Väestöliiton asiantuntija määrittelee seksuaalisen häirinnän ja väkivallan toimintana, joka loukkaa sen kohteeksi joutuneen henkistä, fyysistä ja/tai seksuaalista koskemattomuutta. Häirintä voi ilmetä mm. vihjailevina ilmeinä, eleinä, nimittelynä, härskinä puheena, kaksimielisinä vitseinä, vartaloon tai pukeutumiseen liittyvinä huomautuksina, seksuaalisesti värittyneinä viesteinä tai puheluina sekä seksuaalisvärittyneinä ehdotuksina.
Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL, 2017) toteuttaman kyselyn mukaan esimerkiksi yläkoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista pojista 6 % ja tytöistä peräti 18 % oli ilmoittanut kokeneensa seksuaalista häirintää puhelimessa tai netissä. Seksuaalista häirintää koulussa oli kokenut 5 % pojista ja 4 % tytöistä. Julkisissa tiloissa koettu häirintä kasvaa yleisyydessään merkittävästi, sillä peräti 12 % pojista ja 30 % tytöistä kertoi kokeneensa niissä seksuaalista häirintää. Samassa kyselyssä seksuaalista väkivaltaa samoissa (8.-9. lk) ikäluokissa kertoi kokeneensa viimeisen 12 kuukauden aikana 5 % pojista ja 8 % tytöistä. Lisäksi kyselystä käy ilmi, että ilmiö on huomattavasti yleisempää tytöillä kuin pojilla ja että seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat huomattavan yleisiä ulkomaalaistaustaisilla, toimintarajoitteisilla ja sijoitettuna asuvilla.
Samassa THL:n kyselyssä selvitettiin peruskoululaisten, lukiolaisten ja ammattikoululaisten kokemaa seksuaalista häirintää harrastustoiminnassa. Peruskoululaisista 2 % (n. 1400 lasta), lukiolaisista 1 % (n. 340 nuorta) ja ammattikoululaisista 2 % (n. 600 nuorta) ilmoitti kohdanneensa harrastuksessaan seksuaalista häirintää. Kun samanaikaisesti tiedetään (LIITU -kysely 2016), että 62 % 9-15 -vuotiaista lapsista osallistuu urheiluseuratoimintaan ja enemmän kuin kolmasosa 11/13/15 -vuotiaista on kokenut elämänsä aikana syrjintää ja kiusaamista ja että kolmasosa näistä 11/13/15 -vuotiaista on kokenut syrjintää tai kiusaamista nimenomaan urheiluharrastuksessa, on väistämätön johtopäätös, että jokaisella lajiliitolla jäsenseuroineen on merkittävä vastuu ja velvollisuus tehdä konkreettisia ja pitkäjänteisiä toimenpiteitä näiden uhkien torjumiseksi.
Toimenpiteet lasten ja nuorten turvallisen ja kannustavan harrastusympäristön varmistamiseksi käynnistettiin Suomen Palloliitossa 1990 -luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Fair Play -kehitystyö sai jatkokseen Kaikki Pelaa -nuoriso-ohjelman, joka paitsi pohti keinoja harrastajamäärien kasvattamiseen, otti vahvasti kantaa lasten ja nuorten turvallisen harrastusympäristön puolesta. Nuoriso-ohjelma sisälsi useita konkreettisia toimenpiteitä, joilla turvallisen harrastusympäristön hyväksi on toimittu liitossa, sen jäsenseuroissa sekä niiden joukkueissa. Nuorisotoiminnan linja -asiakirjassa, joka on toiminut jalkapallossa lasten ja nuorten valmentajakoulutuksen arvopohjana, todetaan:
”Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus tasavertaiseen kohteluun riippumatta iästä, sukupuolesta, fyysisestä kehitystasosta tai valmiudesta, kulttuuritaustasta, ihon väristä, uskonnollisesta katsomuksesta, seksuaalisesta identiteetistä tai mistä tahansa erilaisena pidetystä asiasta.”
