Innostamisen taidot korostuvat lasten valmennuksessa

Jani Tulehmo on toiminut lasten valmennuksen projektipäällikkönä lokakuusta 2021 lähtien. Projekti jatkuu syksyyn 2023 asti, mutta lasten valmentamisen kehittäminen on hyvin moniulotteista ja pitkäjänteistä työtä. Tulehmon mukaan pikavoittoja ei ole jaossa, mutta nyt tavoitteena on antaa sysäyksiä, joilla pystytään vaikuttamaan lasten harjoittelun laatuun ja vaikuttavuuteen.

Aluksi Palloliitto kävi seurojen kanssa vuoropuhelua siitä, millaista on hyvä lasten valmentaminen ja mihin suuntaan lasten jalkapallovalmennusta tulisi viedä. Keskustelujen pohjalta luotiin visio, joka muotoutui lopulta yhteiseksi tavoitetilaksi ”pelille heittäytyvät lapset”. Valmentamista halutaan ohjata yhä lapsilähtöisempään ja pelikeskeisempään suuntaan. Samalla tavoitteena on vahvistaa täysillä tekemisen kulttuuria. Valmentamisessa vaaditaan paljon erilaisia taitoja, mutta nyt käynnissä olevassa projektissa keskiöön on nostettu innostamisen taidot.

- Olemme valinneet tärkeimpiä ydintaitoja, joissa kehittymällä uskomme saavuttavamme entistä energisempiä, innostavampia ja kehittävämpiä harjoitustapahtumia, Tulehmo sanoo.

Ydintaitoihin kuuluvat muun muassa palautteenantotaidot, esiintymistaidot, ryhmänhallintataidot ja lasten kohtaamisen taito. Kaiken pohjana toimivat taidot harjoitusten suunnitteluun ja organisointiin.

- Puhumme usein liikaa taktisista sisällöistä liian varhaisessa vaiheessa. Niiden sijaan meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen, kuinka innostavasti valmennamme lapsia. Koen, että meillä pitää olla parempia taitoja ja työkaluja valmentaa ihmisiä, jotta myös pelin sisältöjen ja taitojen opettaminen olisi tehokkaampaa. Siksi tässä projektissa nyt pureudutaan etenkin valmentamisen psyykkisiin ja sosiaalisiin taitoihin, Tulehmo kertoo.

Palloliiton valmentajakoulutuksia on kehitetty ja sisältöjä uudistettu, jotta ne palvelisivat tarpeita mahdollisimman hyvin. Tulehmon mukaan koulutuksissa on kiinnitetty viime vuosina aiempaa enemmän huomiota psyykkisiin ja sosiaalisiin valmennussisältöihin. Nyt erityisesti lapsuusvaiheen valmentajille halutaan tuoda yhä enemmän sisältöä innostamisen taidoista.

Lasten valmennuksen kehittymisen seuraaminen on luonnollisesti lyhyellä aikavälillä haastavaa. Ilman konkreettista kentällä tapahtuvaa havainnointia on hyvin vaikea ohjata valmennustoimintaa haluttuun suuntaan. Tähän tarpeeseen on Palloliitossa käynnistetty harjoitusten seurantamallin rakentaminen yhteistyössä seurojen kanssa sekä lapsuus- että nuoruusvaiheeseen.

Vaikuttavat harjoitukset ja pelille heittäytyvät lapset

Palloliiton visiona on olla menestyvä jalkapallomaa ja hyvinvoinnin kasvattaja. Lapsuusvaiheen tärkein tavoite on saada lapset rakastumaan lajiin ja innostumaan liikunnasta. Silloin lapset pelaavat todennäköisemmin jalkapalloa myös omalla ajallaan ja myös muun omaehtoisen liikunnan määrä kasvaa.

Yksi strategiaprojektin keskeisistä viesteistä on, että jokainen seura voi olla lasten valmennuksen huippuseura. Tavoitteena on, että lapset saisivat seurasta riippumatta jalkapalloharrastuksen ensimmäisistä vuosista mahdollisimman samanlaisen kokemuksen.

