasten valmentaja José Barboza joukkueensa kanssa.

18.11.2022 klo 17:30

Suomenkielinen käännös englanninkielisen alkuperäishaastattelun alla.

It’s a long way to come from Costa Rica to Finland – both in terms of distance and culture. Formerly a footballer in his native country, José Barboza moved to Porvoo in 2013 and decided to use his passion for the global game of football as a tool to bridge the cultural gap.

– I wanted to introduce myself to the Finnish society, and luckily, football is one of those sports that will always give the possibility to get to know people through the sport. Here in Porvoo, there was a small club called Akilles. I just asked them if there was any possibility to help out, Barboza recalls the story of how he got welcomed to Finnish football. 

After a couple of years with Akilles, the larger club in Porvoo – FC Futura – had seen enough of Barboza’s coaching and asked him to join their ranks as a coach. Ever since, Barboza has been coaching kids at Futura, and was awarded as one of the Kids Coaches of the Year in Finland at the end of 2021. 

He was given the award for his good results at Futura and for being an inspirational coach who has a strong will to teach his players. 

– I enjoy it very much when I see my players are developing, Barboza confirms. 

His coaching philosophy stems from the ideas that mastering the ball at a young age is the key to success as a footballer, and that kids do not even want to pass the ball at an egocentric age. Therefore, Barboza coaches his kids by letting them do as many things with the ball as possible – to dribble four or five players if they can. 

What he most enjoys about coaching is when he sees his players do skills they were previously unable to do. 

– Things that make me happy are when I see a kid first learn a skill, like a “croqueta”, or an outside or an inside cut, or a step-over, or a 360 over a ball – we call it the Maradona turn, I don’t know how to call it in English, in a formal practice – then get it to a functional practise, and finally to a game situation. Or when I see a kid who, previously, could not use the left foot or the right foot is able to receive the ball, to make a dribble and to pass the ball using the weaker foot. That is the best payment I get from the sport. 

“Instead of challenging themselves, they pass the ball to someone else”

Barboza has not encountered many difficulties getting integrated in the Finnish society. He emphasizes over and over again how lovely and kind he thinks Finnish people are. On the pitch, he still coaches in English – which most kids can’t yet understand – but does not feel the language has been an insurmountable barrier, either.

– As I said, when I coach, I focus more on the individual. We rarely talk with the players about how things should happen in the field. I leave that part more to the interpretation of the player. It can be really simple, we just say to the guys - “listen boys, we’re gonna play a 2v2, kaksi vastaan kaksi”. We show them that we are seeking this situation, or we are looking for the ball to come through that channel, or we are looking for the pressure to come from that side. That’s it, Barboza says.

Getting involved in something that one has a passion for is a good way to integrate in a foreign country. 

– It made it faster for me to understand how things are working here. It’s also a good way to get to know and practice the language a bit. I speak Swedish, but I also speak a little bit of Finnish. I hang out with a lot of people and try to talk to as many people as I can, Barboza describes his experiences. 

Still, there is one place in Finland where Barboza has faced a culture clash – it’s the way he coaches football. Many people in Finland prefer seeing kids teams play the passing game over the way Barboza’s teams play, with kids trying to dribble players rather than going for the pass. 

It is Barboza’s wish that people understood better why he coaches like he does.

– Coming from Latin America, it is my opinion that one of the biggest flaws in Finnish football is that the players are poor in the offensive 1v1 situations, Barboza says. 

To support his views, Barboza explains that he has been observing training in several other countries too. 

– A talented kid who likes to play football and has passion for the sport does not want to pass the ball between the ages of 7-11. It’s the most common theme: the Brazilians are like that, the Argentinians are like that, the Danish kids are like that. Their coaches are seeking for players who are skilful, solid at 1v1 and technically good, Barboza says.

He argues that the academies of bigger Finnish clubs pay too much attention to team structure from a very early age on.

