PK-35 Vantaan kausi 2017 oli värikäs ja tapahtumarikas. PK-35 Vantaa taisteli kauden loppumetreille asti tuplamestaruudesta, mutta tuloksena oli lopulta hopeiset mitalit sekä Naisten Liigasta että Respect Suomen Cupista. Niukasti kariutuneet ykkössijat jättivät karvaan jälkimaun, mutta kauteen mahtui myös paljon onnistumisia ja positiivisia asioita.
Joukkue kohtasi paljon vastoinkäymisiä, mutta niistä huolimatta PK-35 Vantaa päätti runkosarjan sarjataulukon piikkipaikalla ja taisteli kultamitaleista aivan kauden viimeisiin otteluihin asti. Punamustien päävalmentaja Jari Väisäsen mukaan joukkueelle tapahtui kauden aikana notkahduksia lähinnä yksittäisissä otteluissa.
– Pystyimme pysymään pienistä notkahduksista huolimatta koko ajan kärjen tuntumassa ja nousemaan lopulta runkosarjan voittoon. Meillä oli koko ajan vahva usko siihen, että pystymme taistelemaan kirkkaimmista mitaleista. Tänä vuonna se jäi kuitenkin pienistä asioista kiinni aivan viime metreillä, Väisänen aloittaa kauden kertaamisen seuran sivuilla.
Väisäsen mielestä joukkueen lähtökohdat kauteen olivat kunnossa ja valmistautuminen sujui monilta osin hyvin.
– Koen meidän onnistuneen hyvin joukkueen rakentamisessa ja uusien pelaajien sisään ajamisessa. Myös talviharjoittelumme sujui suunnitelmien mukaan, mutta tietysti asioita voidaan aina tehdä vielä vähän paremmin. Kautemme kuitenkin alkoi voitokkaasti, joten voimme olla aloitukseen tyytyväisiä, Väisänen totesi.
Pitkään kauteen mahtuu kuitenkin aina haasteita. Tällä kertaa Punamustia koettelivat etenkin loukkaantumishuolet. Ronja Ikonen, Hanne Ojanperä, Netta Koso, Velma Oikarinen, Ashley Riefner ja Eva Nyström kärsivät kauden aikana pahoista loukkaantumisista, jotka pitivät heidät pitkään sivussa pelikentiltä.
– Meillä oli kauden aikana paljon pahoja loukkaantumisia ja monella oli tietysti myös pieniä vammoja. Selvisimme niistä, mutta olemme miettineet, miksi loukkaantumisia oli niin paljon ja olisiko niitä voinut välttää jotenkin. Suuri osa vammoista oli kuitenkin sellaisia, joihin ei pysty vaikuttamaan esimerkiksi harjoittelulla, Väisänen tuumi.
Poissaolotilanne kärjistyi etenkin tolppien välissä, sillä Punamustien maalilla nähtiin sarjakauden aikana peräti neljä eri maalivahtia. Kauden aloittaneesta kaksikosta Henriikka Mäkelä siirtyi kesällä Yhdysvaltojen yliopistosarjaan ja elokuussa loukkaantunut Velma Oikarinen joutui seuraamaan loppukauden sivusta rannevamman vuoksi. 16-vuotias Emma Immonen pääsi pelaamaan uransa ensimmäisiä liigapelejä ja onnistui niissä hienosti. Maalivahtinelikon täydensi Pauliina Tähtinen, joka siirtyi Punamustiin pikakomennuksella Jyväskylästä.
Väisäsen mukaan valmennusryhmän yhteistyö sujui läpi kauden mallikkaasti. Ennen kauden alkua laadittuja asioita onnistuttiin kehittämään ja niitä onnistuttiin siirtämään käytäntöön.
– Mielestäni valmennustiimin päivittäinen tekeminen oli hyvällä tasolla. Pystyimme viemään sekä pelaajia että pelaamistamme eteenpäin. Tällä kaudella tavoitteenamme oli päästä hallitsemaan palloa vielä ylempänä kuin aikaisemmin, ja siinä myös onnistuimme. Pienestä pelitapamuutoksesta huolimatta onnistuimme tekemään paljon maaleja, Väisänen arvioi.
– Totta kai toivomme aina, että voisimme tehdä vielä enemmän maaleja. Numeroiden valossa onnistuimme kuitenkin molemmissa päissä aika hyvin, sillä myös päästimme toiseksi vähiten maaleja sarjassa.
