Lapset kasvavat esimurrosikään saakka keskimäärin 5-6 senttimetriä vuodessa. Sitten tulee kasvupyrähdys, joka nostaa kasvuvauhdin kahdeksan tai jopa kymmenen sentin vuosivauhtiin. Tähän vaiheeseen tullaan hyvin yksilöllisesti.

”Tyttöjen kasvupyrähdys voi alkaa 9,5 vuotiaana tai lähempänä neljäätoista ikävuotta. Pojilla se alkaa aikaisintaan 10,5 vuotiaana , mutta saattaa lykkääntyä jopa yli kuuteentoista ikävuoteen”, kertoo lastentautien emeritusprofessori Ilkka Välimäki Turun yliopiston Lastenklinikalta.

Paitsi pyrähdyksen alkamisen ajankohdassa, eroa on myös siinä, kuinka pitkän ajan pyrähdys kestää. Sekä alkuajankohta että pyrähdyksen pituus ovat geneettisesti määräytyviä asioita, joihin ei voi vaikuttaa.

”Kasvun kiihtyminen on merkki lasten murrosiän alkamisesta. Tässä kehityksen vaiheessa tapahtuu toki paljon henkiselläkin puolella, on tyypillistä, että silloin lapsi alkaa harrastaa lyhytjänteisesti eri asioita, haetaan omaa liikuntalajia, joka yleensä on sama kuin kaverilla. Ja osa nuorista taas lähtee hyvin voimakkaasti treenaamaan omaa lajiaan”, Välimäki kuvailee.

Kypsyminen on viimeisen viidenkymmenen vuoden sisällä varhentunut. Nykyään Pohjolankin lapset saavuttavat murrosiän suunnilleen samaan ikäisenä kuin Välimeren seudun lapset. Syytä ei tiedetä, mutta eräänä selityksenä pidetään ravitsemusta.

Eri ryhmiin ja lajeihin

Erimittaisia ikätovereita voi harjoituksissa eriyttää eri ryhmiin, kuten Jyväskylän Norssin liikunnanopettaja ja tutkija Arja Sääkslahti tekee. ”Meidän neljäsluokkalaisista pisin tyttö on 160 senttimetriä ja lyhin 130 senttimetriä pitkä. Myös painoeroa heillä voi olla parikymmentä kiloa, eikä esimerkiksi koripallopelissä ole mitään mieltä harjoittaa näin erikokoisia lapsia samassa ryhmässä. Pienen on turha kurkotella palloa kun iso ottaa sen päältä ja vie koriin vaivatta”, Sääkslahti kuvaa.

Ikätovereitaan lyhyemmät lapset ryhtyvät usein harrastamaan lajeja, joissa pienuudesta on etua. Tällaisia taitolajeja ovat esimerkiksi telinevoimistelu, taitoluistelu ja tietyt pallopelit. ”Pieni voi olla koordinaatiota vaativissa liikkeissä taitava ja esimerkiksi jalkapallossa nopea puikkelehtija”, Arja Sääkslahti kuvaa.

Uinti taas houkuttelee nopeasti kehittyviä, isokokoisia lapsia, joilla on kehossaan enemmän kelluttavaa rasvaa ja joilla on paljon lihasvoimaa. Isosta koosta on etuja joukkuepelissä. Pitkälle ulottuvat raajat nappaavat pallon ja suurimassainen keho pelottaa vastustajan. Lapset ovat erilaisia myös siksi, että osalla on lihaksissaan suurempi osuus hitaita, osalla nopeita lihassoluja. Näillä solutyypeillä on erilainen tehtävä.

”Nopeat lihassolut ovat nopeasti supistuvia lihassyitä, jotka tuovat lihaksiin enemmän räjähtävää lihassuorituskykyä. Perittynä ominaisuutena hitaitten lihassyiden runsas osuus lisää edellytyksiä kestävyysurheiluun”, Ilkka Välimäki kuvaa.

Kasvattajat eettisyyden vartijoina

Ilkka Välimäki ja Arja Sääkslahti toivovat liikuntakasvattajilta ja vanhemmilta ymmärtäväisyyttä lapsen liikuntaharrastusta tuettaessa. ”Lapsiurheilun on oltava hauskaa. Viisaat vanhemmat paneutuvat lapsen asioihin, neuvovat kärsivällisyyteen ja lohduttavat, jos harrastuksessa ei tulekaan odotettuja tuloksia heti”, Välimäki sanoo.  

”Lasten eriyttämisessä eri ryhmiin täytyy olla hienovarainen. Liikunnanopettajana esimerkiksi painituntia suunnitellessani mietin jo etukäteen, ettei pariksi joudu se luokan isoin ja pienin ja junailen asian tunnilla huomaamattomasti”, Sääkslahti kuvailee.