– When I see a game of 8 or 9 year old kids in Finland, the first thing they are doing when they receive the ball is to look for a pass. They are not trying to challenge themselves, they are not looking to beat the opponent, they are not trying to create something, they are not looking to shoot the ball. They are looking to pass the ball to someone else, so that someone else has to do something. The thing that player does is to pass the ball to someone else again, Barboza points out.

He believes that kids do not generally have the capacity to play against the instructions from their coaches. 

– This makes the kid lose motivation internally and start getting something that is called external motivation, Barboza describes and explains that while external motivation has an end, internal motivation does not have an end. 

This distinction between different sources of motivation is something that he wishes people understood better. Externally motivated players will do things that the coaches are asking for, while internally motivated players will do anything in their power to become better.

– Internally motivated kids are the ones doing a lot with the ball on their own, playing outside with their friends. They have many more tools than the player who is only attending training – they can dribble, have more creative capacity and become much more experienced in different kinds of situations, Barboza describes. 

He thinks externally motivated kids can also become footballers, but they need to be lucky to be in the right environment and have coaches that can stimulate and get the motivation out of them. 

– Those kids might be really talented, but if they don’t have the right coaches, they often say at 14 or 15 years old, “no listen, I don’t have motivation, I have never enjoyed this thing, thank you, but no thank you” and quit, Barboza worries. 

“If you try 20 times, you can be sure to succeed once or twice”

As a Latin American, Barboza wishes that people in Finland could see how some of the most attractive players in today’s game trained when they were kids.  

– Brazilian players like Neymar, Vinicius or Antony did not become that good at it by passing the ball at 10 years old, Barboza says and quotes Marcelo Bielsa. “The biggest truth in football is that you have to be able to beat your opponent. If you cannot beat your straight opponent on the pitch, the possibilities are very limited”. 

While Barboza does also note that tactical training has its benefits in how players learn defensive skills, and accepts that Finnish football is not going to produce the Brazilian type of offensive players – he hopes that Finnish football is going to put more emphasis into teaching offensive 1v1 abilities, regardless. 

– At 15 or 16 years of age, players here tend to lack critical offensive 1v1 abilities and struggle to keep the ball under pressure. Those are skills that you have to motorically learn as a kid. To learn them as a kid, you have to be brave, to learn to try and to dare to try, Barboza says.

– But maybe it’s something we don’t pay attention to. Maybe we watch the kids’ game through the concept of “which team is better”, and “which looks most beautiful on the pitch”, Barboza continues – believing that this is counterproductive. It is extremely rare to get more than a couple of professional players out of one single junior team anywhere. 

– I think that we look for excellence very early without allowing failure as much. By not allowing failure, we are cutting the creativity and also the daring of the player. If your creativity levels and daring are not at a top level when you are 15 or 16, your possibilities of playing in certain scenarios are very limited, Barboza worries. 

To Barboza, it doesn’t matter if a kid makes a mistake on the pitch.

– When a kid tries to do something over and over again, you might go to them as a coach, and ask  “what are you doing, you are losing the ball”. However, if you let the kid do the same thing 20 times, you can be sure the kid is going to succeed once or twice.  When the kid succeeds and learns the timing, the momentum of the skill, the kid is going to master the skill. When the kid masters the skill, that’s a massive tool for the big game, Barboza says. 

Therefore, he thinks that the right solution is letting the kids play. 

– Nothing bad is going to happen when a kid is trying to dribble one, two, three defenders! This kid will be closer to achieving the dream than the kid who is not trying. I can guarantee you that, 150 percent.  

In spite of differences in footballing philosophies between him and his new home country, Barboza wants to emphasize that he doesn’t want to criticize anybody in Finland. He’s saying he only wishes the best for football in the country. 

– I have a daughter, she is Finnish, and I wish that one day I can go and watch a World Cup with her, and wear a Finland shirt with her. Maybe that’s my dream, because she doesn’t like football! That would be the only way I could get her to watch the game, Barboza laughs. 

– But that’s the solid wish. I would probably cry the day I see Finland play in a World Cup. 