Samassa asiakirjassa korostetaan, että turvallisuudesta huolehtiminen on jokaisen mukana olevan aikuisen velvollisuus rooliin katsomatta. Lisäksi toimintaohje mahdollisten epäilyjen tai tapausten kohdalla on yksiselitteinen:
”Jokaiseen väärinkäytökseen tai sen epäilyyn pitää puuttua viipymättä ja se tulee selvittää perusteellisesti. Vakavammissa tilanteissa on järkevää turvautua asiantuntijoiden apuun. Yksilöllinen koskemattomuus kaikissa muodoissaan on asia, jonka loukkauksiin on välittömästi puututtava.”
Euroopan Jalkapalloliitto (UEFA) ohjaa, valvoo ja arvioi kansallisten lajiliittojen toimintaa jatkuvasti. UEFA Grassroots Charter ottaa omilla kriteereillään vahvasti kantaa kaiken ikäisten harrastajien suojelun puolesta ja edellyttää, että kansallisissa liitoissa on UEFAn hyväksymä prosessi, jolla erityisesti lasten ja nuorten kanssa työskentelevien päätoimisten ja vapaaehtoisten toimijoiden (mm. valmentajat ja huoltajat) rikostaustaselvitykset ovat käytössä. Suomen Palloliiton liittohallitus ja -valtuusto tekivät osaltaan tästä päätöksen marraskuussa 2014. Seuroista ja lasten suojelun asiantuntijoista koottu työryhmä tuotti jalkapallon ja futsalin jäsenseurojen käyttöön toimintaohjeen, jonka toteutumista seurojen arjessa arvioidaan vuosittain liiton toteuttamien laatujärjestelmän arviointikäyntien yhteydessä. Toimintaohjelma on tallennettu kaikkien vapaasti käytettäväksi jalkapallo- ja futsalseurojen hallintohenkilöiden tueksi rakennettuun seuraohjelma.fi -portaaliin.
Turvallinen harrastusympäristö jokaisessa suomalaisessa jalkapallo- ja futsalseurassa on yhteinen tavoitteemme. Palloliiton ohjeistuksen mukaan vapaaehtoisten osalta rikostaustaote on selvitettävä valmentajilta, joukkueenjohtajilta, huoltajilta sekä muilta seuran määrittelemiltä lasten ja nuorten kanssa läheisesti toimivilta henkilöiltä. Näiden lisäksi suosittelemme vahvasti vastaavaa käytäntöä kaikkien vammaisurheilun kanssa toimivien osalta toiminnassa mukana olevien iästä riippumatta.
Voimassa olevan lainsäädännön mukaan rikostaustan voi selvittää 1.5.2014 jälkeen toimintaan mukaan tulleilta vapaaehtoistoimijoilta. Seurojen kannalta oleellista on, että seurassa on tutustuttu rikostaustan selvittämistä varten laadittuun prosessiin, se on vahvistanut itselleen laaditun ohjeistuksen mukaisesti sitä koskevat käytänteet sekä tehnyt prosessin vaatimat päätökset seuran johtokunnassa tai hallituksessa. Näin seura on omalta osaltaan hyväksynyt jäsenistönsä henkilökohtaista koskemattomuutta turvaavat toimenpiteet, joiden pohjalta se voi jatkossa toimia. Toimintaohjeen käytännön toteutuksesta keskustellaan vuosittain liiton laatujärjestelmäarviointien yhteydessä ja niihin tehdään saatujen kokemusten pohjalta tarvittaessa täsmennyksiä. Lisäksi jäsenseurat saavat milloin tahansa halutessaan tukea ja ohjeita liiton seurakehityshenkilöstöön kuuluvilta asiantuntijoilta.
Suomen Palloliiton ja sen alueorganisaatioiden yhdenvertaisuussuunnitelma laadittiin alkuvuodesta 2016. Suunnitelman valmistelussa selvitettiin laajasti yhdenvertaisuusasioiden nykytilaa ja kehittämistarpeita Palloliitossa. Valmistelun aikana liiton ja piirien henkilöstölle tehdyn selvityksen yhteydessä 83:sta vastaajasta yksi ilmoitti kokeneensa seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyvää syrjintää, jonka lisäksi vastaajista neljä ilmoitti havainneensa johonkin toiseen henkilöön kohdentunutta syrjintää samasta syystä.