- Haluaisimme, että lapsilla olisi mahdollisuus ja rauha kehittyä lähellä omaa ympäristöään. Meidän pitää pyrkiä kehittämään lasten harjoitusympäristöjä niin, että jokaisella jalkapalloilevalla lapsella ja nuorella on mahdollisimman hyvä alusta harrastaa ja ponnistaa eteenpäin.

Huomattava osa suomalaisista lapsista päätyy jossain vaiheessa ainakin kokeilemaan jalkapalloa, joten Tulehmon mukaan jalkapallon lapsuusvaiheen harjoituksilla on kokonaiskuvan kannalta suuri merkitys.

- Kun lapsi tulee ensimmäistä kertaa jalkapalloharjoituksiin, se on lajin käyntikortti. Valmentajat ovat kentällä täyttämässä lasten tarpeita ja odotuksia. Jos harjoitukset ovat innostavia ja mielekkäitä, on niillä yksittäisen seuran elinvoiman lisäksi laajempi hyvinvointia tukeva yhteiskunnallinen merkitys. Lapsi ja perhe kiinnittyvät seuran toimintaan saatuaan vaikuttavan kokemuksen jalkapallosta ja urheilusta.

Lapset muodostavat jo aikaisessa vaiheessa mielikuvan siitä, millaista jalkapalloharjoittelu on. Harjoituksissa olisi tärkeää välttää kaikkea passivoittavaa toimintaa, kuten tarpeetonta jonossa seisomista ja valmentajan pitkiä ohjeistuksia. On erittäin tärkeää suunnitella harjoitusten sisältöä ja johtamista lasten odotusten ja kehitysvaiheen kautta. Tulehmo antaa havainnollistavan esimerkin harjoitusten organisoinnin merkityksestä.

- Jos 75-minuuttisesta harjoituksesta 60% on aktiivista lajinomaista liikkumista, se tarkoittaa, että harjoituksen aikana on tehty 30 minuuttia jotain muuta. Se ei ehkä tunnu yksittäisen harjoituskerran kohdalla merkitykselliseltä, mutta kun se toistuu monta kertaa viikossa ja kertaantuu jopa vuodesta toiseen, huomataan, että lapsuusvaiheen aikana hukataankin jo satoja tunteja harjoitusaikaa.

Jos harjoitus on hyvin organisoitu ja palautteenantohetket ovat tehokkaita, voi aktiivista jalkapalloaikaa olla Tulehmon mukaan 80% harjoituksesta. Sen tulisi olla tavoite jokaisessa lasten harjoitustapahtumassa.

- Lasten harjoituksia kannattaa suunnitella ja organisoida paljon erilaisten kisailujen ja pienpelien varaan, jotta tapahtumaan saadaan paljon lasten odottamaa toimintaa ja pelien synnyttämää energiaa. Erilaisilla peleillä pystyy opettamaan montaa asiaa, liikkumiseen saadaan vauhtia ja lapsilla on hauskaa. Harjoitetyypistä riippumatta valmentajan tulisi aina varmistaa, että toistoja ja liikettä tulee runsaasti.

Palautetta myös valmentajille

Tulehmon mukaan avainrooleissa ovat seurojen valmennus- ja junioripäälliköt, jotka päättävät seuroissaan lapsuusvaiheen valmennussisällöistä. Seurojen kanssa käytävän vuoropuhelun myötä tavoitteena on viedä lapsuusvaiheen valmennusta yhdessä samaan suuntaan. Eri puolilla Suomea toteutetaan tällä hetkellä myös tehovalmennusjaksoja, joissa Palloliiton kouluttajat sparraavat ja tukevat lasten valmentajia konkreettisesti kentällä.

Seurojen valmennus- ja junioripäälliköillä on keskeinen rooli tavoitteiden jalkauttamisessa. Lasten valmentajien ydintaitojen siirtyminen arkeen vaatii kentillä tapahtuvaa havainnointia ja vuorovaikutusta. Päämääränä on valmennuskulttuuri, jossa voidaan keskustella avoimesti ja olla avoimia palautteelle.