Patience is virtue

Final question – what’s the single most important thing when coaching kids in football?

– Patience. This is about patience, Barboza replies without hesitation, explaining how that development doesn’t happen in one hour, or even in one year. There are talented kids who might be late-developing biologically or mentally at a certain age. 

That’s why Barboza wants to avoid making conclusions about players early. He says this is something he learned while getting coaching education in Argentina and visiting massive, historic clubs like Boca Juniors and Vélez Sarsfield. 

– They have kids there who were so extraordinarily good when they were 12 years old that you would not believe it if I told you. But when the kids were 15, they just didn’t break through, while others did.

– For coaches, patience, love and letting the kids be kids is extraordinarily important. Every player you have, who has any kind of quality – you have to love them, engage them in the sport. They are always potential national team players, Barboza concludes. 

Costaricalainen Barboza on valmentanut lapsia siitä lähtien kun tuli Suomeen 2013.

Costaricalainen Barboza on valmentanut lapsia siitä lähtien kun tuli Suomeen 2013.

Lasten valmentajien suusta: José Barboza - "Pyrimme täydellisyyteen liian aikaisin, emmekä anna mahdollisuutta epäonnistua"

Costa Ricasta on pitkä matka Suomeen – sekä etäisyydessä että kulttuurieroissa mitattuna. Sieltä kotimaassaan aikaisemmin jalkapalloa pelannut José Barboza muutti Porvooseen vuonna 2013, ja päätti käyttää intohimoaan jalkapalloon työkaluna kulttuurien välisen etäisyyden umpeen kuromisessa.

– Halusin esitellä itseni suomalaiselle yhteiskunnalle. Onneksi jalkapallo on yksi niistä urheilulajeista, jotka mahdollistavat toisiin ihmisiin tutustumisen ympäri maailman. Kun tulin Porvooseen, kysyin paikallisesta Akilleksesta, onko mitään mahdollisuutta auttaa heitä. He toivottivat minut tervetulleeksi, Barboza kertoo.

Parin Akilles-vuoden jälkeen FC Futuran valmennuspäällikkö tuli kysymään, haluaisiko Barboza vaihtaa seuraa. Siitä lähtien Barboza on valmentanut junioripelaajia Futurassa, ja hänet palkittiin yhtenä Vuoden 2021 lasten valmentajista Suomessa. Perusteissa Barbozaa kehuttiin hänen tuloksellisesta työstään lasten parissa sekä vahvasta halusta opettaa, innostaa ja myös kehittyä itse.

– Nautin siitä, kun näen, miten pelaajani kehittyvät, Barboza vahvistaa. 

Valmennusfilosofiansa Barboza perustaa kahteen asiaan. Pallon kesyttäminen jo nuorella iällä on avain menestykseen jalkapalloilijana, eivätkä lapset oikeastaan edes halua syöttää palloa tietyssä iässä. Siksi Barboza valmentaa lapsiaan antamalla heidän tehdä mahdollisimman paljon asioita pallon kanssa. Yrittää harhauttaa neljää, viittäkin vastustajaa, jos mahdollista. 

Barboza nauttii valmentamisessa eniten siitä, kun hän näkee pelaajiensa oppivan asioita, joita he eivät ennen pystyneet tekemään. 

– Nautin siitä, kun näen lapsen oppivan harhautuksen, kuten vaikka käännöksen pallon kanssa, “croquetan”, askelharhautuksen tai Maradona-harhautuksen, ensin formaalissa harjoituksessa, sitten siirtävän harhautuksen käytännön tilanteeseen ja lopulta pelitilanteeseen. Tai siitä, kun näen lapsen joka ei ensin osannut käyttää vasenta tai oikeaa jalkaa oppii käyttämään heikompaa jalkaansa pallon vastaanottamiseen, kuljettamiseen ja syöttämiseen. Sellainen on parasta palkkaa, mitä saan jalkapallosta. 

