Takaisin
18.4.2019 klo 11.19

Liikunta ja urheilu tasa-arvon kehtona?

Jaa:

Ⓒ Jussi Eskola

Markkinoimme usein liikuntaa ja urheilua tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja suvaitsevaisuuden lähteenä. Jokainen hyväksytään, kaikki saavat tulla mukaan. Usein näin onkin. Urheiluharrastus kasvattaa tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, lisää suvaitsevaisuutta ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Parhaimmillaan jokainen saa toteuttaa itseään ja kasvaa omana itsenään turvallisessa ympäristössä. Tätä hyvää kertomusta toistamme mielellämme, mutta onko sokeita pisteitä? Mustia aukkoja?

”Ei meillä homoja ole.” ”Ei nää hommat ole tytöille ja naisille.” ”Mene takaisin kotiisi.” Nämä kommentit ovat painuneet eri lajeista mieleeni vuosien ja vuosikymmenten aikana. Urheilussakin on joskus tapana patistaa tiettyyn muottiin. Saat olla oma itsesi kunhan pysyt näissä raameissa. Ja välillä ne raamit ovat ahtaat. Ei sitä ääneen sanota, mutta vuosikymmenten aikana muodostunut toimintakulttuuri määrittelee ne sanattomasti. 

Jalkapallo koskettaa noin 500.000 suomalaista viikoittain. Naisia ja tyttöjä on pelaajista 23 prosenttia, mutta parannettavaa on erityisesti naisten osallistumisessa johtotehtäviin ja valmennustoimintaan. Maahanmuuttajien osalta laji tarjoaa erinomaisen väylän kotoutumiseen, mutta seurojen valmiuksia kulttuurien huomioimisessa pitää tukea. Erityisesti miehissä seksuaalivähemmistöt pysyvät vielä piilossa. Ja harrastusten kustannukset ovat jatkuva puheenaihe yhdenvertaisen osallistumisen näkökulmasta.
Haasteita siis tietenkin on, mutta keskeistä on, että ne tunnistetaan, niistä puhutaan ja niihin tartutaan. 

Palloliitossa tyttöjen harrastamista on vahvistettu esimerkiksi seurakehityshankkeilla, naisten asemaan johtamiseen ja valmentamiseen liittyvillä valmennuksilla sekä luottamushenkilövalinnoilla. Väestöliiton ja suomalaisen urheilun Et ole yksin -hankkeessa edistetään jokaisen oikeutta nauttia urheilusta turvallisesti sekä tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. Monikulttuurisuutta ja kotoutumista on edistetty muun muassa monikielisellä materiaalilla, Rasisti on reppana -kampanjalla sekä tuoreella Kotoutumisen edistäminen seuratoiminnassa -hankkeella yhdessä Opetushallituksen kanssa. 

Valoa tunnelin päässä on myös puheen tasolla. Puhetapa on jo muuttunut. Puhutaan enemmän yksilön kasvusta, puhutaan ihmisten välisistä kohtaamisista ja puhutaan epäkohdista avoimemmin. Tietoisuus lisääntyy. Myös media seuraa asioita tarkemmin ja nostaa epäkohtia esiin.

Tasa-arvoisuus, yhdenvertaisuus ja suvaitsevaisuus lähtevät siitä, että tunnistaa omat ennakkoluulonsa. Turha väittää, ettei minulla sellaisia ole. Meillä kaikilla on. Keskeistä on tunnistaa ne ja pohtia vaikuttavatko ne tapaani toimia. 

Matkaa on vielä kuljettavana. Silti uskon vakaasti, että liikunnalla ja urheilulla on mahdollisuus edistää yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisen kohtelun toteutumista laajasti yhteiskunnassamme. Jalkapallolla on suurimpana lajina mahdollisuus ja myös vastuu vaikuttaa. Lajin kieli on globaali ja kaikille yhteinen. Jo nyt työ on merkittävää - tulevaisuudessa haluamme sen olevan vielä merkittävämpää.

Taneli Haara

Kirjoittaja on kehityspäällikkö ja Etelän alueen aluepäällikkö Suomen Palloliitossa.
Suomen Palloliittoon kuuluvissa lähes 900 jäsenseurassa on yli 136 000 rekisteröityä pelaajaa. Kaikkiaan jalkapallon kanssa on viikoittain tekemisissä noin 500 000 suomalaista. Suomen Palloliitto on harrastajamäärältään Suomen suurin urheilun lajiliitto.

Artikkeli on julkaistu 18.3.2019 weallfinland.fi -sivustolla