Onnistuneiden asioiden lisäksi Väisänen löysi harjoittelusta ja peluuttamisesta myös parannettavaa.
– Emme onnistuneet kierrättämään pelaajia yhtä paljon kuin aiempina kausina. Viime kaudella vaihdoimme välillä jopa puolet avauskokoonpanosta, eikä se oikeastaan vaikuttanut pelaamisemme tasoon, Väisänen sanoi.
– Aiempina kausina olemme pelanneet myös kauden aikana säännöllisesti poikia vastaan treeneissä, mutta tänä vuonna se jäi vähäiseksi. Se mielestäni näkyi kauden edetessä siinä, että emme kyenneet pitämään kaikkien pelaajien kuntotasoa riittävällä tasolla läpi kauden.
Pasi Jaakonsaari oli Väisäsen kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa Punamustien pelaajamateriaali oli kauteen lähdettäessä riittävän laaja ja tasokas, mutta hänen mielestään sitä ei kyetty hyödyntämään aivan parhaalla mahdollisella tavalla.
– Olemme pyrkineet joukkueen rakentamisessa aina siihen, että meillä on riittävästi vaihtoehtoja eri pelipaikoille. Tällä kaudella meiltä oli kuitenkin yhdessä vaiheessa vähän pulaa tiettyjen paikkojen pelaajista. Kokonaisuudessaan emme kuitenkaan mielestäni loppujen lopuksi päässeet hyödyntämään laajaa pelaajamateriaaliamme riittävästi.
Nuorten pelaajien kehittäminen ja sisäänajaminen on ollut viime vuosina Punamustien toiminnassa keskeisessä roolissa. Tällä kaudella joukkueen riveissä nähtiin Naisten Liigassa peräti neljä debytanttia. PK-35:n B-tytöistä nousseet Eva Nyström ja Emma Immonen sekä VJS:n riveistä siirtyneet Alina Kosunen ja Ida Raustola pääsivät tekemään ensiesiintymisensä kotimaisessa pääsarjassa.
- Debytantit onnistuivat hyvin. Uudet pelaajat pääsivät hyvin joukkueeseen sisään ja myös nuoret omaksuivat pelitapamme. Sen varaan on hyvä rakentaa tulevaisuutta, Väisänen sanoi.
– Etenkin Emma nousi todella nuorena pelaajana mukaan rinkiin ja pääsi heti pelaamaan tärkeitä pelejä. Niistä kokemuksista on hänelle varmasti hyötyä jatkossa.
PK-35 Vantaa on toiminut viime vuosina pelaajille myös hyvänä väylänä kohti kansainvälisiä kenttiä. Tasainen pelaajavirta ulkomaisiin sarjoihin sai jälleen jatkoa, kun kolme Punamustien pelaajaa siirtyi kesken kauden Suomen rajojen ulkopuolelle. Henriikka Mäkelä siirtyi Yhdysvaltojen yliopistosarjaan ja Olga Ahtinen tanskalaisen huippujoukkueen Bröndby IF:n riveihin. Viime kesänä Sveitsiin siirtynyt Sanni Franssi sen sijaan palasi kahdeksi kuukaudeksi Punamustiin ja matkoi syyskuun alussa matkaansa italialaiseen suurseuraan Juventukseen.
Väisäsen mukaan PK-35 Vantaan harjoituksissa oli koko kauden ajan hyvä ilmapiiri. Vastoinkäymiset eivät vaikuttaneet pelaajien jokapäiväiseen työntekoon.
– Pelaaja harjoittelivat tosi hyvin koko ajan. Joukkueessa on ollut hyvä henki ja harjoituksissa on ollut aina hyvä fiilis. Mitään ongelmia ei ole ollut, joten saimme keskittyä vain olennaiseen, Väisänen kiitteli.
Positiivinen ilmapiiri siirtyi harjoituksista ja pukukopista myös pelikentälle. Väisäsen mukaan hyvä peli-ilme on voimavara, joka luo hyvän pohjan tulevalle kaudelle.
– Peli-ilme on ollut muutamia yksittäisiä pelejä lukuun ottamatta läpi kauden todella hyvällä tasolla. Se on äärettömän tärkeää, sillä silloin pelaajat uskovat omaan tekemiseen. Luotan siihen, että se usko kantaa meitä ensi kaudella pitkälle, Väisänen totesi.
– Nyt tiedämme aika tarkasti ne asiat, joissa meidän pitää olla ensi kaudella parempia ja lähdemme työstämään niitä.