“Sen sijaan, että he haastaisivat itseään, he syöttävät pallon toiselle pelaajalle”

Barboza ei ole törmännyt moniin vaikeuksiin suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän painottaa monta kertaa, miten mukavia ja ystävällisiä suomalaiset ihmiset ovat. Kentällä Barboza käyttää edelleen englannin kieltä, jota kaikki lapset eivät vielä osaa, mutta kielimuurikaan ei ole aiheuttanut aivan mahdottomia vaikeuksia. 

– Kuten sanoin, keskityn valmentamisessani enemmän yksilöön. Puhumme pelaajien kanssa harvoin siitä, miten asioiden pitää kentällä tapahtua. Jätän sen asian pelaajan tulkittavaksi. Valmentamiseni saattaa olla hyvin yksinkertaista: “Listen boys, we’re gonna play a 2v2, kaksi vastaan kaksi.” Näytämme pelaajillemme, että pyrimme tähän tilanteeseen, tai haluamme pallon menevän tätä kanavaa pitkin, tai paineen tulevan tuolta puolelta. That’s it, Barboza sanoo. 

Harrastuksiin osallistuminen ylipäätään on hyvä tapa integroitua vieraaseen maahan. 

– Jalkapallon parissa toimiminen on auttanut minua ymmärtämään, miten asiat toimivat Suomessa. Se on myös hyvä tapa oppia tuntemaan kieltä ja harjoitella sen puhumista. Puhun ruotsia ja vähän suomea. Vietän aikaa kaikenlaisten ihmisten kanssa ja yritän puhua niin monien kanssa kuin mahdollista, Barboza kuvailee kokemuksiaan suomalaiseen yhteiskuntaan saapumisesta. 

On silti yksi paikka, missä Barboza on kohdannut kulttuurien yhteentörmäyksen. Jalkapallokentällä monet suomalaiset suosivat jo lapsivaiheessa ajatusta syöttelevistä joukkuepelaajista yli Barbozan vision, jossa lapset yrittävät tehdä kuljetuksia ja harhautuksia ennen kuin etsivät mahdollisuutta syöttää. 

Barboza toivoo voivansa selittää, miksi hän valmentaa kuin valmentaa. 

– Tulen latinalaisesta Amerikasta. Minun mielestäni yksi suurimmista puutteista suomalaisessa jalkapallossa on se, että täällä pelaajat ovat heikkoja 1v1 -tilanteissa, Barboza sanoo. 

Hän perustelee näkemyksiään kertomalla tutkineensa lasten valmentamista monissa muissa maissa. 

– Lahjakas lapsi, joka pitää jalkapallosta ja on siitä intohimoinen ei halua syöttää palloa 7-11 -vuotiaana. Se on yleistä joka puolella - Brasiliassa, Argentiinassa, Tanskassa. Heidän valmentajansa haluavat pelaajia, jotka ovat taitavia, vahvoja 1v1 -tilanteissa ja teknisesti hyviä, Barboza jatkaa.

Hänen mielestään isompien suomalaisseurojen akatemioissa annetaan liikaa huomiota joukkueen struktuurille jo varhaisessa vaiheessa. 

– Kun näen 8- ja 9-vuotiaiden lasten pelaavan Suomessa, ensimmäinen asia, mitä he tekevät vastaanotettuaan pallon on syöttöpaikan etsiminen. He eivät yritä haastaa itseään, he eivät yritä ohittaa vastustajan pelaajaa, he eivät yritä luoda mitään. He etsivät mahdollisuuksia syöttää pallo jollekin toiselle, jotta sen toisen täytyy tehdä jotain. Sitten se joku muu yrittää taas syöttää pallon jollekin muulle, Barboza huomioi. 

Barbozan mielestä lapset eivät osaa pelata valmentajiensa ohjeiden vastaisesti. 

– Silloin lapsi alkaa menettää sisäistä motivaatiotaan ja saada sen tilalle ulkoista motivaatiota, Barboza kuvailee. Siinä missä ulkoinen motivaatio on rajallista, sisäinen motivaatio ei ole. 