Niin iso kuin pieni voi kokea kokonsa ongelmana. Taitava ohjaaja auttaa nuorta löytämään omat vahvuutensa ja liikuntamuotonsa. Nopeassa kasvuvaiheessa oleva kudos on tavallista alttiimpi venähdyksille ja rasitusvammoille. Kasvupyrähdyksen aikana nuori voi tuntea itsensä kömpelöksi, kun oman kehon rajat eivät vielä ole löytyneet.

Ulkoileva lapsi osaa

Usein oletamme lapsen tulevan myös liikunnan perustaidoissa kuten kävelyssä, juoksemisessa ja hyppäämisessä näihin vaiheisiin kuin itsestään, biologisen kehitystahdin määräämänä ajankohtana. Kuitenkin nämä ilmiöt ovat vain osaksi biologisia. Perheen peruselämäntavalla ja lapsen arkiliikuntaympäristöllä on yllättävän suuri merkitys perusliikuntataitoihin. Tutkija Arja Sääkslahti on selvittänyt Turun yliopiston pitkäaikaisessa, sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn tähtäävässä laajassa STRIP-projektissa ulkoilun merkitystä lapsen kehitykselle.  

”Yli sadan 3-4-vuotiaan lapsen perheestä koostuva ryhmä sai kannustusta ulkoleikkeihin, retkeilyyn, arkiliikuntaan lapsen kanssa. Lasten liikunnalliset taidot tarkistettiin kolmen vuoden ajan kaksi kertaa vuodessa kävely-, juoksu-, hyppy- ja pallon käsittely -testeillä ja heidän kehitystään verrattiin vertailuryhmän perheen lasten kehitykseen, joille vastaavaa kannustusta ei annettu”, Arja Sääkslahti kertoo.

Tutkimuksessa huomattiin, että ulkona ja lähiympäristön leikkikentillä paljon liikkuneiden perheiden lasten perusliikuntataidot olivat kehittyneet vertailuryhmän lasten taitoja paremmin. ”Ulkoilun merkitys taitojen kehittymiselle näkyi myös siinä, että interventioperheiden lasten liikuntataidoissa oli suurempia edistysharppauksia kesäaikaan, jolloin ollaan paljon ulkona”, Sääkslahti sanoo.

Pohja luodaan lapsuudessa

Hän kiinnitti huomiota myös havainto-motoristen taitojen kehittymiseen tarkastelemalla esimerkiksi lapsen kykyä jäljentää piirretty kuvio mallin mukaan ja ylittää kehon keskiviiva kädellä ilmaan kirjainta piirtäessään aikuisen mallin mukaan.  

”Yleensähän tytöt oppivat nopeammin havainto-motoriset taidot, koska heitä rohkaistaan tarkkaan työskentelyyn esimerkiksi piirtämisen tai nukkeleikkien pariin. Kun interventioryhmässä myös tyttöjä vietiin karkeamotorisiin ulkoleikkeihin yhtä paljon kuin poikia, nämä sukupuolierot hälventyivät”, Sääkslahti sanoo.

Hän pitää liikunnan perustaitojen vankkaa oppimista tärkeänä, koska liikuntataidot kehittyvät hierarkkisesti laajojen karkeamotoristen liikkeiden kautta hienomotorisiin liikkeisiin. Esimerkiksi konttaamisessa ja kävelyn hallitsemisessa on kyse laajojen lihasryhmien liikkeistä ja vasta tämän vaiheen jälkeen pikkulapsi voi oppia hienomotoriset pinsettiotteet ja muut tarkkaan työskentelyyn vaadittavat taidot.

Arja Sääkslahti ja samassa STRIP-tutkimuksessa työskennellyt professori Ilkka Välimäki suosittelevat monipuolista perusliikuntaa lapsille jopa murrosikään saakka. Liian aikaista eriytynyttä lajiharjoittelua ei kannata aloittaa, ennen kuin perustaidot on omaksuttu erittäin hyvin. Taidot opitaan toistamalla eli runsaalla tekemisellä.

”Eikä aina tarvita hienoja ja kalliita harjoittelupaikkoja. Oma lähipiiri tarjoaa useimmille lapsille leikkipuistoja, kiipeilypaikkoja, pallopelejä, rekkitankoja, joissa kehonhallintaa on helppo luontevasti harjoittaa”, Sääkslahti toteaa.

Teksti: Arja Liinamaa

SLU:n jäsenjärjestöt saavat käyttää tekstiä lähteen mainiten: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 3/04, Arja Liinamaa, http://www.slu.fi