Yhdenvertaisuussuunnitelman toteutumista ja kehittämiskohteita arvioidaan vuosittain Palloliiton työsuojeluryhmässä ja mahdollisista havainnoista kehityskohteineen raportoidaan operatiiviselle ja luottamusjohdolle.
Tutkimustoiminta seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan liittyen on urheilun parissa käytännössä olematonta. Myös liittojen käyttöön laadittuja toimintaohjeita tai muita tukiaineistoja ei Suomen Liikunta ja Urheilun v. 2002 laatimaa (SLU) ”Lupa välittää, lupa puuttua ” -opasta lukuun ottamatta ole ollut käytettävissä, vaan lajiliittojen kehittämistoiminta on ollut niiden oman aktiivisuuden varassa. Tuoreimpana kehitystoimenpiteenä Suomen Palloliitto on mukana Jääkiekkoliiton hallinnoimassa suurten joukkuepalloilulajien, uinnin ja voimistelun ”Et ole yksin” -kehittämishankkeessa, jonka tavoitteena on synnyttää epäasiallista kohtelua kohtaaville anonyymi Helpline, rakentaa siitä saadun tiedon pohjalta raportointijärjestelmä sekä luoda aiheeseen liittyvää koulutusaineistoa. Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittamaa kolmevuotista kehittämishanketta on valmisteltu vuoden 2018 alku ja sen käynnistävä hankeinfo järjestetään 16. huhtikuuta Olympiakomitean tiloissa Helsingissä. Hankkeen asiantuntijakumppanina toimii Väestöliitto.
Suomen Palloliitto ei hyväksy seksuaalista häirintää ja väkivaltaa missään muodossa ja tekee kaikkensa, että kaikki jäsenseurojen lajeja (jalkapallo ja futsal) harrastavat henkilöt saavat osallistua toimintaan turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Kuten edellä tässä kirjoituksessa on kuvattu, on liitossa ja sen jäsenseuroissa tehty lukuisia erilaisia linjauksia ja toimenpiteitä, joilla häirintää ja muita kielteisiä ilmiöitä on pyritty ennaltaehkäisemään mahdollisimman tehokkaasti ja kattavasti. Viime viikkojen uutisointi on sen myötä tullut liitolle ikävänä yllätyksenä, sillä siinä kuvatun häirinnän ei ole uskottu kuuluvan 2000 -luvun toimintakulttuuriin jalkapallossa. Koska tutkimustietoa tai tuoreempia tapauskertomuksia ei ole käytettävissä on liitto päättänyt yhdessä Jääkiekkoliiton kanssa käynnistää erillisen Suomen Urheilun Eettisen Keskuksen asiantuntijatuella toteutetun selvitystyön ongelman tarkemmasta kartoittamisesta lajien parissa.
Nyt esille tulleiden syytösten lisäksi on huomioitava, että kaikki jalkapallossa mukana olevat – niin pelaajat, erotuomarit kuin muutkin toimijat ovat joka päivä alttiita myös erilaiselle kiusaamiselle, syrjinnälle ja jopa väkivallalle. Vastuu on koko jalkapalloperheen, mutta muistutamme, että erityisesti liiton ja seurojen toimihenkilöiden vastuulla on se, että kielteisiä tapahtumia ehkäistään ennalta niin hyvin kuin mahdollista. Mikäli häirintätapauksia kuitenkin ilmenee, niihin puututaan välittömästi ja niistä raportoidaan.
Pidetään huolta toisistamme ja siitä, että kaikilla on mahdollisuus turvallisesti osallistua jalkapallotoimintaan eri rooleissa myös jatkossa.
Marco Casagrande, pääsihteeri
Timo Huttunen, apulaispääsihteeri ja seuratoiminnan valtakunnallinen vastaava
Lue myös:
https://www.palloliitto.fi/jalkapallouutiset/palloliitto-tuomitsee-jyrkasti-kaikenlaisen-hairinnan
http://seuraohjelma.fi/seuranhallinto/seuratoimijat/vapaaehtoiset/lastenturvallisuusseuratoiminnassa