Valmentaja toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät motivaationlähteiden eroavaisuutta paremmin. Ulkoisesti motivoituneet pelaajat tekevät niitä asioita, mitä heidän valmentajansa haluavat, sisäisesti motivoituneet pelaajat pyrkivät tekemään kaikkensa ja kehittymään omaehtoisesti. 

– Sisäisesti motivoituneet lapset ovat yleensä niitä lapsia, jotka tekevät paljon asioita pallon kanssa ulkona kavereiden kanssa. Nämä lapset saavat peliinsä paljon enemmän työkaluja kuin sellaiset pelaajat, jotka käyvät pelkästään harjoituksissa. He pystyvät kuljettamaan ja harhauttamaan, heillä on enemmän luovuutta ja kokemusta kaikenlaisissa eri pelitilanteissa, Barboza kuvailee. 

Hän uskoo, että ulkoisesti motivoituneista lapsistakin voi tulla jalkapalloilijoita, mutta he tarvitsevat onnea, jotta he pääsevät oikeaan ympäristöön toimimaan sellaisten valmentajien kanssa, jotka osaavat motivoida heitä oikealla tavalla. 

– Jos he eivät saa sellaisia valmentajia, käy usein niin, että viidentoista ikävuoden kieppeillä he sanovat “sori, en oikeastaan ole ikinä ollut motivoitunut jalkapallosta. Kiitos, mutta ei kiitos”, ja lopettavat, Barboza suree. 

“Jos yrität 20 kertaa, onnistut varmasti kerran tai kaksi”

Latinalaisamerikkalainen Barboza toivoisi, että suomalaiset näkisivät omin silmin, miten jotkut maailman viihdyttävimmistä pelaajista nykypäivän jalkapallossa harjoittelivat lapsina. 

– Brasilialaiset pelaajat kuten Neymar, Vinicius tai Antony eivät tulleet niin hyviksi, koska he syöttelivät palloa kymmenvuotiaina, Barboza sanoo ja lainaa Marcelo Bielsaa. “Jalkapallon suurin totuus on, että kentällä pitää voittaa vastustajan pelaaja. Jos et voita omaa vastapelaajaasi kentällä, mahdollisuutesi ovat hyvin rajalliset”.

Toki Barboza huomioi, että taktinen harjoittelu hyödyttää erityisesti pelaajien puolustustaitoja. Suomessa tuskin edes voisi kasvattaa suuria määriä brasilialaistyyppisiä hyökkääjäpelaajia. Siitä huolimatta hän toivoisi, että Suomessa annettaisiin enemmän huomiota hyökkäyspään 1v1 -taitojen opettamiselle. 

– 15-16 -vuotiaat suomalaispelaajat tapaavat olla puutteellisia hyökkäyspään 1v1 -taidoiltaan ja heillä on vaikeuksia pitää palloa paineen alla. Ne ovat taitoja, jotka täytyy oppia motorisesti jo lapsena. Oppiakseen ne lapsena, täytyy olla rohkea, oppia yrittämään ja uskaltaa yrittää, Barboza uskoo. 

– Mutta ehkäpä se on jotain, mille emme anna riittävästi huomiota. Ehkäpä katsomme lasten pelejä joukkueiden paremmuuteen ja pelin kauneuteen perustuvien linssien läpi, Barboza jatkaa. Hän uskoo, että liian vahva keskittyminen joukkuepelaamiseen lapsuusvaiheessa on hyödytöntä, melkeinpä vahingollista. On hyvin harvinaista, että mistään juniorijoukkueesta nousee kahta, kolmea ammattilaispelaajaa enempää.

– Luulen, että pyrimme täydellisyyteen todella varhain, emmekä anna lapsille riittävästi tilaa epäonnistua. Kun emme anna mahdollisuuksia epäonnistua, vaikuttaa se pelaajien luovuuteen ja uskallukseen kentällä. Jos luovuus ja uskallus eivät ole huipussaan 15-16 -vuotiaana, ovat pelaajan mahdollisuudet tietynlaisissa pelitilanteissa hyvin rajalliset, Barboza uskoo. 