Lapset ja nuoret pelaajat tarvitsevat runsaasti palautetta kehittyäkseen, mutta myös valmentajat tarvitsevat lisää tietoa ja palautetta toiminnastaan. Tulehmon näkemyksen mukaan valmentajat jäävät herkästi ilman palautetta – oli kyse sitten korjaavasta tai vahvistavasta palautteesta. Hän haluaakin haastaa seurojen valmennuspäälliköitä käymään valmentajien kanssa yhä säännöllisempää vuoropuhelua lapsuusvaiheen valmentamisen ydintaidoista.

- Lasten valmennuksesta vastaavien kannattaa miettiä, kiinnittävätkö he riittävästi huomiota siihen, miten valmentaja esiintyy, kohtaa lapset ja antaa pelaajille palautetta. Luoko valmentaja toiminnallaan sellaisen ilmapiirin ja motivaatioilmaston, joka mahdollistaa pelille heittäytymisen? Täysillä yrittämisen kulttuuri lähtee tästä, Tulehmo sanoo.

- Korjaavan palautteen antaminen vaatii palautteenantajalta rohkeutta ja hyviä sosiaalisia taitoja, koska esimerkiksi vuorovaikutustaitoihin, kuten esiintymiseen ja kommunikointitaitoihin, liittyvässä keskustelussa mennään lähemmäksi valmentajan persoonaa. Pitäisi myös muistaa, että valmentajat kaipaavat myös vahvistavaa ja myönteistä palautetta. Maassamme toimii lukuisia erinomaisia lasten valmentajia, joiden laadukasta työtä ei voi arjen keskellä koskaan korostaa liikaa.

Työkaluja valmentajille

Palloliiton tavoitteena on myös nostaa lasten valmennuksen arvostusta lisäämällä keskustelua ja ymmärrystä valmentamisesta. Yhtenä osoituksena siitä viimeisimmässä Seurojen ääni –seminaarissa palkittiin useita lasten valmentajia eri puolilta Suomea, joiden tarinoita voi lukea omasta juttusarjastaan. Myös Captain´s Ball -gaalassa jaettiin viime vuonna ensimmäistä kertaa Jyrki Heliskoski -kunniapalkinto, jonka vastaanottivat ensimmäisinä Reijo Pihl ja Pertti Kemppinen vuosikymmenien arvokkaasta työstä lasten jalkapallovalmennuksen eteen.

- Joku valmentaja voi olla omalla alueellaan esimerkiksi tärkeä toiminnan ylläpitäjä, jota ilman lapsilla ei olisi mahdollisuutta harrastaa jalkapalloa. Joku toinen taas voi olla erityisen taitava sytyttäjä ja innostaja tai erityisen hyvä taidon opettaja. Jos harjoitukset ovat innostavia, ja niissä syntyy rakkaus lajiin, pelaajamäärät ovat voineet kasvaa valmentajan ansiosta. Hyvää ja arvokasta lasten valmentajuutta on monenlaista, Tulehmo korostaa.

Valmentamisen voi aloittaa matalalla kynnyksellä. Suomessa on tavallista, että lapsuusvaiheen valmentajat ajautuvat lajin pariin oman lapsensa kautta. Uudet valmentajat olisi tärkeää saada innostettua mukaan starttivaiheen valmentajakoulutuksiin, jotta he saisivat heti alkuvaiheessa työvälineitä valmentamiseen.

- Starttikoulutuksia käydään paljon, mutta lasten valmennuksen parissa on yhä paljon valmentajia, jotka eivät ole käyneet koulutuksia. Koulutustiimissä mietimme jatkuvasti, miten saisimme mahdollisimman monet valmentajat lähtemään koulutuspolulle. Kehitämme sisältöjä ja toteutusmalleja sekä etsimme keinoja entistä parempaan saavutettavuuteen. Toivon, että seurat ympäri maan kannustavat valmentajiaan tarttumaan koulutustarjontaan.

Lastenvalmentajaklubi | Facebook