Hän ei itse välitä siitä, että lapset tekevät toisinaan virheitä kentällä. 

– Kun lapsi yrittää tehdä jotain kikkaa kerta toisensa jälkeen, on valmentajalla mahdollisuus mennä sanomaan heille “mitä sinä teet, menetät pallon”. Mutta jos annat lapsen tehdä saman asian 20 kertaa, hän onnistuu varmasti kerran tai kaksi. Kun lapsi onnistuu, hän oppii vähitellen kikan oikean ajoituksen ja momentumin. Kun hän oppii ne, tulee siitä valtavan tärkeä työkalu jalkapallokentille, Barboza sanoo. 

Siksi hänen mielestään oikea ratkaisu on antaa lasten pelata.

– Mitään pahaa ei tapahdu, jos lapsi yrittää harhauttaa yhden, kaksi, kolme puolustajaa! Se lapsi on lähempänä unelmansa saavuttamista kuin toinen lapsi, joka ei yritä. Voin vakuuttaa sen asian 150-prosenttisesti. 

Jalkapallofilosofisista eroavaisuuksista huolimatta Barboza haluaa alleviivata, ettei halua kritisoida kenenkään toimintaa Suomessa. Hänen suuri toiveensa on, että jalkapallo täällä ottaisi edistysaskeleita. 

– Minulla on suomalainen tytär, ja toivon, että joskus voimme mennä katsomaan MM-kisoja yhdessä hänen kanssaan Suomi-paidat päällä. Kenties unelmoin siitä, koska tyttäreni ei oikein pidä jalkapallosta, ja se olisi ehkä ainut tapa saada hänet katsomaan pelejä kanssani! Barboza nauraa. 

– Mutta sitä minä oikeasti toivon, että Suomi pelaisi joskus MM-kisoissa. Varmaan itken sinä päivänä, kun näen sen. 

Kärsivällisyys on hyve 

Viimeinen kysymys Barbozalle: mikä yksittäinen asia on tärkeintä lapsia valmennettaessa?

– Kärsivällisyys. Valmentamisessa on kyse kärsivällisyydessä, Barboza vastaa miettimättä ja selittää, ettei kehitystä tapahdu yhdessä tunnissa, eikä välttämättä edes yhdessä vuodessa. Tietynikäiset lahjakkaat lapset saattavat vain kehittyä myöhässä, joko henkisesti tai biologisesti. 

Siksi Barboza ei halua tehdä johtopäätöksiä pelaajista liian aikaisin. Sen hän kertoo oppineensa, kun hän oli hankkimassa valmentajakoulutusta Argentiinassa valtavien ja perinteikkäiden suurseurojen, kuten Boca Juniorsin ja Vélez Sarsfieldin vieraana. 

– Siellä on lapsia, jotka olivat 12-vuotiaana niin hyviä, ettet uskoisi sitä, ellet näkisi omin silmin! Mutta 15-vuotiaina nämä pelaajat eivät vain tehneet läpimurtoa, ja toiset pelaajat ottivat heidän paikkansa. 

– Valmentajille kärsivällisyys, rakkaus ja kyky antaa lasten olla lapsia ovat valtaisan tärkeitä asioita. Valmentajana sinun pitää rakastaa jokaista pelaajaa, joilla on minkäänlaisia hyviä ominaisuuksia, ja saada heidät heittäytymään pelille, koska kaikki pelaajat ovat aina mahdollisia tulevaisuuden maajoukkuepelaajia, Barboza päättää. 

Lisää aiheesta

Seuraa meitä

Liity postituslistalle

Saat alennuksen Huuhkajien ja Helmareiden ottelulipuista. Lisäksi saat etuosto-oikeuden Huuhkajien ottelulippuihin sekä etuja Maajoukkueen verkkokauppaan.

Postituslistalle liittyminen